Voiko terapian avulla oppia onnelliseksi

Haluan kertoa omasta terapiakokemuksestani ja miten psykoterapia on vaikuttanut minuun. Olen käynyt terapiassa nyt vuoden verran ja on tullut aika katsoa mitä vuoden aikana on tapahtunut ja mihin haluan keskittyä seuraavana vuotena. Hakeuduin terapiaan, koska olen kärsinyt koko nuoruuteni ja aikuisikäni kovista tunnemyrskyistä sekä olen ollut kovin taipuvainen ahdistukseen ja masentuneisuuteen. Lisäksi minulla on nuorempana diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä edelleen vaikuttaa elämääni jossain määrin. Olen kyllä tiennyt jo nuorempana, että terapia olisi minulle todella hyväksi, mutten ole aiemmin ollut siihen valmis. Jopa vastustelin sitä ajatusta kovasti. Ehkä jollain tapaa pelkäsin mitä siellä voi paljastua.

Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että löysin terapeuttini todella nopeasti. Kun näin hänen kuvansa ja luin hänen osaamisestaan, tiesin heti, että tämä on oikea ihminen. Heti ensimmäisestä tapaamisesta saakka tuntui, että hän on jollain tapaa tuttu ja hänelle oli helppo puhua. Se onkin tärkeintä terapiasuhteessa. Jos ei pysty puhumaan terapeutille avoimesti, ei terapia ainakaan kovin helposti voi edetä. Olimme terapeuttini kanssa heti samalla aaltopituudella ja olen siitä todella kiitollinen.

Alkuun teimme arvion masennuksestani ja sain tulokseksi keskivaikean masennuksen. Minun oli ollut vaikea myöntää olevani masentunut ja sitä onkin välillä vaikea todeta, jos ei ole täysin toimintakyvytön. Siinä vaiheessa kuitenkin vihdoin myönsin masennukseni ja halusin jopa kokeilla lääkitystä, mitä vastaan olin ollut jo vuosia. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että lääkitys oli juuri se mitä olin tarvinnut. Se auttoi ymmärtämään, että oikeasti voi olla tasapainoinen eikä ole normaalia, että useimmiten tuntee olonsa huonoksi. Aloin tuntemaan enemmän ja enemmän hyvää oloa. Hyvästä olosta tuli uusi normaali. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tunnemyrskyjä olisi edelleen ollut.

Tunteitaan kun ei pääse pakoon vaikka mitä tekisi. Niitä ei millään lääkityksellä voi poistaa. Mutta taustalla olevaa mielialaa lääkitys muutti ja minun oli myös paljon helpompi kohdata tunteiden vaihtelut.

Nyt kun terapiassa tuli vuosi täyteen, teimme taas minulle masennustestin ja se näytti siltä, ettei masennusta enää ole juuri ollenkaan. Ja se on selvästi tuntunut olossani. Toki välillä tulee vaikeita päiviä ja on masentuneempi olo, mutta tämä olo menee usein nopeasti ohi. Olen alkanut ymmärtämään omia tunteitani ja itseäni paljon paremmin. Nyt osaan helposti nimetä, mitä tunnen milloinkin ja tiedän, että tunne tulee menemään ohi. En ahdistu heti vaikka tuntisin ikäviä tunteita. Tunnetaidot ja tunteiden säätely on ollut yksi isoista teemoista vuoden aikana. Vaikka olin työstänyt omia ajatuksiani ja tunteitani jo ennen terapiaakin, vasta terapiassa osasin oikeasti käsitellä näitä asioita.

Olen myös huomannut, että useimmiten ongelmat mitä elämässäni ilmenee liittyy yhteen samaan asiaan. Minulla on todella voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja se heijastuu todella moneen asiaan. Se löytyy monen ongelman taustalta. Olen alkanut tutkimaan lapsuuttani ja suhteitani siellä. Se on ollut välillä vaikeaa ja nostanut surua pintaan, mutta on ollut todella tärkeää käydä näitä asioita läpi. Lapsuuteni ja nuoruuteni tapahtumat ovat luoneet minulle hylätyksi tulemisen pelon. Nyt ymmärrän miksi käyttäydyn tietyllä tavalla ja miksi minun on vaikea välillä kohdata tiettyjä asioita. Miksi hakeudun tietynlaisiin suhteisiin ja miten haen turvaa toisista.

Tällä hetkellä opettelen löytämään itsestäni sen tasapainoisen ja turvallisen aikuisen, joka osaa olla sisälläni olevan haavoittuneen lapsen tukena. Kun löydän turvan itsestäni, minun ei tarvitse etsiä sitä enää ulkopuoleltani. Silti turvalliset ihmissuhteet ovat tarpeellisia ja tärkeitä meille kaikille. Kukaan ei pärjää täysin yksin. Meidän perustarpeisiin kuuluu saada rakkautta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä. Mutta kun suhde ei perustu pelkoon vaan rakkauteen, voi se olla täysin tasapainoinen ja myös kestävä. Olen nyt valmis luomaan tälläisiä suhteita. Tunnen, että olen nyt valmis terveeseen parisuhteeseen, missä ollaan tasavertaisia kumppaneita.

Terapian ansiosta myös uskaltauduin lähteä opiskelemaan taideterapiaa. Aluksi se oli todella pelottavaa enkä uskonut, että mitenkään pystyisin siihen. Mutta kun uskalsin ottaa sen hypyn huomasinkin, että se todella kannatti. Nyt olen matkalla kohti uutta ammattia ja olen varma, että haluan tehdä taideterapiaa tulevaisuudessa. Oma terapiaprosessini on tässä matkassa todella tarpeellinen. Tiedän nyt, että pystyn tekemään mitä vain todella haluan.

Olen löytänyt uskon itseeni vaikka se välillä horjuukin edelleen. Ja totuus on, ettei meistä kenestäkään tule koskaan täysin valmiita. Tulemme ikuisesti kohtaamaan vaikeuksia ja välillä se pieni haavoittunut lapsi meissä saattaa ottaa edelleen liian suuren roolin. Mutta se on vain inhimillistä ja kuuluu elämään. Ei elämän pidäkään olla täydellistä vaikka usein niin kuvittelemme. Välillä pitää vähän suistua raiteeltaan, jotta voi taas löytää tasapainon.

Terapian aloittaminen on ollut varmasti paras päätös elämässäni tähän asti. En voi muuta kuin suositella sitä lämpimästi, jos olet koskaan miettinyt olisiko terapia sinulle tarpeellista. Uskon, että terapia on kaikille hyväksi. Toki terapiamuotoja on todella monia ja ehkä sinulle sopisi paremmin vaikka lyhytkestoinen terapia tai taideterapia. Kaikkien ei varmastikaan tarvitse käydä monivuotista psykoterapiaa läpi. Suosittelen tutustumaan erilaisiin terapiamuotoihin ja vaihtoehtoihin, jos mietit terapian aloittamista. Kuitenkin tärkeintä on, että terapeutti on juuri sinulle sopiva, ei niinkään mikä on terapian suuntaus.

Monelle meistä voi olla vaikeaa myöntää, että tarvitsemme apua ja yritämme viimeiseen asti pärjätä yksin. Uskon kuitenkin vakaasti, että meistä jokainen tarvitsee muita ihmisiä ja ulkopuolinen apu auttaa näkemään omat ongelmansa uudessa valossa. Jos aina käyt asioita vain itseksesi läpi, on todella vaikeaa nähdä eri näkökulmia sekä nähdä omien uskomusten läpi. Terapia opettaakin juuri tätä taitoa. Se opettaa näkemään millaisia vääriä uskomuksia meillä on itsestämme ja elämästä. Terapian avulla voit oppia katsomaan maailmaa mahdollisuutena ja ymmärrät, että olet itse oman elämäsi luoja.

Itse voin täysin aidosti sanoa, että terapian ansiosta olen oppinut olemaan onnellisempi. Olen oppinut olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä ja olen oppinut myötätuntoisuutta itseäni sekä muita kohtaan. Terapia ei tule muuttamaan kenenkään elämää täydelliseksi eikä tekemään meistä täysin erilaisia ja parempia ihmisiä, mutta se auttaa itsemme ja elämäntilanteiden hyväksymisessä. Kun pystyy hyväksymään itsensä ja arvostamaan itseään, voi myös olla onnellinen. Voi olla onnellinen juuri tässä hetkessä, juuri sellaisena kuin nyt on.

 

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Voiko terapian avulla oppia onnelliseksi

Haluan kertoa omasta terapiakokemuksestani ja miten psykoterapia on vaikuttanut minuun. Olen käynyt...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.