Luonnon elävöitttävä voima – elämänoppaamme
Luonnon elävöittävä voima – elämänoppaamme
Lemmikkini ilo on sanoinkosketeltavaa innostusta ottaessani sen hihnan esille ja lähtiessämme tuiki tavalliselle aamulenkille. Kierrämme tälläkin kertaa tutun lenkin, joka kulkee keskustasta hieman sivuun ja vilkkaasti liikennöidyn lähikaupan ohi. Muutaman risteyksen päästä käännymme tielle, jossa 70-luvulla rakennetut harmaat, ehkä hieman tylsyyttä ja mielikuvituksettomuuttakin huokuvat betonilaatikkokerrostalot kohoilevat molemmin puolin tietä. Näiden talojen nurkalta nousee houkutteleva pieni kävelytie, joka mutkittelee metsämäisen luonnon keskellä jättäen sen uumenissa olevat talot ikään kuin syrjään pihapiireineen. Lopulta kävelytie avautuu pieneksi puistomaiseksi aukioksi, joka kutsuu aistimaan luontoa, viipyilemään herkästi heräilevässä vehreydessä.
Tästä on tullut yksi lempireiteistämme, koska aamuisin ei ole juurikaan pitempiin lenkkeihin aikaa, ja kuitenkin kaipaan pientä luontokosketusta ennen päivän rientoja. Tämä paikka on kuin pieni rauhan keidas. Tänään valkovukko mättäät levittäytyvät kohti laajenevaa metsää ja muuutamat hedelmäpuut ovat avautuneet täyteen vaaleanpunaiseen kukkaansa koivujen heristellessä herkän vihertäviä hiirenkorviaan.
”Kaikki kireys, jännitys, turha ja asiaan kuulumaton ovat saaneet tipahtaa pois, on lupa uudistua ja täyttyä kevään uuden kasvun energialla mielen syvyyksiä myöden.”
Muutos, vesiväri paperille, 2021
Tämä metsäpuisto ei ole iso, mutta täällä voi huokaista, aistia luonnon rauhoittavaa energiaa, tuoksuja, linnunlaulua, tuulenvärettä, värejä… Kaksi penkkiä kuin pyytävät viipyilemään edes hetken suojaisessa metsän reunan kupeessa. Tämä paikka ei ole täysin hiljainen, sillä tämä on niin lähellä asutusta ja isoja teitä, että auttamatta elämän ja liikenteen äänet kantautuvat myös tänne vaimenevin äänin. Jostakin syystä ne eivät kuitenkaan häiritse, vaan ne rytmittävät hiljaisuutta omalla tausta soundillaan kuin pitäen kulkijan aistit tarkkaavaisina. Ääniä voi keskittyä ihan rauhassa kuuntelemaan, ja lopulta päästäen irti antaen tietoisuuden jäädä pelkästään lepäämään olemisen vakaaseen tilaan. Mieli ikään kuin avartuu ja virittäytyy vastaanottavaiseen tilaan vähä vähältä, hengitys hengitykseltä. Kaikki kireys, jännitys, turha ja asiaan kuulumaton ovat saaneet tipahtaa pois, on lupa uudistua ja täyttyä kevään uuden kasvun energialla mielen syvyyksiä myöden.
” Luonnolla on valtava voima herätellä meidät läsnäoleviksi ja eläviksi omalla hiljaisella, sanattomalla tavallaan mielemme syövereistä ja pään sisäisestä ajatusmaailmasta. ”
Isot ja pienemmät koivut ovat saaneet ensivehreytensä. Tätä kevään ja alkukesän luonnon heräämisen ja kasvun ihmettä en koskaan lakkaa ihastelemasta, aina se koskettaa ja herkistää yhtä voimallisesti. On suoranaista ihmettä kokea se jälleen tänäkin vuonna! Uuden vehreyden tuoksu on vahvasti läsnä, ei vähiten siksi, että lähipihoilla on ruoho leikattu jo ensimmäisen kerran tälle kesälle. Kevään valkovuokot valloittavat kukintojensa herkkyydellä sadoin pienin kukkasin ja mättäin.
Tämä paikka on niin aito ja kaunis myös siksi, että tämä on osittain luonnonvarainen, missä metsänpohja on näkyvissä ruskeine kosteine lehtineen ja rasahtelevine oksineen. Elämisen koko kirjo ja kiertokulku ovat läsnä samanaikaisesti ja luonnollisesti. Luonnolla on valtava voima herätellä meidät läsnäoleviksi ja eläviksi omalla hiljaisella, sanattomalla tavallaan mielemme syövereistä ja pään sisäisestä ajatusmaailmasta.
UUdistuminen, vesiväri paperille, 2021, 41X41 cm
Mielen hiljentyessä voimme kokea vahvaa yhteyttä luontoon, voimme kokea olevamme osa luontoa, samaa tyyneyttä, rauhaa ja levollisuutta, jonka voimme tietoisesti myös sallia asettua päiväämme, ja levittäytyä eteen päin, missä sitten kuljemmekin.
* Onko sinulla arjessasi luonnon paikkaa, lempipuistoa, pihapiiriä tai metsäpolkua, jossa voit poiketa, hengähtää tai viipyillä?
* Mikä merkitys sillä on juuri sinulle?
* Saako luonto aistisi herkistymään, hereille ja läsnäolevaksi?
* Koetko uudistuvasi luonnossa ja olevasi osa luontoa?
* Voitko palauttaa tuon mielipaikkasi tai luonnon herättämän tyyneyden helposti mieleesi?
”Voimme kokea, kuinka luonto kannattelee meitä ja olemme osa luontoa.”
Tällaisesta luontokokemuksesta voi tehdä tietoisen mielenharjoituksen tai menetelmän, jonka voi juurruttaa arkeensa tuomaan tyyneyttä, levollisuutta ja läsnäoloa. Voimme kokea, kuinka luonto kannattelee meitä ja olemme osa luontoa. Hengityksen virratessa sieraimistamme sisään ja ulos, meidän ei tarvitse tehdä mitään sen eteen. Se vain tapahtuu, luonto hengittää meissä, sydämmemme lyö omaan tahtiinsa pumpaten verta ja happea kehoomme. Se tapahtuu luonnostaan. Olemme vahvasti osa tätä luontoa ja kaikkeutta.
”Luonnolla on voimaannuttava ja uudistava vaikutus, joka voi johdattaa meidät helposti ja luonnollisesti ajattelun tuolle puolelle, läsnäolon ihmeelliseen maailmaan, missä kaikki on yksinkertaista, puhdasta ja selkeää.”
Voimme antaa aistikokemusten, kuten linnunlaulun, erilaisten äänien, tuoksujen, tuulenväreen valon ja varjon leikin, lukuisten värien herätellä meidät hereille ajatusmaailmamme kiemuroista. Se ei silti tarkoita, että meidän täytyisi lopettaa ajattelu, sillä sehän ei ole mahdollista. Ajatukset tulevat ja menevät, me sallimme sen, emmekä anna niiden häiritä. Silloin kun olemme vahvemmin tietoisia ja läsnä, olemme ikään kuin taustalla, voimme huomata luokittelevan arvioivan, jatkuvasti kommentoivan ja höpöttelevän mielemme. Ja se, mihin kiinnitämme huomiomme, se pikkuhiljaa rauhoittuu, selkeytyyy ja tyyntyy. Tällöin löydämme myös luovuutta ja selkeyttä toimia haastavissa tilanteissa viisaasti. Reaktiivisuutemme vähenee tietoisuutemme lisääntyessä. Ollessamme tietoisia ja läsnäolevia, emme samaistu ajatuksiimme, emmekä pidä niitä totuuksina.
Luonnolla on voimaannuttava ja uudestava vaikutus, joka voi johdattaa meidät helposti ja luonnollisesti ajattelun tuolle puolelle, läsnäolon ihmeelliseen maailmaan, missä kaikki on yksinkertaista, puhdasta ja selkeää. Tuon selkeyden voimme pitäää mukanamme siellä, missä kuljemmekin. Olkoon se todellinen harjoituksemme!
