Älä vaali murheitasi, vaan anna valon puhdistaa ne

Kuvittele tyhjä, ääretön tila, jonka keskellä on vesisuihkun lailla virtaava kirkas valo. Tuo valo on niin voimakas, että se on palavan valkoista, mutta kuitenkin siinä on myös kullan sävyjä, kuin tähtipölyä. Se on keskeltä valkoista ja heikkenee tyhjyyteen pikku hiljaa tähtisädetikun kaltaisin kipinöi. Kuvittele, että siinä on kaikki mikä maailmassa on hyvää. Siinä on ääretön rakkaus, ääretön ilo, ääretön onni, ääretön tyydytys.

Tuo valo on alkulähde, kaiken liikkeelle paneva voima, meidän sielumme koti. Sinun ja minun, meidän kaikkien sielu, on osa tuota valoa. Me olemme kaikki juuri noin kaunista ja hyvää.

Ennen ja jälkeen ihmiskehon me olemme sulautuneet tuohon virtaan. Täällä ollessamme fyysinen maailma eriyttää meidät valosta, mutta yhteys ei katkea. Kun elämme fyysisessä maailmassa täysin sydäntietoisuuden kautta, sillon ikään kuin seisomme tuon valosuihkun keskiössä ja olemme osa sitä.

Mitä enemmän täällä olessamme olemme tuossa valossa, sitä kauniimpaa elämämme on. Mutta mitä enemmän sydänyhteytemme on kiinni ja ego pääosassa, sitä kauempana tuosta valopilarista olemme. Joku voi olla niin kaukana, että näkee vain pimeyden ja kenties jossakin kaukana hän havaisee pienen pienen valon kipinän, jota kohti lähteä kulkemaan.

Jopa ne ihmiset, jotka näkevät ja tuntevat tuon valon vahvana, saattavat evätä itseltään astumisen sen keskiöön pitämällä kiinni tunteista, jotka eivät värähtele niin korkealla. Ja syy miksi niistä pidetään kiinni? Koska olemme usein takertuneet ajatukseen siitä, että kaikki tunteet täytyy kohdata ja on teeskentelyä olla syvästi onnellinen jatkuvasti.

On aivan totta, että moni ei osa kohdata tunteitaan aidosti ja ne todellakin tulee kohdata ja elää läpi, mutta varjot eivät ole päämäärä tai paikka, jossa meidän on tarkotus olla. Kokemukset ja niistä aiheutuneet tunteet tulee kohdata ja käsitellä, mutta sen jälkeen niistä voi päästää irti. Meidän ei ole tarkoitus jäädä pimeyteen, meidän ei ole tarkoitus katsella tuota valon virtaa sivusta. Meidän tulee tunnistaa pimeys, huomioida se, mutta ei siksi, että kuulumme sinne, vaan siksi että valomme on tarkoitus hävittää se. 

Meidän luonnollisin olotila ei ole käsittelemässä loputtomasti omia ongelmiamme tai virheitämme, traumojamme tai pelkojamme. Meidän luonnollisin olotila on olla valossa, sillä se valo puhdistaa kaiken sen, mitä me itse yritämme ihmismielellä puhdistaa. Meidän ei tule ratkoa ongelmiamme mielellämme, vaan valollamme. Valo vie aina pimeyden pois.

Kuinka moni ihminen maailmassa vastaisi, että ilossa on paha olla? Ei yksikään. Ei yksikään maailman seitsemästä miljardista ihmisestä kieltäytyisi ilosta tai sanoisi, ettei se olisi hänen paikkansa. Meidän luonnollinen, alkuperäinen olotilamme on ilo. Me tunnemme vetoa iloon. Kun näet edessäsi lumoavan kauniin maiseman tunnet syvää iloa. Kun halaat rakkaimpiasi, tunnet syvää iloa. Kun haaveilet jostakin sinulle hyvin tärkeästi, tunnet syvää iloa, sillä nämä asiat säteilevät tuota alkulähteen valoa ja siksi tunnet niihin vetoa.

Mitä lähempänä olemme tuota valoa sydäntietoisuudessamme, sitä parempi meidän on olla.

Miten se sitten onnistuu?

           Mitä enemmän ajattelet, teet ja puhut sellaisia asioita, jotka virtaavat tuossa valossa, sitä enemmän sulaudut siihen. Älä siis takerru kärsimykseen vain siksi, että niin kuuluisi tehdä. Joka kerta kun koet täällä ollessasi jotakin, joka muistuttaa sinua sinun alkuperäisestä olotilastasi, tunnet valtavaa vetoa sitä kohti, koska silloin lähestyt tuota alkulähteen virtausta. Kun teet mitä tahansa mitä rakastat, tunnet syvää iloa. Aina kun tunnet syvää iloa, olet aina lähempänä alkulähteen virtaa. Ja aina kun teet jotakin, mikä tuntuu pahalta, astut kauemmas valon virrasta.

Ja mitä lähemmäs menet, sitä varmemmin et enää koskaan astu takaisin pimeyteen. Et enää luo vastustusta vaan seisot linjassa korkeamman kanssa, virrassa, jossa sinun on luontaisinta olla. Virrassa johon sielusi jatkuvasti hakeutuu ja jonne sielusi myös sinua jatkuvasti ohjaa. Virrassa, jossa kaikki on sinulle mahdollista. Jossa ei ole puutetta, ei huolta. Jossa uskallat päästää irti ja luottaa. Virrassa, jossa ihmeitä tapahtuu.