Villi voi meiltä unohtua, vaan ei kadota

Elän villinä maailmassa, joka
on unohtanut villinsä.

Olen itsekin elänyt unohtaneena.
Olen villini tukahduttanut,
sen äänen vaimentanut,
sitä pelännytkin ymmärtämättömyyttäni.

Kehoon voi upottaa roskaa, sen voi pukea pukuihin, sitä voi kuljettaa läpi betoniviidakkojen ja istuttaa ruudun äärellä.
Sen viestit voi tukahduttaa ja siitä voi erkaantua. Kauemmas, aina kauemmas.

Niin kauas että sana villi ei enää kerro mitään.

Että sana villi merkitsee sivistymätöntä, vaarallista, mennyttä.
Tuollon villi voi ainoastaan pilkahtaa intuitiona, nostaa päätään saunan pesää sytyttäessä, puskea läpi seksissä. Kunnes se jälleen komennetaan ruotuunsa kontrollin ja sivistyksen tieltä.

Mutta ei villi lähde, ei sitä meistä pois saa, ei niin kauan kuin asutamme kehoja, jotka ovat villistä rakennettu.

Maan mudasta, sen läpitunkevasta vihreästä, kalliot halkaisevasta virrasta.
Siitä ovat kehomme tehty.

Meidät on opetettu pelkäämään villiä, sillä se on hallitsematon.
Jos ei tiedä miten se kohdata, se voi vapautuessaan repiä auki niin, että sitä pelkää menettävänsä järkensä.
Villi saa huutamaan, karjumaan, hakkaamaan. Mitä kauemmin se on ollut tukahdutettu, sitä hurjemmin se voi tulla läpi. Ja niin sen kuuluukin, sellainen villi on.
Villi on meidän leikkikenttä. Villi on meidän täyttymys ja orgasmi.
Se on meidän kompassi opastaen mitä tehdä ja minne mennä.

Ja me jotka muistamme, me leikimme keskenään ja ulvomme viisauttamme ilmoille, jotta kaikki jotka ovat unohtaneet, kuulisivat kutsun, muistaisivat jälleen ja liittyisivät mukaan.

Huutomme kasvaa ja yhä useampi muistaa.

Villi on luontomme, eikä sitä voi paeta vaikka kuinka järki olisi suojana ja kontrolli kattona.
Villi tulee kuin maan lävitse kasvava vihreä.

Jotta jälleen muistaisimme, että maasta me tulemme ja maaksi olemme tuleva.

 

Löydät kotisivuni osoitteesta http://tiiamariel.com

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.