Miksi haluan vahvistaa yhteyttä toisiin miehiin?

Terävät piikit suojaavat herkkää ydintä.

Syventyminen muiden miesten kanssa työskentelyyn ja miesten välisen yhteyden vahvistaminen on ollut mielessäni ja sydämessäni jo pitkään. Kun mietin tätä aihetta ja mitä siitä haluaisin sanoa, ensiksi tietoisuuteeni nousee tietty vaivautunut etäisyys miesten välillä. Siihen ollaan ehkä niin totuttu, että sitä on vaikea edes huomata. Toisaalta esimerkiksi yhdessä tekemisen keskellä, vaikkapa joukkueurheilun muodossa, tämä pohjavire saattaa kadota. Mutta sitten kun vain ollaan, eikä laiteta päähuomiota tekemiseen, jännittynyt värähtely palaa takaisin. Mistä tämä vaivaantuneisuus oikein kumpuaa? Miksi meidän on vaikea katsoa toisiamme silmiin tai olla vain hiljaa toistemme lähellä?

Uskon, että keskiverto mies kaipaa läheistä yhteyttä toisiin miehiin, niin henkistä kuin fyysistäkin. On normaalia ja luonnollista haluta olla toisen ihmisen lähellä, sukupuolesta riippumatta. Miesten välisessä emotionaalisessa läheisyydessä esteinä on kuitenkin pelkoja siitä, mitä tapahtuu jos avaa itsensä toiselle. Monet meistä on kasvatettu koviksi ronskilla kädellä. Pehmeyttä on karsittu esimerkiksi siten, että kiltit, herkät pojat ovat joutuneet lapsuudessaan kiusatuksi tai tunteiden näyttämistä on ilkuttu tyttömäiseksi. Näin on ainakin ollut omassa lapsuuden ympäristössäni kanta-Hämeessä.

Suojamuurien rakentamista pikkupojasta lähtien

Hyvin nuorena poikalapsi tajuaa, että on kasvatettava panssari herkkyyden päälle, jotta selviää hengissä. Varhaisin muistikuvani herkkyyteen / erilaisuuteen liittyvästä kiusaamisesta on noin neljän vuoden iässä seurakunnan päiväkerhossa. Minulle nälvittiin siitä, että minulla oli maitoa eväspullossani mehun sijaan. Maitopoika, mammanpoika, neiti, raukkis… nimityksiä oli monia ja kaikki pyrkivät samaan päämäärään: karsi pois pehmeämmät ominaisuutesi, muuten et ole oikea mies.

Lisäksi erityisesti fyysiseen läheisyyteen liittyy suomalaisten miesten hermostoon tiukkaakin tiukemmin koodattu homofobia. On merkillistä huomata, että aina kun fyysistä läheisyyttä on miesporukassa, heti kuin itsestään nousee esiin teema myös homoudesta. Homosteluläppää heitetään ja sille naureskellaan. Taustalla sauttaa väikkyä hiukan väkinäisen huumorin alla tarve siitä, että voisipa tämä muuri murtua edes hiukan. Eihän inhimillinen kosketus muuta ketään homoseksuaaliksi. Edes homoseksuaaliset tunteet, joita jokaisella voi joskus olla, eivät tee sitä. Homouden pelko kahlitsee mielestäni käyttäytymistämme suhteettoman paljon ja tämän suhteen meillä miehillä olisi näin ollen valtava potentiaali vapautumiseen.

Fyysistä läheisyyttä tärkeämpänä koen tunnetason liittymisen, henkilökohtaisista ja vaikeista asioista puhumisen kautta. Näin erillisyyden ja yksinäisyyden ongelmat pääsisivät lievittymään ja miehet ymmärtäisivät että monet muutkin kantavat samanlaisia huolia ja murheita sisällänsä. Ja yhtä lailla olisi hienoa päästä jakamaan onnistumisiaan aidosti iloisena ja nähdä myötäiloa tovereiden kasvoilla ilman, että pitäisi koko ajan muistaa vähätellä ja laimentaa tyytyväisyyttään itseensä.

Yksin pärjäämisestä vastavuoroiseen jakamiseen

Suomalainen itse pärjäämisen ihanne, johon liittyy myös itsensä vähättely ja virheiden tekemisen pelko, koettelee erityisen kovasti miehiä, sillä itsenäisyyttä ja pärjäämistä ihannoidaan erityisen paljon miesten keskuudessa. Mutta voisiko perinteinen pyhä kolminaisuus – suo, kuokka ja Jussi – ollakin nykyään suo, kaksikymmentä kuokkaa ja naapurin traktori, Jussi ja sen kaverit sekä rento tahti yhdessä huhkiessa, toinen toistaan kannustaen?

Kaikki miehet kantavat sisällään toisten miesten aiheuttamia haavoja, sillä olemme olleet lapsina ja nuorina julmia toisillemme. Sitä ei voi kieltää. Näiden haavojen päälle on rakennettu epäluottamuksen muuri. On helpompi olla valmiiksi terävä, vaativa, arvosteleva, ettei paljasta toiselle miehelle omia heikkoja kohtiaan. Lyttään sinut ensin ettet sinä pääse lyttäämään minua. Tätä suojamuuria ei luultavasti enää tarvittaisi, sillä aikuisina ja elämän katkerampiakin keitoksia maistaneena olemme varmasti oppineet, että toisten alentaminen tuntuu myös itsestämme pahalta. Suurin osa tapaamistani miehistä todella haluaa kehittyä ihmisenä, ymmärtää ja välittää toisista ja mitä enemmän on itse saanut turpaansa, sitä enemmän ymmärtää muita kolhiintuneita kanssatovereita.

Naiseen on helpompi tukeutua tunteiden käsittelyssä

Itse olen aikuisiälläni tullut taitavaksi vuorovaikuttajaksi naisten kanssa. Minulle deittailu on välillä ollut lähestulkoon harrastus ja hyvin mielekäs sellainen! Jokaisesta ihmisestä oppii jotain uutta ja jokainen ihminen on kiehtova oma maailmankaikkeutensa. Deittailun lisäksi olen solminut lukuisia läheisiä ystävyyssuhteita naisten kanssa. Se on koko aikuisiän tuntunut minulle helpolta. Ja uskon, että jäyhinkin mies viimeistään rakastuessaan ja löytäessään elämänkumppanin, alkaa avaamaan sydäntänsä naisellensa ja sen kautta maailmalle.

Välillä minusta tuntuu kuitenkin, että ainainen naiseen tukeutuminen tunnetyöskentelyssä on hiukan liiankin helppoa: ehkä sitä toveruutta, mitä en uskalla miehistä hakea, olen korvannut minulle luontaisemmilla suhteilla naisiin? Miesten kesken kun on aina ensin murrettava jää, on löydettävä ne tunteet ja syvemmät kokemukset sieltä kovan ja kylmän peruskallion alta. Ehkä pitää ensin jaksaa puhua työstä, urheilusta, harrastuksista, politiikasta. Ehkä tunteisiin ei pääse ystävienkään kanssa käsiksi ilman alkoholia. Onkin tragikoomista, jos syventääkseen yhteyttä toiseen mieheen täytyy siihen käyttää hermostolle haitallista addiktoivaa ainetta. Tämäkin tuntuu minusta liian helpolta oikoreitiltä.

Hyvin harvoin olen todistanut toisen miehen itkua, itse olen herkkänä ihmisenä avannut patoni hiukan useammin toisten miesten edessä. Kynnys on kuitenkin aina olemassa: olenko neiti, tyttömäinen, mikkihiiri tai säälittävä miehen irvikuva, jos avaan suuni niin kipeän tärkeistä asioista, että ne voivat aiheuttaa silmien kostumista. Miettikää mikä hirvittävä taakka – lähes jokaisen suomalaisen miehen sisällä!

Mies kaipaa toista miestä, kaipaa tulla lähelle veljiään. Vähintäänkin sanojen, katseen ja läsnäolon tasolla.

Haluan tehdä tätä työtä, koska tunnistan sekä huutavan tarpeen että piilevän potentiaalin miesten välisen yhteyden uudelleenrakentamisessa.

Järjestän Jooga- ja hyvinvointila Kehräämöllä syksyllä 2020 neljä miesten piiriä maanantaisin klo 19-21. Päivämäärät ovat 21.9., 19.10., 16.11. ja 14.12. Oviraha on 5-10 euroa tilanteesi mukaan.

Linkki piiriin ja lisätietoa sen sisällöstä löytyy tästä: https://www.facebook.com/events/783289122407566

Mies, jos kuulet kutsun, tule mukaan! Ennakkoilmoittautumista ei vaadita.

Kirjoittaja on psykologi, mindfulness- ja joogaohjaaja sekä henkinen valmentaja. Markus tarjoaa yksilövalmennusta, josta lisää täällä:

https://www.kehraamo.fi/hoidot-ja-valmennukset/valmennus-meditaatio-ohjaus/

 

Herkkyyden ja aistillisuuden ääreen voi päästä meditoimalla tai hiljentymällä luonnossa.
Lisää kirjoittajalta Herkkänä voimakas

Miksi haluan vahvistaa yhteyttä toisiin miehiin?

Syventyminen muiden miesten kanssa työskentelyyn ja miesten välisen yhteyden vahvistaminen on ollut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.