Et ole turvatyyny maailman ja murheiden välissä
Astut huoneeseen, ja tunnet heti — jotain on pielessä. Ilma on tiheää, kuin näkymätöntä savua, ja jokainen henkäisy kertoo, että tässä tilassa on ollut sanomattomia sanoja, ehkä kiukkua, ehkä hiljaista loukkaantumista. Herkkänä ihmisenä et vain huomaa sitä, sinä tunnet sen luissa ja ytimissä.
Tiedät, mitä voisit tehdä. Ehkä oletkin aina ollut se, joka kannattelee, keventää ilmapiiriä, joka kutoo huomaamatta sillan kahden välille. Kevyttä yläpilveä. Se, joka lukee tilan, ennakoi tarpeet, silittää näkymättömiä ryppyjä toisten puolesta. Se, joka ottaa muiden tunteet kannettavakseen, koska sinä voit.
Mutta rakas ystävä — se ei tarkoita, että sinun pitäisi.
Ei ole sinun tehtäväsi korjata muiden keskeneräisyyttä, silotella ilmoja tai pelastaa maailmaa.
Se ei ole kylmyyttä tai välinpitämättömyyttä, se on tervettä rajanvetoa.
Me emme voi parantaa koko maailmaa.
Mutta me voimme aloittaa pelastamaan itsemme — hellästi, lempeästi, mutta päättäväisesti.
Aina ei tarvitse mennä väliin. Aina ei tarvitse jaksaa olla se, joka kannattelee. Sinä saat hengittää. Sinä saat astua tilasta pois. Sinä saat antaa muiden tuntea sen, mitä heidän täytyykin tuntea. Et ole turvatyyny maailman ja murheiden välissä.
Sinä riität, vaikka et ottaisi kaikkea harteillesi.
Lempeydellä, Heli
~~~
Instagramissa tilillä @sun.askeleita kirjoitan omien rajojen löytämisestä, liiallisesta kiltteydestä, miellyttämisestä, herkkyydestä ja uupumisesta — ennen kaikkea ihmisyydestä. Kurkista ja tule seuraamaan.
