Väistämätön – elämän peili

Pyhä hetki

Huone on hiljentynyt. Tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt. Ei, kyllä tämä meidän aikamme virtaa, mutta sydämiimme laskeutui hiljaisuus, sanaton pyhä hetki, joka ei antanut armoa. Jälleen kerran on yksi elämän pituinen matka päättynyt jättäen jäljelle hiljaisuuden, surun ja sanattoman kunnioituksen edessä väistämättömän, johon emme voineet vaikuttaa. Pitkän elämän ja voimien hiipumisen myötä tämä on luonnollinen tapahtuma, lopulta meidän jokaisen osa, ymmärrettävä ja hyväksyttävä, mutta ei silti niin helppo ottaa vastaan.

Sinä lähdit keväällä. Kevät on elämän versomisen, uuden luomisen ja kukoistuksen vihantaa: silmut avautuvat vehreyteensä, siemenet ja uudet alut itävät ja puhkeavat kukkimaan, linnut konsertoivat ja rakentavat pesiään, luonto uudistuu ja on täynnä elämänjuhlaa. Surun keskellä kevään keveys ja luomisvoima voivat tuntua jopa raskaalta tai uuvuttavalta. Suru ja kaipaus saavat olla. Elämä ja kevät kannattelevat kaikkia tunteita, myös näitä.

Muistojen avautuminen

Muistot heräävät kaipauksen myötä eloon. Oman isäni poistuttua tästä ajallisesta ulottuvuudesta vuosia sitten, olen saanut kokea kaipauksen äärellä monia voimallisia hetkiä. Niissä isän rauhoittava ja turvallinen energian on ollut läsnä, aivan kuin hän olisi paikalla. Minulle se on ollut hetkellinen, luonnollinen ja voimaannuttava kokemus. Ehkä se on sydämessä herännyt muisto, joka hetkellisesti tulee kehomuistin kautta koettavaksi. En ole asiaan perehtynyt tarkemmin, eikä siihen ole sen kummemmin ollut tarvetta etsiä mitään selityksiä. Muistellessa tilanteet voivat tulla hyvin elävinä mieleen, ne voivat avautua myös kehollisina kokemuksina tässä hetkessä. Myös tilanteeseen sisältyvät tunnetilat voivat aktivoitua kokemuksen myötä. Näin olemme tuoneet menneen tilanteen nykyhetkeen, ja se voi olla todellinen, ja koettavissa vielä vuosienkin päästä. Sinä elät muistoissani hyvin sympaattisena, lämpimänä, ahkerana, työteliäänä ja vaatimattomana ihmisenä, joka osasit huomioida muita ja olit aina valmis auttamaan ja tukemaan.

Kaikki on täällä – vieläkin

Sydämessämme kaipaamamme ihmiset ovat aina läsnä. He eivät koskaan poistuneet, eivätkä jättäneet meitä, vaikka heidän maanpäällinen matkansa päättyikin. He kulkevat silti mukana sydämessä, muistoissa, mutta vanhemman ollessa kyseessä myös geeniperimän tasolla. Lisäksi usein myös tapamme olla ja toimia tässä maailmassa ovat ehdollistuneet jo varhaislapsuudessa. Kaikki se kulkee mukanamme, tiedostimmepa sitä tai emme. Kun otamme askeleitamme, he ovat mukana meissä, vaikkemme niin tuntisikaan, kaikki on silti meissä tallentuneena kehomuistiimme. Se voi tuntua hyvin lohdulliselta. Päivän askareissani voin muistaa myös poismenneitä läheisiäni, ja tuntea kaiken merkityksellisyyden.

Elämään herääminen

Lohdullista on ajatella kuolemaa myös armollisena, se vapauttaa uupuneen ja väsyneen ihmisen kivuista ja kärsimyksestä, päästää viimeiseen lepoon ja rauhaan. Surulla on aikansa, eikä sitä pidä työntää pois. Tilan ja ajan antaminen itselle hoitaa kehoa ja mieltä, auttaa prosessoimaan menetystä ja elämään läpi surua. Tärkeää on tuntea, antaa kaiken olla sellaisena kuin se ilmenee. Lopulta elämä herää myös meissä, uudelle tulee tilaa, ja se vapauttaa elämään ja näkemään elämän arvon ja arvokkuuden uusin silmin.

Tänään luonto ja kevät huokuvat keveyttä, kauneutta ja raikkautta, luonto uudistaa itseään kesän väriloistoon ja kukoistukseen. Myös minussa elämä herää, kuulen linnunlaulun, tunnen auringon lämmittävät säteet ihollani, näen maasta puhkeavan vehreyden, mielen on kevyempi olla. Suruun menee aikaa, eikä sen helpottaminen tarkoita silti, että meidän pitäisi alkaa säntäillä kaikkien sen perässä, joka meitä vähänkin kutsuu. Voimme enemmänkin olla rauhassa, ja ottaa vastaan sitä, mitä elämä meille tarjoaa, aistia, kuunnella, tuntea ja nähdä osallistuen juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä. Pysähtymisellä on tarkoituksensa ja aikansa, eikä prosessia pidä kiirehtiä, sen enempää kuin työntää poiskaan.

Kirjoitus on omistettu juuri äsken poismenneelle läheiselle, lastemme ukille ja muille ajasta ikuisuuteen siirtyneille rakkaille läheisilleni. Kiitos kun olitte ja toitte oman ainutlaatuisuutenne tähän maailmaan!