Olisipa elämä skumppaa, mansikoita ja kolmen juuston pastaa…

…mutta ilman krapulaa tai levenevää lantiota.

Mutta eihän se ole. Ei se ole vaaleanpunaista vaahtokarkkiakaan. Ei muillakaan, vaikka some täyttyy hattarasta.

Joskus elämä on appelsiiniä, jonka jokaisesta siivusta löytyy 13 siementä, tai punaviiniä ja tuoksukynttilä migreenikolle, auton tuulilasiin lennähtävä kivi, tai kuukausi sitten ostetut farkut, jotka eivät enää mahdu jalkaan.

Useimmiten elämä on jauhelihakeittoa ja haaleahkoa kraanavettä.

Tavallista.

Monesti miellämme jauhelihakeiton ja kraanaveden tylsäksi, mitäänsanomattomaksi. Joksikin, mikä ei riitä.

Mitä jos tavallinen ja arkinen onkin tässä kiihkeärytmisessä maailmassa juuri sitä, mitä kipeimmin tarvitsemme? Jotakin, mikä tuttuudellaan ja turvallisuudellaan mahdollistaa meille rentoutumisen, palautumisen ja irti päästämisen jatkuvasta pinnistelystä pärjätä, suorittaa ja esittää enemmän kuin olemme?

Mitä jos kaiken sen tavallisuuden sisältä voisikin löytää hyvinvoinnin? Arkisia pieniä asioita, jotka saavat elämän tuntumaan. Tuntumaan joltakin! Siihen ei tarvita täyteen pakattua vapaa-aikaa, säntäilyä suorituksesta toiseen, kiiltokuvamaista kotia ja jatkuvaa kontrollia.

Pysähtyminen, kohtaaminen ja tässä hetkessä levollisena oleminen ovat nykymaailmassa harvinaista ekstremeä, luksusta. Jopa tämä ihan tavallinen kevättalven päivä voi olla hyvä päivä. Ilman pumpulia ja tylliä. Tavallisen hyvä.

Tavallisen hyvää päivää juuri sinulle!

Voit lukea lisää kirjoituksiani Instagramista tililtäni @askeleita_kohti_hyvinvointia

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.