Uupumuksen jälkipyykki
Kun pitkäaikainen ylivireystila, uupumus tai suorittamisen oravanpyörä alkaa hellittää, iskee usein armoton väsymys. Se on hämmentävää – eikö juuri nyt pitäisi tuntua paremmalta? Saatat ajatella, että olet kohdannut takapakin tai ylitsepääsemättömän esteen toipumisen matkalla. Mutta kehosi tekee juuri sitä, mitä sen täytyykin: ottaa takaisin kaiken sen, mistä se on jäänyt niin kauan vaille.
Pitkällistä äärirajoilla pinnistelyä ja sinnittelyä epämukavuusalueella ei kuitata yhden viikonlopun unilla tai lomareissulla. Silti suorittajan sisäinen kriitikko saattaa äänekkäästi arvostella: ”Miten voit olla vielä näin väsynyt? Laiska epäonnistuja!” Mutta eipä se uupumuskaan tainnut hetkessä syntyä, vai mitä?
Uupuneena ja elämää suorittaessa saattaa käydä niin, että haastaviksi koetut tunteet tulee lakaistua maton alle, tai työnnettyä jopa kellariin saakka. Niiden käsittelyyn ei ole riittäviä voimavaroja. Kun uupumus alkaa helpottaa, matto siirtyy paikoiltaan ja kellarin ovi raottuu – surematon suru, viha tai pelko saattavat hiipiä esiin täysin yllättäin ja pyytämättä. Niiden kohtaaminen on tärkeä osa toipumista. Anna siis tunteiden tulla ja tuntua. Mielesi tekee juuri sitä, mitä sen täytyykin: ottaa takaisin kaiken sen, mistä se on jäänyt niin kauan vaille.
Toipumisen tie on harvoin suora tai tasaista edistymistä päivä päivältä. Väsymys ja ristiriitaiset tunteet ovat kuin juurakkoista kinttupolkua, jota edetään kompastellen ja välillä rähmälleen lentäenkin. Jokaisen askeleen myötä jalat kuitenkin vahvistuvat, kuopat eivät tunnu enää yhtä syviltä. Anna siis itsellesi aikaa ja pyydä tarvittaessa kyynärsauvat tai tartu auttavaan käteen. Matka vie kyllä perille.
Lempeydellä Heli
~~~
Löydät lisää uupumista, suorittamista ja hyvinvointia käsitteleviä tekstejäni Instagramista tililtä @sun.askeleita
