Ei-löytäminen on löytämistä – valon ja varjon äärellä

Ei-löytäminen on löytämistä – valon ja varjon äärellä

Hiljainen kutsu

Olen tutustunut Odo-mielikuvaharjoituksiin pari vuosikymmentä sitten. En vielä silloin aavistanut, kuinka vahva ja elämää kantava voima näissä pienissä runoelmissa voi piillä. Niistä on tullut minulle tapa pysähtyä ja asettua elämän ja erilaisten kysymysten äärelle, jolloin ne voivat avata jotain sellaista, mitä järkeily ei voi ratkaista. Odo-meditaatiot ovat laaja kokoelma pitäen sisällään n. 500 odoa. Ne valaisevat elämän erilaisia puolia, mielen toimintaa, tietoisuutta, ja ne sopivat erilaisiin elämäntilanteisiin.

Visuaaliset näkytarinat

Odot ovat syntyneet Maitreya Pekka Airaksisen järjestämällä pitkällä retriitillä kolmen vuoden aikana, jolloin ne vastaanotettiin ns. orfisen menetelmän avulla. Nämä meditaatiot ovat pieniä visuaalisia runoja, jotka eivät avaudu vain loogisen ajattelun tuloksena, vaan kokemuksellisella lähestymistavalla tarinaa kuljettaen mielen kerrosten läpi. Tällä tavalla niillä on mahdollisuus avata uusia ulottuvuuksia ja kokemuksellista tilaa, ja vapauttaa elämään.

Puun tumma varjo

Minulla on myös ollut ilo olla mukana retriiteillä, jotka yhdistävät voimallisesti ja luontevasti joogaa, meditaatiota ja taidetta. Viimeinen tällainen retriitti järjestettiin taannoin Maarit Vainion toimesta Tiibetin taiteen keskuksessa keskellä Alastaron maalaisidylliä. Näillä retriiteillä on jo pitkä perinne ja niiden keskiössä ovat juuri Odo-meditaatiot. Olen omalta osaltani tutkinut tapaa nivouttaa kuvataidetta osaksi retriittiä, jotta se voisi syventää prosessia, tuoda näkyväksi kokemusta ja kaikkea sitä, mihin käsitteet eivät yllä.

Puun tumma varjo

Puu kasvoi autiolla seudulla.

Sen juurella piti olla kätketty aarre.

Kaikki olennot alkoivat innolla kaivaa.

Siellä ei kuitenkaan ollut mitään.

Vain puun tumma varjo lankesi kaivetun kuopan pohjaan.

Sitä ei kukaan huomannut.

Odon kommentaari sanoo: Se, mitä on On, ja sitä on tarpeeksi. Useimmille se ei riitä. Ei-löytäminen on löytämistä.

Ei löytäminen on löytämistä

Näissä pienissä säkeissä voi nähdä paradoksin ja elämää ohjaavan suuren viisauden. Myös mindfulnessin ytimestä löytyy tämä viisaus. Tässä hetkessä on kaikki, mitä tarvitsemme ja se on riittävää.

Olen palannut tähän odoon monta kertaa. Jokaisella kerralla se tuntuu paljastavan jotain hieman erilaista ja olennaista, kuten odot yleensäkin. Joskus se muistuttaa irtipäästämisestä, joskus se kysyy, mikä meitä ohjaa, mikä meille on arvokasta, mihin käytämme voimavarojamme, yritämmekö ratkaista elämää ja onko meillä aina uusia ihanteita, joihin pyrimme. Elämä on kuitenkin tässä hetkessä omassa kallisarvoisessa rikkaudessaan ja moninaisuudessaan. Elämä On, voin luottaa elämään ja löytää rauhan siinä.

Valo ja varjo kuvataiteessa

Tämänkertaisen retriitin kantavaksi teemaksi visuaaliseen työskentelyyn nousivat valo ja varjo. Kuvataiteessa ne voidaan nähdä ilmaisun peruselementteinä hahmottaa sekä sisäistä että ulkoista maailmaa. Valo ja varjo rakentavat maisemaa. Ne synnyttävät muotoja, hahmoja, häivyttävät tai paljastavat omalla yllätyksellisellä tavallaan. Tunnelma ja kokonaisuus muuntuvat ja muokkautuvat, ne ikään kuin elävät hetken ilmentyminä, koskaan toistamatta itseään. Maisema on aina uudenlainen ja tuore, jonne voi astua löytämään jotakin uutta. Valo ja varjo vuorottelevat ikiaikaista tanssiaan herättäen henkiin tunnelmia ja tunteita, joihin voimme virittyä ja joita voimme myös tiedostaa.

Sisäinen maisema

Kaikki näkemämme liittyy valoon ja varjoon, sen alati jatkuvaan muutokseen ja leikkiin. Valon ja varjon määrä ja suhde vaihtelevat lakkaamatta välittäen muotoja, yksityiskohtia, kokonaisuuksia, tunnelmia, syvyyksiä ja ulottuvuuksia.

Sisäinen maailma voi olla osin piilossa, tavoittamattomissa. Meditaatiolla ja taiteella on voima valaista sisäistä maailmaamme ja tehdä sitä näkyväksi. Se ikään kuin maalaa ihmisyyden ja inhimillisyyden kuvaa esille meistä. Kaikki se, mikä on näkyvissä ulkopuolellamme, löytyy jollakin tavalla myös sisältämme. Mikään inhimillinen ei ole vierasta meille.

Varjojen viisaus

Sisäisessä maailmassa voimme kokea valon ilona, avaruutena, myötätuntona, rakkautena, kauneutena ja pyhyytenä. Varjo voi näyttäytyä taas raskaina ajatuksina, suruna, huolina, vihana, pelkona ja ahdistuksena. Varjon syvimmissä kohdissa pimeys voi tuntua hukuttavalta, tosi pimeydeltä, mutta siellä, missä on muoto, on myös valo ja varjo. Tämä koskee niin ulkoista maisemaa kuin sisäistä maailmaamme. Siksi varjokaan ei ole lopullinen tai pysyvä, se voi vähitellen harventua ja väistyä. Kokemus saattaa muuttua, pystymme päästämään irti ja näkemään asiaa lopulta uudessa valossa, jolloin elämä tuntuu voittavan ja helpottuvan.

Sisäinen valo

Tietoisuus on sisäistä valoa ja avaruutta. Odo-meditaatiot kehittävät sisäistä näkemistä ja tietoisuutta paradoksien avulla samoin kuin zeniläisyydessä koan-harjoituksetkin. Asia on nähtävä sisältä mielen näkemisen kautta. Se auttaa näkemään myös varjon ja pimeyden puolia itsestämme. Se ei poista varjoa, mutta auttaa näkemään sen. Tiedostamisen myötä se voi menettää voimansa, muuntua ja jopa avartua kohti valoa. Ehkäpä juuri silloin voimme oivaltaa Odon syvimmän viestin: kaikki on tässä, se mitä on On. Ja se on riittävää.