Kerron sinulle salaisuuden, joka kuiskii ikuisuuden totuutta

Tiesitkö, että kärsimys syntyy siitä, että kiinnitymme asioihin, tilanteisiin, kokemuksiin – tarinoihin? Koemme ulkopuolisuutta, epäonnistumista, riittämättömyyttä, hylkäämistä ja torjumista vain siksi, että kerromme itsellemme tarinaa, joka on menneestä kotoisin, ja joka tässä hetkessä näyttäytyy menneen uusintana?

Me voimme aina valita uudestaan. Tämä on avain avautua elämään ydinitsestä käsin.

Kerron sinulle salaisuuden, joka kuiskii ikuisuuden totuutta. Se on alkuperäistä viisautta, jonka olemme unohtaneet.

Ihmisen tärkein tie ei ole löytää kaikkia vastauksia, ei ymmärtää itseään ja elämää läpikotaisin, ei etsiä ja etsiä, ei olla parempi tai eheämpi. Onni ja rauha ei ole näistä minkään tien päässä, ehkä hetkittäin näiden polkujen varrella, mutta ei kuitenkaan niin että se johtaisi meidät kotiin.

Koti on turva, lämpö, oma tila ja reviiri, jossa pätee omat säännöt. Siellä on ne esineet, joista pidät, värimaailma on läheinen, tunnelma on levollinen. Tällainen on koti, ja paljon muuta. Ei kuitenkaan koskaan kylmä, kolkko tai turvaton, vaikka moni meistä on sellaisessakin ilmapiirissä kasvanut.

Olen etsinyt, kääntänyt jokaisen kiven, laulanut samoja vanhoja lauluja, jotta ratkaisisin niiden mysteerin. Olen koittanut ratkaista itseäni, elämää, tehnyt tuhansia muutoksia ja etsinyt taas. Aina sen jälkeen palannut takaisin häntä koipien välissä ja huomannut, että aarretta ei ollutkaan. Kerännyt voimia ja lähtenyt uuteen seikkailuun.

Kaikki on ollut hyvin tarkoituksellista, sillä sellaista on ihmisen oivalluksen tie.

Jokainen valintani ja kokemukseni ovat lopulta ohjanneet minua kerta kerralta lähemmäs sitä, mitä olen sisimmässäni etsinyt. Yllätyksellistä on se, että huomioni on ollut niin vahvasti ulkoa sisään, kuten tuhansien äänien ja totuuksien observointia oman järjestelmäni läpi tai omien toiminta- ja ajatuskaavojeni selvittämistä. Se on ollut sisäinen ohjelmointini. Sukelsin pohjaan ja matkustin maailman ääriin. Kuljin kulkemattomat tiet ja järjestelin palikoita uudestaan ja uudestaan.

Ja nyt, olen saapunut satamaan. Herään yöllä ja tunnen myrskyn jokaisessa solussani. Taas se vie minua mukanaan, maailman äänet ja tuulet. Lasken käden sydämelleni, etäännyn elämän tapahtumista ja suljen silmäni. Rauha laskeutuu.

Olen kotona.

Ihmiskunta elää matalissa värähtelyissä. Kipu on käsin kosketeltavaa. On vaikeaa olla ihmisen seurassa, joka ei tunnista potentiaaliaan, samalla kun minä näen sen selvemmin kuin mitään muuta tässä maailmassa. Näen sen niin selvästi, että kadotan siihen itsenikin.

Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että löytäisin tämän kaiken keskeltä oman turvaisan poukamani. Olen rakentanut, muovannut ja luonut turvallista tilaa, jotta perustani olisi vakaa ja minulla olisi paikka missä toimia kaikessa hiljaisuudessa. Olen asetellut valtaistuimen ja sirotellut kukkasia. Ja ilokseni huomaan nyt, että työni ei ole mennyt hukkaan vaan päinvastoin. Olen tullut takaisin, ja minua odotettiin aina. Elämä ei koskaan luovuttanut suhteeni.

Rakkaus ei todella ole tuolla jossain. Kuitenkin kanssakulkijat peilaavat rakkauden mahdollisuutta minussa, mahdollisuutta siksi, että jokainen omasta vapaasta tahdosta voi tehdä valintoja mennä tai olla menemättä sitä kohti. Siksi tarvitsemme toinen toisiamme. Minun elämässäni rakkauteen palaaminen on tarkoittanut

• kaiken sen siivoamista pois, mikä viestittää, että en voisi uskoa itseeni ja siihen minkä koen olevan itselleni totta, että ohittaisin itseni kerta toisensa jälkeen muiden ihmisten agendojen vuoksi
• kiiltokuvien rikkomista ja siitä johtuvan järjettömän inhimillisen kivun ja tuskan kohtaamista ja hyväksymistä
• oman pyhyyden vaalimista, vaikka kynnyksellä odottaisi itse maailman kuningas tai miljoona kultarahaa, lupauksia paremmasta elämästä tai turvatusta arjesta
• luottamista sisäiseen johdatukseen, vaikka se olisi vastavirtaan muun maailman tai yleisten näkemyksien kanssa
• uskallusta kohdata pimeyttä myös muissa, sillä vain sitä kautta olen löytänyt totuuden valon itsessäni
• suostumista kärsimykselle sen kaikissa tarjotuissa muodoissaan
• nöyrtymistä suuremman edessä, uudestaan ja uudestaan
• epävarmuuden ja hitaan muutoksen sietämistä ja sen virtaan laskeutumista
• oman totuuden kirkastamista, sen puhumista ja sen oppimista kokemuksen kautta

Ja kun on vastaanottavainen, tulee tiellä eteen ihmisiä, jotka johdattavat sinut jumalaiseen näyttämällä sen, että jos vielä takerrut ihmisyyden harhakuviin, polttavat helvetin liekit vielä kuumemmin. Mitä tietoisemmaksi tulee valosta, sitä kipeämmin pimeys polttaa jos astut harhaan – niin isoissa kuvissa, mutta myös hetkissä!

Totuuden hinta on tulla jumalitselle täydellisen uskolliseksi. Luovuttaa ihmisosansa, vaikka se kuinka huutelisi vastalauseita, kuten ei, en tahdo kokea tätä menetyksen tuskaa tai ei, en halua irrottaa kun tässä on niin mukavaa. Saati jos tietoisuuden korkeissa värähtelyissä takertuu egohaluihin, on karma välitön.

Ihmisestä tulee pieni, Jumalasta kokoisensa ihmisen elämässä ja sen valinnoissa. Vapaus rakastaa tarkoittaa vastuuta löytämästään.

Parhaat tienviittani sinulle ovat:

• Älä koskaan luovu omasta arviointikyvystäsi. Älä koskaan asetu hierarkiaan.
• Niin kauan kuin olet ihminen, mielesi rakentaa tarinaa. Luovu siitä aina uudelleen. Tule pieneksi ja tietämättömäksi.
• Jos luulet tietäväsi paljon tai saavuttaneesi paljon, olet egolähtöisessä harhassa.
• Niin kauan kuin janoat rakkautta ulkopuoleltasi, luovutat oman voimasi. Niin kauan, kun nostat toisen ihmisen totuuden yli omasi, luovutat oman voimasi.
• Jos alennat toisen ihmisen hänen omassa totuudessaan, vedät maton ehkä hänen, mutta varsinkin omien jalkojesi alta.
• Jos ajattelet edes hetkittäin, että oma voimasi on jotain, mikä välittyy ulkoisiksi teoiksi, elät harhassa. Oma voima on sisäistä juurevuutta, sitä, että muistat, kuka olet ja annat itsesi säteillä ulospäin siitä kohdasta (jos yrität pitää aarteen vain itselläsi, elämä potkii taas persauksiin)
• Ja, jos sinua ei koskaan satu, jos olet irti inhimillisistä tunteistasi ja tunnet itsesi voittamattomaksi, kyseessä on spiritual bypassing. Elämä tiputtaa sinut kyllä pian haihatteluistasi, joten ei hätää. Elämä toimii nimittäin aina rakkaudesta ja ohjaa sinua takaisin kotiin.

”Kun sydän ja mieli ovat yhdistyneet Rajattomaan Olemukseen, näet synkimpinäkin hetkinä ainoastaan Rakastetun loiston. Kuulet ainoastaan Hänen äärettömän rakkautensa soiton, Hänen huilunsa kutsun. Silloin koko luomakunta näyttäytyy sinulle valon ja varjon, tuskan ja ilon loputtomana tanssina, joka johtaa suloiseen tietoon, palvojan ja Rakastetun yhteyteen. Kaikki haluaminen on lakannut, kaikki tarpeet ovat täyttyneet.”

Matreyii Nolan, Hiljaisuuden kuiskaus