Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki, onks sen jälkeen vielä mäki?
Kaikkea voi suorittaa, olen todennut opintojeni, asiakkaideni ja hyvin vahvasti omien kantapääopistossa tehtyjen harjoitusteni kautta.
Tositarina reilun 10 vuoden takaa.
Elettiin aikaa, jolloin työssäni kertyi ylitöitä päivittäin, eikä mikään maailman aika tuntunut riittävän. En tuolloin vielä myöskään tiedostanut erityisherkkyyttäni, tai en oikeastaan tiennyt sellaisen ilmiön olemassaolosta, ja kipuilin jatkuvan riittämättömyyden ja alemmuuden tunteen kanssa.
- Miksi en jaksa samanlaista määrää sosiaalista kanssakäymistä kuin muut?
- Miksi joskus jo ajatus mukavaankin tapahtumaan lähtemisestä saa aikaan kuormittumisen ja ahdistuksen?
- Miksi tuntuu, etten kuule edes ajatuksiani?
- Miksi ympäristön sekasotku vaikuttaa minuun niin negatiivisesti?
Suoritin töissä; pyrin täydelliseen ja sain parhaan mahdollisen kiitoksen: olin luottopakki, joka hoiti kaiken laadulla ja varmasti.
Suoritin kotona; imuroin kolmesti viikossa kahden koiran aiheuttaman sotkun vuoksi, terveellistä kotiruokaa joka päivä. Äitinä fixasin kaikkea, koko ajan. Erityislasten kanssa fixaamista tuntui riittävän jokaiselle valveilla olon hetkelle. Ja niitä hetkiä oli paljon.
Minulle oli tärkeää olla hyvä vaimo ja tätä toteutin unohtamalla itseni. Hoidin parisuhdetta huolehtimalla, että puoliso saa vapaa-aikaa runsaasti, ja pääsi tuulettumaan raskaasta perhetilanteesta. Järjestin myös yhteisiä irtiottoja konserttien ja lyhyiden matkojen merkeissä.
Omaa rentoutumista varten tilasin naistenlehden. Kuvittelin viikoittaista tuokiota kahvikupin ja lehden ääressä, palautumista. Ensimmäisillä viikoilla en ehtinyt. Keräsin lehtiä olohuoneen pöydälle odottamaan sopivaa hetkeä palautumiselle. Ahdistukseni kasvoi pinon kerätessä korkeutta; enkö saa hyötykäytettyä maksettua tuotetta, sehän menee ”hukkaan”! Pari kertaa kuukaudessa selasin lehtiä apinanraivolla läpi, jotta pystyin kertomaan itselleni suorittaneeni naistenlehden tilaajan roolin niin kuin kuuluu.
Kesäloman alkaessa lukemattomien lehtien pino oli korkea. Lomani tavoite (ikkunoiden pesun ja talon suursiivouksen lisäksi), oli lukea lehtipino läpi niin, että töiden alkaessa kaikki olisi suoritettu kannesta kanteen. Niin tein ja voi kuinka helpottunut olin.
Muisto hampaat irvessä kiireellä luetuista kosmetiikkavinkeistä, hyvinvoinnin kasvattamisesta ja iltapuvuista Venla-gaalassa on niin vahva, etten vielä tänäkään päivänä tilaa yhtäkään lehteä!
Lempeydellä Heli, riittävä tällaisena
~~~
Onko sinulla kokemuksia ”kaiken” suorittamisesta? Lue lisää kokemuksiani ja ajatuksiani Instagramista ja kommentoi yksityisviestillä @sun.askeleita
