Dolce far niente – suloinen joutilaisuus
Mikä elokuva, kirja tai biisi kuvastaa elämääsi parhaiten?
Minulle vastaus on Eat, pray, love – omaa tietä etsimässä, joka on Elizabeth Gilbertin tosielämän tapahtumiin pohjautuva elokuva ja sen taustalla oleva kirja. Elokuva kolahti heti ensimmäisellä katselukerralla kovasti, sillä tunnistin siitä oman elämäni teemoja; oman itsen löytäminen kaiken matkan varrella päälle kerääntyneen alta, itsearvostus, rajojen löytäminen, oman herkkyyden hyväksyminen, kaipuu syvällisyyteen, ja samaan aikaan elämän tarjoaman kauniin huomaaminen ja siitä nauttiminen kaikilla aisteilla. En ole tehnyt matkaa Italiaan, Intiaan ja Balille, mutta mielensisäinen matka noihin maisemiin ja teemoihin on hyvin tuttua.
Katson Eat, pray, loven kerran vuodessa sopivassa kohtaa ja tästä on tullut minulle lähes pyhä toimitus; yksin, omassa rauhassa, ilman keskeytyksiä, siinä kohtaa, kun elokuva kutsuu minua voimakkaimmin. Jokaisella katselukerralla saan siitä irti jotakin uutta, sellaista, mille minulla juuri siinä kohdassa on eniten kaipausta tai tarvetta. Vietin tämänvuotisen elokuvahetkeni noin kuukausi sitten. Istuin sohvalla risti-istunnassa vilttiin kääriytyneenä, hämärässä huoneessa valon kajastus kynttilälyhdyissä. Tällä kertaa mieleni poimi elokuvasta italialaisen parturin sanat; Dolce far niente – suloinen joutilaisuus.
Suloinen joutilaisuus. Siis tässä hetkessä olemisen tila, jossa ei murehdita tehtyjä tai tekemättömiä, eikä kanneta huolta seuraavista suorituksista. Tila, jota ei tarvitse ansaita tekemällä ja suorittamalla etu- ja jälkikäteen itsensä uuvuksiin. Suloinen joutilaisuus, hetkestä nauttiminen, ihan vaan koska se tekee hyvää ja kuuluu luontaisena osana elämään.
Dolce far niente ei istu yhteen meidän oppimamme tehokkuusajattelun kanssa, eihän? Oletko kuullut lomakauden lähestyessä sanonnan ”tiukan kiireisen syksyn/kevään jälkeen nyt pääset ansaitulle lomalle”? Se kuvastaa mielestäni todella hyvin työkulttuurillemme tyypistä ajattelua ”raada itsesi uuvuksiin, niin olet ansainnut vähän palautumista”. Loma on lakisääteinen ja siihen pitäisi olla mahdollisuus hyvillä mielin ihan normaalilla työtahdilla ilman liiallista kuormittumista. Tämä ajattelumalli on iskostunut meihin syvälle ja jopa työstä irtautumisesta ja palautumisesta on yhä useammin muodostunut suorite muiden tehtävien joukkoon. Äänikirjatkin kuunnellaan 1,5 kertaisella nopeudella, jotta ollaan tehokkaita.
Ensimmäinen askel hetkestä nauttimiseen on oman sisäisen kiireen tunnistaminen. Se voi ilmetä esimerkiksi rauhattomuutena, hankaluutena olla paikoillaan, hartioiden nousemisena kohti korvia, ajatusten rullaamisena tekemättömissä asioissa tai tunteena laiskuudesta, kun otat välillä omaa aikaa tai laitat tekemättömän työn viereen hetkeksi maate. Sisäinen levottomuus kasvaa kaiken hitaan (lue: myös ihan sen normaalin vauhdin) äärellä, aiheuttaen ahdistusta. Ratkaisu ei tuolloin ole elämän nopeuttaminen entisestään, vaan sen kuunteleminen, mitä ahdistus haluaa kertoa. Se toimii viestintuojana niiltä tunteilta, jotka sen alla odottavat tuntemistaan.
Nyt on sinun vuorosi: Mikä elokuva, kirja tai biisi kuvastaa elämääsi parhaiten? Mitä se haluaa kertoa sinulle?
************
Onko rauhoittuminen sinulle vaikeaa? Eteneekö elämä viikosta toiseen suorittaessa? Ota seurantaan Instagram -tilini @askeleita_kohti_hyvinvointia Löydät sieltä lisää kirjoituksiani teemaan liittyen.
Voisiko ammattilaisen kanssa keskustelu olla sinulle avuksi matkallasi kohti parempaa hyvinvointia? Laita minulle viestiä Instagramin kautta tai valoisaterapia@gmail.com Usein jo muutamasta terapiatapaamisesta on hyötyä jatkoon.
