Kohti kevään valoa ja avarampaa mieltä

Kohti kevään valoa ja avarampaa mieltä

 

Kevään ensi kirpeys poskillani,

lumen narskuessa hanki kimaltelee

tuhansin timantein,

pakkaspuiden huurteinen hohde vasten sinitaivasta.

Kaikkialla tulvii satumainen kauneus,

joka asuu myös meissä.

Juuri nyt

elämän täyttää lempeä hymy.

 

Sarjasta Empire: Lumi ja jää, 27X38 cm, akryyli paperille, 2021.

Täällä Turun seudulla talvi ja pakkaset ovat harvinaisia ja lyhyitä. Tänä vuonna talvi tuli erityisen voimallisena. Lumi ja myrsky hankaloittivat liikennettä ja aurat ajoivat yötä päivää puhdistaakseen kadut ja parkkipaikat. Tämän jälkeen pakkaspuhuri puhalsi omat tuulensa nipistellen kulkijan poskipäitä ja sormia. Mieleeni nousevat lapsuuteni runsaslumiset pakkastalvet, jotka eivät ulkoilua haitanneet. Talvi toi elämään omat ilonsa luisteluineen, pulkkailuineen ja muine puuhineen, ja niin se tekee edelleenkin. Lapsille talvi on lahja, jonka luonto suo. He nauttivat täysin siemauksin lumen mukanaan tuomista monista puuhista, jotka rikastuttavat elämää. Lapissa pitkän kaamoksen kääntyminen kevät puolelle ja auringon ensimmäiset pilkahdukset ovat odotettu ilmiö. Niin täällä etelämpänäkin pitkän harmaan ja mustan kauden päätteeksi jo lumen tulo valaisee kadut, puhumattakaan siitä kun kevät aurinko kultaa taivaan ja hanget.

Luonto elää omaa elämäänsä ja kiertokulkuaan, me sen mukana olimmepa säistä mitä mieltä hyvänsä.

Rauhoittumiseen on monia polkuja

Lapset ja eläimet ovat luonnostaan läsnäolevia. Me aikuiset elämme helposti ja vahvasti päänsisäistä elämää suunnitellen tulevaa, murehtien ja muistellen menneitä, ratkoen ongelmiamme ja ihmissuhteitamme, seikkaillen some-maailmoissa ja täyttäen elämäämme medialla, viihteellä ja mitä moninaisimmilla asioilla. Mielemme voi olla erityisen puuhakas, stressaantunut, väsynyt tai jopa ahdistunut tuosta kaikesta, vaikka emme sitä itse tiedostaisikaan. Ja mikä kummallisinta, emme todellakaan aina tiedosta, ja vaikka tuohon havahtuisimmekin, emme oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä parantaakseemme tilannetta. Mistä tämä sitten johtuu? Ja mitä voimme tehdä hyvinvointimme eteen? Ratkaisuja lienee monia, ja varmasti jokainen olemme kyvykkäitä löytämään omia polkuja rauhoittumiseen, ja pieniä ja isoja asioita hyvinvointimme edistämiseen. Aika moni meistä kokee tarvetta hakeutua aika ajoin luonnon rauhaan mökkeilemään, retkeilemään, marjastamaan tai vain kävelemään ja nauttimaan luonnosta, ja sillä kaikella onkin suuri merkitys hyvinvoinnillemme.

Luonto herkistää läsnäoloon

Mikäli olet sitä mieltä, että talvi on välttämätön paha, kylmä ja kurja, niin et voi kokea sen kauneutta, monia vivahteita tai läsnäolon tuomaa lahjaa, koska olet samaistunut vahvasti mieleesi. Mitäpä jos tuiskussa ja tuulessa kykenisit hellittämään vastustavasta asenteesta ja kohtaamaan kaiken uteliaisuudellla, aistimaan kylmän viiman ja vaatteiden tuoman lämmön, lumen vihmomisen vasten poskia, narskuvat tarpojan askeleet talven liukkaudessa, jossa on vain hidastettava pysyäkseen pystyssä… Ehkäpä kokemuksesi olisikin uusi ja raikas, siinä olisi kaikki puolet mukana, matkan teon hankaluus, ehkä hitaus, kylmyys ja kaikki, mutta ymmärtäisit niiden olevan vain säiden tuomia muutoksia ja aistimuksia, jotka muuttuvat olosuhteiden muuttuessa. Ja yllättäen voit tuntea jopa iloa tarpoessasi eteen päin lumista tienoota.

 

Sarjasta Empire, Lumen tarinaa, 27X38 cm, akryyli paperille, 2021.

Luonnon elävöittävä voima

Mieli on vahvasti asioita arvottava, arvottaessaan se myös kaventaa kokemuksen. Ikään kuin sulkeudumme kokemukselta ja tulkitsemme sitä asenteemme kautta näkemättä ja kokematta suoraan. Vakuuttuessamme etukäteen, että kokemus on epämiellyttävä, vastustamme ja suojaamme itseämme suoralta kokemiselta ja todelliselta elämältä sitä kuitenkaan ymmärtämättä. Luonto on suuri ja voimallinen, se kutsuu meitä läsnäolooon säällä kuin säällä. Se on paras opettajamme, jos vain mielemme kykenee hiljenemään, tarkastelemaan kaikkea tuoreesti ja uteliaisuudella. Tällöin aistimme suoraan, olemme läsnä itsellemme ja elämälle. Olemme yhtä elämän kanssa kokien vahvaa yhteyttä luontoon. Luonto asuu meissä, me olemme osa luontoa ja tätä luomakuntaa.

Seuraavalla kerralla kun kävelet luonnossa, voit suunnata huomiosi kohti aistimuksiasi: siihen, miltä askeltaminen ja painosi maata vasten tuntuvat askel askeleelta, miltä ympäröivä ilma ja tuuli tuntuvat ihollasi, minkälaisia ääniä kuulet ja mitä havaitset ympärilläsi. Koe olevasi läsnä kaikilla aisteilla ja koko olemuksellasi. Aisti ja vastaanota. Kun mielesi harhautuu pohtimaan päivän tehtäviä tai mitä tahansa muuta, huomaa se, ole kiitollinen, että olet havahtunut ja hereillä, sillä muuten et olisi havainnut mielesi karkailua. Palauta mielesi lempeästi takaisin tähän hetkeen, askeltamiseen, kaiken kokemiseen ja läsnäoloon.

Tätä harjoitusta voit tehdä aina liikkuessasi luonnossa. Aina kun mielesi hiljenee ja koet luonnossa asuvan rauhan ja tyyneyden, myös sinä olet tuo tyyneys, ja yhtä luonnon kanssa. Nämä kokemukset ovat vahvoja, mieltä ja kehoa hoitavia. Olemme vain niin erkaantuneita luonnosta kaupunkien ja yhteiskuntamme moniin tehtäviin, toimintoihin ja hälyyn, että olemme kadottaneet tuon alkuperäisen luontoyhteyden. Vaikka kokisimme tästä vain pieniä välähdyksiä, niin ne voivat olla niin voimallisia, että kaipaamme niitä lisää. Ja se on myös hyvä syy viihtyä luonnossa, ja samalla harjoittaa arkea elävöittävää ja rikastuttavaa läsnäolon taitoa sekä tiedostavaa elämänasennetta askel kerrallaan.