Oletko koskaan pysähtynyt miettimään osaatko ottaa tai miten otat vastaan?
Rakkautta, rahaa, kokemuksia, ilmaisia palveluksia jne.
Onko asioiden ,huomion tai rakkauden vastaanottaminen helppoa vai koetko että sinun tulee ansaita jollakin tapaa kaikki mikä sinulle tulee?
Täytyykö sinun raataa sekä ahkeroida ansaitaksesi jotakin vai pystytkö vain luottamaan siihen että, olet kaiken hyvän arvoinen itsenäsi?
Jos saat jotakin toiselta ihmiseltä koetko huonoa omatuntoa ja mietit miten voisit korvata tämän antajalle?
Uskon, että etenkin moni nainen pystyy samaistumaan siihen , että etenkin itselle vastaanottaminen on vaikeaa.
Naisena toisten auttaminen ja tukeminen on helppoa ja tulee monelle lähes itsestään.
Mutta itselle vastaanottaminen ja itsensä postitiivinen huomioiminen on vaikeaa ja se, täytyy jollakin tavalla muka ansaita.
Ei riitä, että koemme huono omatuntoa siitä, että joku toinen antaa meille jotakin vaan saatamme kokea sitä myös silloin kun, olemme itse itsellemme antamassa aikaa , huomiota tai jotakin muuta.
Saatamme vaatia itseämme tekemään älyttömiä asioita ennen, kuin voimme nauttia vaikka jäätelöä tai uuden hajuveden oston jälkeen päätämme ettemme syö karkkia ainakaan kuukauteen tai vaadimme itseämme tekemään töitä 2 kertaa enemmän kuin normaalisti.
MIKSI?
Miksi etenkin nainen alentaa itsensä ja oman hyvinvointinsa niin alas, että kaikki hyvä itselle on jo lähtökohtaisesti olevinaan väärin ?
Elämme yhteiskunnassa jossa kaikki pitää jollakin tapaa ansaita, tämä on iskostettu meille jo syntymästä lähtien ja näkyi jo isovanhemmissamme.
Jos haluat jotakin sinun täytyy tehdä sen eteen työtä, tämä lause opetetaan meille jo hyvinkin pienestä pitäen.
Suorita, suorita , suorita jotta voit ansaita hyvää itsellesi ja muille, etenkin muut ensin ja vasta sitten ehkä sinä.
Suomalainen kulttuuri opettaa etenkin tytöille ja naisille sen, että täytyy olla nöyrä , täytyy laittaa aina muut edelle ja jos saat jotakin täytyy olla äärettömän kiitollinen ja muistaa korvata tämä saatu asia jollakin tavalla.
Meistä suurin osa kuitenkin toivoo itselleen hyvää ja harva kuitenkaan uskaltaa sanoa sitä ääneen suoraan.
Niin kauan kun, olemme hiljaa emmekä uskalla sanoa ääneen sitä mitä toivomme sekä haluamme emmekä uskalla vastaanottaa ilman syyllisyyttä , uhrautumista tai häpeää emme pysty myöskään oikeasti nauttimaan siitä mitä vastaanotamme.Elämme kierteessä jossa kaikki hyvä elämässä pitää ansaita emmekä koskaan ole tarpeeksi hyviä ansaitaksemme hyvää elämässämme.
Vastaanottamisen taito on siinä, että uskallamme nauttia elämästä ja niistä asioista jotka tekevät meistä oikeasti onnellisia. Osaamme antaa ja osaamme myös ottaa vastaan ilman , että koemme siitä syyllisyyttä tai mitäkään muita tunteita jotka latistavat ja painavat meitä alas.
Vastaanottamisen taito on sitä, että rakastamme itseämme ja annamme itsellemme luvan ottaa kaikki hyvä vastaan mitä elämä ja muut meille tarjoavat , koska olemme sen arvoisia aina.
