Mennäksemme eteenpäin on annettava vanhan kuolla (eli saat aikaan sen, mihin ryhdyt)

”Uudelleensyntymä ei ole mahdollinen ilman sielun mustaa yötä, täydellistä tuhoutumista kaikelle sille, mihin uskoit ja mitä luulit olevasi.” ~ Hazrat Inayat Khan

Seitsemän vuotta sitten aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Elämäni ensimmäinen blogikirjoitukseni julkaistiin muutama viikko mummini hautajaisten jälkeen. Mummini kuoleman vaikutus omaan elämääni ja jaksamiseeni oli suurempi kuin osasin silloin kuvitella ja nähdä. Näiden menneiden seitsemän vuoden aikana olen sukeltanut kohtaamaan sieluni pimeitä kerroksia. Olen kokenut isoa voimattomuutta ja uupumusta sekä tuntenut tunteita röykkiöittäin ja täysiltä laidoilta hyökkäillen.

Näitä vuosia voisin kutsua omiksi haavoittuneen parantajan kasvuvuosiksi. Ilman kaikkea tapahtunutta, en olisi joutunut ja päässyt kohtaamaan itsessä olevaa niin raakana. Ilman sitä en olisi joutunut kysymään itseltäni tiukkoja kysymyksiä, etsimään apua ja keinoja mennä eteenpäin ja löytää irtipäästämistä. Ilman kaikkea tapahtunutta en olisi myöskään saanut mahdollisuutta löytää uusia asioita itsestäni, kaipaamastani, kiinnostuksistani. Tuntuu, että olen saanut toimia jollain lailla korkeammassa ohjauksessa löytäen omaa sydämen ja sielun tehtävääni, vaikkei se todellakaan ole ollut kevyttä tai pelkästään mukavaa.

Sanotaan, että seitsemän vuoden aikana ovat kaikki kehomme solut uusiutuneet. Solutasolla uusiudumme siis mitenkään liiallisesti ponnistelematta kaiken aikaa. Yleensä jumitamme uudistumisen suhteen enemmän mielen tasolla ja sillä tasolla itseä palvelemattomista uskomuksista irti päästäminen, vanhalle kuoleminen ja uusien ajatusmallien asentaminen lieneekin aikalailla kerroksittain etenevä, koko elämän mittainen prosessi.

Kuten Pema Chödrön sanoittaa:

”Asioiden hajoaminen on eräänlaista (elämän järjestämää) testausta ja myös eräänlaista parantumista. Luulemme, että meidän tulee läpäistä testi tai ratkaista ongelma, mutta totuus on, ettei asiat oikeasti tule ratkaistuksi. Ne tulevat yhteen ja ne hajoavat. Sitten ne tulevat uudelleen yhteen ja hajoavat uudelleen. Ja niin se menee. Parantuminen tapahtuu kun annamme tilaa tälle kaikelle tapahtua: tilaa surulle, tilaa helpotukselle, tilaa kärsimykselle, tilaa riemulle.”

“Things falling apart is a kind of testing and also a kind of healing. We think that the point is to pass the test or to overcome the problem, but the truth is that things don’t really get solved. They come together and they fall apart. Then they come together again and fall apart again. It’s just like that. The healing comes from letting there be room for all of this to happen: room for grief, for relief, for misery, for joy.”

Noin puoli vuotta sitten vietin syntymäpäiväjuhlia sielunperheeni kanssa. Kutsun sielunperheeksi tätä ei-verisukua olevaa, mutta kanssani samaa arvopohjaa, elämänsuuntaa ja -syvyyttä jakavaa ihanaa sakkia. Ohjelmassa oli läsnäoloa, improvisoitua yhteisluomista, elämöintiä ja ruokailua. Illan aikana olleen yhteisluomisen myötä minulle jätettiin pyydettynä kysymyksiä post-it lapuille. Ajatukseni oli vastata kysymyksiin luomishetken sisällä, mutta tämä ei oikein toteutunut. Jatkoajatukseni oli järjestää toinen illanistujainen syksyn aikana samalla porukalla, jossa olisimme voineet sukeltaa kysymyksiin yhdessä, mutta tämäkään ei toteutunut.

Nyt kysymykset ovat muheentuneet murevasti seinälläni sen reilun puolen vuoden ajan. Olen vähintään alitajuisesti nähnyt ne päivittäin, vaikka harvemmin olen pysähtynyt tietoisesti niiden äärelle. Joskus sitä vain tuntee, kuinka jonkin asian kypsyttäminen on tullut valmiiksi. Niinpä ajattelin vastata saamiini kysymyksiin tämän kirjoituksen myötä, tässä hetkessä.

Jokin aika sitten vuotemme vaihtui kiinalaisen astrologian mukaan puulohikäärmeen vuoteen. Lohikäärme puuelementissä symboloi muutosta ja sopeutumiskykyä. Se tarkoittaa mahdollisuuksia ja haasteita, erilaista kasvua ja uudistumista. Koen tämän olevan ainakin itselleni uudelleensyntymän vuosi ja uskon sen olevan sitä myös monille muille. Mitä ikinä se uudelleensyntymä kullekin meille tarkoittaa tai pitää sisällään ja mitä ikinä muutosta olemmekaan valmiita vastaanottamaan.

Mikä on parasta nyt?

Tämä Elämän kokonaisuus, syklisyys, luovuusvoima ja -vimma. Keskeneräisyys ja kokeilevuus, aloittaminen ja lopettaminen. Parasta ja samalla keskinkertaista ja toisinaan ihan päinvastaista kuin parasta. Luonto on kuitenkin kaiken aikaa osassa sen parhauden kanssa.

Ken sä haluaisit olla?

Ihan pari päivää sitten halusin olla ameeba tai ainakin niin sanoitin… Haluan olla MINÄ ja omistaa sen koko minuuteni. Pinnallisuuden ja syvyyden, valot ja varjot. Taiteilijuuden, toimijuuden, vaillinaisuuden…Sisäiset osani epäilijyydestä osaavuuteen.

Mikä saa Kirsikan kukkimaan ja kukoistamaan?

Läsnäolo. Yhteys. Kehollisuus. Tanssi. Kuuleminen ja ymmärrys. Luonto. Oleminen. Hiljaisuus. Villeys. Resonanssi. Pelon kohtaaminen ja sitä kautta tuleva rohkeus. Haavoittuvuudelle antautuminen.

Puhut matkasta seksuaalisuuteen. Mikä voisi olla keskeinen löytö, oivallus?

Seksuaalisuudessa on paljon löytöjä ja oivalluksia mutta ehkä keskeistä juuri nyt on sisäisen turvan ja hyväksynnän kautta tapahtuva tutkiminen. Tutkiva suhtautuminen ja lempeä suhde omaan kehoon sekä seksuaalisuuteen. Tietoisuus ja rehellisyys omasta seksuaalisuudesta ja sen voimasta avaa ovia syvemmälle.

Mistä tietää mitkä ajatukset ovat arvokkaita?

Vastaan tähän vastakysymyksillä. Onko olemassa arvottomia ajatuksia? Auttaako arvottaminen ajatusten kanssa? Onko tärkeämpää antaa ajatusten kulkea, kuin jäädä miettimään niiden arvoa?

Miten hiljentää mieli?

Tulemalla kehoon, kääntymällä aisteihin, menemällä luontoon, vahvistamalla monipuolista lepoa. Nää toimii ainakin minulle.

What is life? Mitä elämä on?

I think life is an opportunity to travel in a meatsuit, study n learn humanity & love but also inhumanity & trauma. It is a possibility to find different kind of ways that call for you but also find acceptance, forgiveness and mercy.

This awakens also another question…What is not life?

Ajattelen, että elämä on mahdollisuus matkustaa lihapuvussa, opiskella ja oppia ihmisyyttä & rakkautta mutta myös epäinhimillisyyttä & traumaa. Elämä on mahdollisuus löytää erilaisia tapoja, jotka sinua kutsuvat mutta myös löytää hyväksyntää, anteeksiantoa ja armoa.

Tämä kysymys herättää myös jatkokysymyksen…Mitä elämä ei ole?

Where do we come from? Mistä me tulemme?

I don’t think there is one correct answer to that. I’d ask everyone where do you believe we come from? Isn’t that what matters most? Can we find our own answers?

En usko tähän kysymykseen olevan yhtä oikeaa vastausta. Kysyisin, mistä uskot meidän tulevan. Voisimmeko löytää jokainen omat vastauksemme?

Where are we going? Minne olemme menossa?

I don’t think there is one correct answer to this either. I’d ask where do you believe we are going? To find our own answer to this one also.

En usko, että tähänkään on yhtä oikeaa vastausta. Kysyisin minne sinä uskot meidän olevan menossa ja etsiä tähänkin oma vastaus.

What is the meaning and purpose of life? Your life? Mikä on elämän tarkoitus ja merkitys? Sinun elämän?

At the moment I believe it is to live and learn how to be human. My life’s meaning and purpose is to make mistakes, to learn to accept also hard stuff, to learn to forgive, to see oneself in others, to be bold and marvelous and radically honest and to learn to speak my truth in a honoring way towards others. Also to create, to co-create, to heal.

Tällä hetkellä uskon sen olevan eläminen ja oppiminen siitä, kuinka olla ihminen. Mun elämän tarkoitus on tehdä virheitä, opetella hyväksymään myös tiukemmalta tuntuvia asioita, opetella antamaan anteeksi, näkemään itseni toisissa, olemaan rohkea ja upea ja radikaalin rehellinen ja opetella puhumaan omaa totuuttani toisia kohtaan arvostavalla tavalla. Myös luominen, yhdessä-luominen ja parantuminen on mun elämän tarkoitusta. Ja merkitystä.

Haluaisitko sinä vastata kysymyksiin? Miltä tuntuisi sanoittaa omat kysymyksesi tai pyytää ystäviltäsi sinulle kysymyksiä? Mitä sinä haluaisit kysyä ystäviltäsi? Minkälaiset olisivat sinun elämän Usein Kysytyt Kysymykset? Voisitko ajatella varaavasi itsellesi 10-20 minuuttia, kynän ja paperia ja kirjoittavan mieleesi siinä hetkessä nousevia kysymyksiä ylös. Vaihtoehtoisesti tai lisänä, voisitko kokeilla arjessasi lempeätahtista kävelyä/vesijuoksua/uintia joissa tyhjennät päätäsi, keskityt toiminnan hetkien ja liikkeen aistimiseen. Näin tapahtuvan aktiivisen levon kautta saatat huomata kysymysten löytävän kuin huomaamatta luoksesi. Erityisesti koen sen toimivan silloin kun hetkille antaa tietoisesti merkityksen kysymysten hakumatkoina.

Jos kaipaat ohjausta tai tukea luovuuden tai kehollisuuden vapauttamisen äärelle, olen palveluksessasi tarjoamani Elämäntaideohjauksen sekä Kohtaavan kehohoidon myötä.

Elämäntaideohjaus on luovuusterapeuttista, tutkivaa ja monipuolista tarkastelua sinun sisäisyyden matkalla. Sen avulla voit alkaa nähdä itseäsi luovana olentona, vahvistaa olemassaolevaa luovuutta ja viedä itseäsi feminiinisemmän, ei-tietävämmän, holistisen olemisen äärelle.

Kohtaava kehohoito on läsnäolevaa, intuitiivista, mm. shiatsuun, refleksologiaan ja klassiseen hierontaa pohjaavaa rentoutushoitoa ja omanlaista kehollista tunnetyötä.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: kirsikka.ollanketo@hotmail.com.

Ps. Seitsemän vuoden sykli on hyvä laittaa päätökseen uudella päätöksellä ja valinnalla: blogini nimi vaihtuu. Pirtanauhaa ja piikkilankaa on kohta Pirtanauhaa ja pumpulilankaa. Piikkilanka, joka on mallintanut jollain lailla omaa ylisukupolvista traumahistoriaani, on valmis pehmenemään. Laskemaan irti taas jonkin kerroksen verran. Pumpulilanka mallintaa minun arvostusta sukuni naisten käsityötaitoja kohtaan.

Pps. Tiedostan, että kirjoituksen otsikon lisäosa voi olla joltakin kohtaa hankaava. Se halusi kuitenkin lunastaa paikkansa otsikossa ensisijaisesti muistutuksena itselleni. On aika levätä ja on aika toimia, on aika tietää ja olla tietämättä. On aika jumittaa ja on aika laskea irti. This too shall pass!