Anna elämän viedä tämä tanssi

Täydellinen antautuminen tälle matkalle. Se lienee monelle meistä nyt punninnassa. Aiemmin moni on kokenut, että kontrollissa oleminen, manifestointi ja voimallinen ohjaksista pitäminen ovat olleet niitä asioita, jotka ovat pinnalla, mutta nuo on nyt koettu ja on seuraavan levelin aika – täydellinen antautuminen.

Voinko, pystynkö, uskallanko irottaa? Tiedänkö ja voinko luottaa siihen, että kaikki on kohdillaan.

Minä matkaan kaikkeudessa ja kaikkeus minussa.
Astun sivuun elämän tieltä. Annan sen viedä, sillä se tietää askeleet tanssiin, joka on kauniimpi kuin uskallan kuvitella. Eikä tuo tanssi synny, jos panen vastaan tai yritän itse viedä.

Annan kaiken virrata juuri kuten virtaa, koska mitään pahaa ei koskaan voi tapahtua. On vain kokemuksia, jotka nostavat esiin tunteita. Niidenkin annan tulla, sillä tulin tänne tuntemaan. Pohjimmiltaan kaikki on hyvin lempeää.
Korkein minäni, sieluni, on päättänyt jo aiemmin mitä se haluaa täällä kokea, miten ja kenen kanssa. Ei minun ihmisyydessäni tarvitse yrittää hallita tuota kokemusta, muuttaa tai kyseenalaistaa. Ja mikä lohduttavinta ja kutkuttavinta, tämä on minun suunnitelmani. Tämän minä halusin kokea, tämä minun tarvitsee kokea, tämä ohjaa minua kotiin.

Kontrollista irtipäästäminen on hyvin vaikeaa, sillä fyysinen maailmamme luo kehojemme vuoksi illuusion hetkellisestä erillisyydestä, joka voi tuntua hyvinkin todelliselta ja tuottaa tuskaa. Olemme näennäisesti erillään ykseydestä, mikä nostaa pintaan valtavan rakkauden ja kotiin palaamisen kaipuun.

Se puolestaan pakottaa meidät pitämään kiinni ohjaksista, sillä näin ajattelemme saavuttavamme jonkinlaisen turvan. Elämän syvyys pelottaa, tuntematon kauhistuttaa. Mutta ei ole syytä pelätä, kaikkeus on lempeä.

Antautuminen kaikelle palauttaa yhteyden, ykseyden, sillä se, että hyväksyy kokemukset, jotka nyt tietoisuudessa ovat, poistaa erillisyyden tunteen.

Tunnen niin syvästi sen, kuinka kaikki on juuri nyt niin täysin niillä kohdillaan kuin kuuluukin, aivan kuin on tarkoitettu. Kulta muuttuu kirkkaammaksi, kaikkeus yhä kauniimmaksi, mitä enemmän annan kaiken vain virrata.

En pidä kiinni siitä, miten asioiden tulisi mennä, mihin minun kuuluisi päätyä tai miten. Minun ei tarvitse, sillä maailmankaikkeus on kohdillaan. Voin olla varma siitä, että minkä sieluni on täällä halunnut tapahtuvaksi, vuoretkin siirtyvät, jotta sielunsuunnitelma käy käytäntöön.

Vaikka antaudun, en silti ajelehdi vailla päämäärää. Maltan olla sen verran hiljaa, että kuulen vahvan sisäisen ohjaukseni siitä, mikä tehtäväni milloinkin on. Riittää, että rakastan, antaudun ja hyväksyn. Joka päivä, aina uudelleen. Toisinaan se on helppoa, toisinaan ei niin, ja sekin on, kuten pitää.

Sielulleni se kuitenkin on helppoa, ihmisyydelleni ei aina, mutta lopulta kaikki on aivan kohdillaan.

Lisää kirjoittajalta Ilon voima/Tiia Jokisalo

Kun kasvamme ulos vanhasta

Luomme elämäämme jatkuvasti uudelleen samoin kuin sitä luodaan uudelleen meille. Elämän ehto...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.