Meillä kaikilla on mahdollisuus muuttua

Aika tasan vuosi sitten kirjoitin tekstin siitä, miten vuosi terapiassa oli minuun vaikuttanut. Nyt olen käynyt terapiassa kaksi vuotta ja ajattelin kirjoittaa missä mennään tällä hetkellä. Vuosi sitten masennusta ei enää juurikaan ilmennyt, mutta söin edelleen masennuslääkkeitä. Olin silloin oppinut olemaan tasapainoisempi ja ymmärtämään, miten menneisyyteni kokemukset ovat vaikuttaneet minuun.

Nyt vuosi siitä eteenpäin voin sanoa, että olen edennyt jopa siitä paljon ja tällä hetkellä masennusta ei enää ole ollenkaan enkä syö enää masennuslääkkeitä. Tällä hetkellä osaan erittäin hyvin tunnistaa tunteitani ja niiden syitä sekä osaan luottaa omaan kykyyni selviytyä. Sanoisin, että olen tällä hetkellä hyvinkin tasapainoinen, mutta edelleen on työstettävää. Seuraava ja viimeinen vuosi terapiaa lähtee nyt käyntiin ja keskitymme etenkin tunnelukkojeni työstämiseen.

Kuinka siis opin tasapainoisemmaksi? Sanoisin, että suurin asia, mikä on auttanut tähän on omien ajatusten ja tunteiden tiedostaminen. Kun oppii huomaamaan millaisia ajatuksia päässä pyörii, näkee myös helpommin niiden perättömyyden. Nykyään tiedostan esimerkiksi sen, kun puhun itselleni liian vaativasti tai jopa haukun itseäni. Nyt osaan muuttaa tämän ajatuksen, koska tiedän sen olevan vain ajatus ja tiedän, että voin myös ajatella toisin. Muuttamalla ajatusta toiseen suuntaan, vältän myös voimakkaiden tunteiden syntymisen.

En voi väittää etteikö tunnemyrskyjä enää tulisi ollenkaan, mutta nyt osaan käsitellä niitä aivan eri tavalla kuin ennen. Sen vuoksi ne eivät enää vaikuta niin kovasti elämääni. Nyt ymmärrän mistä ne johtuvat ja näen heti niiden olevan vain ohimeneviä tunteita. Kenenkään elämästä ei saa täysin tasaista vaikka miten yrittäisi, joten tunteiden nousut ja laskut ovat osa jokaisen ihmisen elämää ja tärkeintä onkin tiedostaa se sekä hyväksyä omat tunteensa. Aina se ei ole helppoa, mutta tätä voi harjoitella.

Samalla kun olen käynyt omassa terapiassani, on sen rinnalla kulkenut myös opinnot taideterapeutiksi. Tämän vuoden loppuun mennessä olen valmis taideterapeutti ja nyt näen myös ammatillisen kasvun itsessäni. Vuosi sitten en olisi vielä uskonut voivani tehdä töitä taideterapeuttina, mutta nyt tiedän pystyväni siihen jos vain niin haluan. Ja koen, että juurikin omat kokemukseni tekevät työstäni helpompaa.

Pystyn antamaan asiakkailleni tarvittaessa myös vertaistukea ja omasta kokemuksesta käsin tiedän, että muutos on mahdollista. Uskon nyt, että juurikin se tulee tekemään minusta hyvän terapeutin. Haluan kertoa tämän, koska uskon, että meidän kaikkien kohdalla vaikeat kokemukset voivat lopulta johtaa johonkin hyvään. Vaikeudet kasvattavat yleensä isoimmin ja opettavat sen kuinka vahvoja me ihmiset ollaankaan.

En ole vielä valmis taideterapeuttina (tai ihmisenä) enkä tiedä voiko siinä valmiiksi koskaan tullakkaan. Tiedän tarvitsevani vielä paljon harjoittelua ja kokemusta, mutta sanoisin olevani hyvässä kohdassa ammatillista kasvuani. Oma terapiani tukee erittäin paljon ammatillista kasvuani ja siitä olen erittäin kiitollinen. Oikeastaan tunnen nykyään kiitollisuutta asioita kohtaan aivan eri tavalla kuin ennen. Kiitollisuus on antanut eri näkökulmaa ja arvostusta omaa elämääni kohtaan.

Sanoisin, että kiitollisuuden harjoittamisella on ollut suuri vaikutus omaan hyvinvointiini. Ja se on asia, mitä kuka tahansa voi harjoitella tekemällä esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjaa.

Aiemmin tunsin usein olevani yksinäinen ja inhosin sitä tunnetta. Ajattelen nyt, että se on suurin syy, mikä aiheutti itselläni masennusta. Ihmisellä on perustarpeita ja kun ne eivät täyty, sitä tuntee olevansa vajavainen eikä voi tuntea olevansa onnellinen. Silloin sitä masentuu ja vajoaa helposti epätoivoon. Jokaisella ihmisellä tarpeet vaihtelevat ja onkin opittava tiedostamaan, mitä asioita itse tarvitsee ollakseen onnellinen.

Uskon kuitenkin, että kaikki ihmiset tarvitsevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tänä päivänä se puuttuu monelta ihmiseltä, koska elämme niin itsenäisesti eikä yhteisöllisyyttä juurikaan enää ole. Uskallan väittää sen olevan yksi iso syy, miksi masennus on niin yleistä. Ihminen on kautta aikojen tukeutunut omaan yhteisöönsä ja nykyaikana meidän pitääkin osata elää yksin.

Onneksi tähän voi vaikuttaa vaikka oma varsinainen yhteisö puuttuukin. Tietenkään kenenkään ei pidä pärjätä täysin yksin, mutta loppupeleissä vain me itse voimme vaikuttaa omaan elämäämme ja miten sen koemme. Itselläni yksinäisyyden tunne on osa tunnelukkoa, mikä on syntynyt jo ollessani lapsi. Mutta tiedän, että tunnelukkojaan pystyy avaamaan ja muuttamaan.

Itsestään täytyy löytää se hyväksyvä ja rakastava aikuinen, joka pysyy siinä vaikeinakin hetkinä. Oikeastaan kyse on siitä, että itse ei hylkää itseään, silloin kun on vaikeaa. Tämä on taito, mitä jokaisen pitäisi opetella.

Voisin siis kiteyttää, että terapia on antanut minulle uusia näkökulmia sekä avaimia siihen kuinka voin muuttaa omia uskomuksiani ja tunnelukkojani. Sen myötä olen oppinut olemaan kiitollisempi ja avarakatseisempi sekä osaan paremmin vastata omiin tarpeisiini. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, etten ole enää masentunut ja ahdistunut. Terapian aloittaminen on ehdottomasti ollut paras päätös minkä olen koskaan tehnyt.

Toivon ja nyt myös uskon, että tulevaisuudessa voin myös itse olla apuna muille keillä on vaikeuksia elämässään ja ketkä ovat taipuvaisia masentuneisuuteen. Uskon löytäneeni oman elämäni merkityksen sitä kautta ja se myös tukee omaa onnellisuuttani. Edelleen voin sanoa rehellisesti, että suosittelen terapiaa kaikille ja se on varmasti toimivin tapa muuttaa elämäänsä.

Muutos lähtee kuitenkin ennen kaikkea omasta halustamme muuttua. Muutos on meidän itsemme käsissä ja lopulta olemme itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Vaikka emme voi täysin vaikuttaa siihen miten elämä tulee menemään, uskon, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen mihin suuntaan elämässään kulkee. Voimme vaikuttaa siihen miten suhtaudumme elämässämme tapahtuviin asioihin ja sitä kautta voimme myös vaikuttaa niihin.

Jos koet olevasi epätasapainoinen ja onneton, mieti millä tavoin sinä kuljet omaa tietäsi. Koetko, että tiesi kuopat ja mutkat ovat esteenä kasvullesi vai näetkö mutkat mahdollisuutena johonkin uuteen ja parempaan? Vain sinä voit päättää sen miten katsot omaa tietäsi ja miten sitä kuljet. Vain sinä itse voit muuttaa tapasi katsoa maailmaa ja itseäsi. Meillä ei ole kaikilla yhtä hyvät lähtökohdat elämässä, mutta meillä jokaisella on samanlainen mahdollisuus vaikuttaa omaan mieleemme.

 

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Meillä kaikilla on mahdollisuus muuttua

Aika tasan vuosi sitten kirjoitin tekstin siitä, miten vuosi terapiassa oli minuun vaikuttanut....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.