Tie parempiin ihmissuhteisiin löytyy itsestä

Olen hämmennyksissä, mitä ihmettä tässä nyt taas tapahtui? Olen onnistunut virittämään vesille koukun, jonka saalista en sisimmässäni halunnut, mutta tiedän mikä mato sopii kaloille, jotka eivät ole niitä, joita toivoisin oikeasti pyydystäväni. Elämäni tarina miehiin liittyen. On aika katsoa uudelleen, mitä omassa viehepakissa on, sillä vanhoilla syöteillä ei saa kuin kaloja, jotka eivät sovi syötäväksi.

Kipeä kiintymys

Olen lasisen lapsuuden kokenut nainen, jonka kiintymyssuhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän turvattomia. Onneksi matkassa on ollut myös turvallisia aikuisia, mutta he eivät aina ole olleet omat vanhempani. Olen saanut nähdä ja kokea turvaa kotini ulkopuolella, sekä malleja turvallisesta, arvostavasta ja sitoutuneesta parisuhteesta, mutta ne ovat olleet silti kaukana, ikään kuin minulta saavuttamattomissa. Olen todella imenyt äidinmaidossa sen, että ihmiset tulevat ja menevät, mistään ei voi pitää kiinni, mihinkään ei voi turvata, mutta ne yksittäiset hetket, kun joskus voi, niistä on otettava kaikki irti. Minkään pysyvyyteen ei voi kuitenkaan luottaa. On pitänyt takertua kiinni, ettei toinen vain pian riuhtaisisi itseään irti. Jos pidän tarpeeksi tiukasti kiinni, otteeni ei lipeä. Tällä kertaa hän jäisi, ei menisi pois, ei jättäisi yksin, ei jättäisi yksin… Yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteet ovat olleet herkälle tyttölapselle raskaita kantaa ja kohdata, kerta toisen jälkeen. Ne ovat myös aikuiselle tyttölapselle raskaita kantaa ja kohdata, kerta toisen jälkeen. On ollut vaikeaa erottaa sitä, milloin olen lapsi sisälläni, milloin se vastuullinen ja upea nainen, joka on tehnyt jo pitkään työtä itsensä kanssa. Kun kohtaan uuden ihmisen tunnen, että taannun kovin helposti sinne pienen tytön maailmaan, vaikka juuri äsken olen kokenut olevani se upea ja rakastettava, arvonsa tunteva nainen. Miksi näin tapahtuu?

Selviytyminen syvästä sukelluksesta

Tunnen sisäistä ristiriitaa, sillä en aina heti tunnista edelleenkään itseäni siitä, miten toimin. Tarvitaan syväsukellusta itseen, itsen peilaamista toisesta ihmisestä, kokemuksia ja sitä kautta oivalluksia. Olen aina ollut ihminen, joka ei tyydy vain tietoon, vaan asiat pitää myös elää todeksi, jotta ne muuttuvat viisaudeksi. Rankkaa, mutta samalla antoisaa. Tunteeni ovat syviä kuin Mariaanien hauta, ja siellä vieraileminen ei ole aina kaunista katseltavaa. Jokaisen syvän sukelluksen kautta, kuitenkin avautuu aina jotakin hyvin arvokasta, jotain, joka on ollut mielen suojamekanismien sylissä, piilossa valolta. Monin tavoin traumatisoituneena näitä syvänmeren helmiä on saanut sukeltaa moneen otteeseen. Jokaisella kerralla yllätyn ja naurahdan kipeän itseni kohtaamisen jälkeen, että vieläkö täältä löytyi tällainenkin. Omat selviytymiskeinot ovat niin syvälle upotettuja, että niiden esiin tuominen vaatii myös aikaa, turvaa ja oivaltamista. Tämän jälkeen viisaus, valo ja rakkaus loistavat vieläkin kirkkaammin. Miksi en vain päästä itseäni helpolla, ja keskity hyvään? Koska silloin en olisi uskollinen itselleni, enkä näkisi sitä, joka syvimpään minuun on haudattuna ja jatkaisin samaan malliin, kuin ennenkin, lopulta itseäni vastaan toimien ja satuttaen.

Sitä saan, mitä pyydän

Miten tämä liittyy kalastukseen ja miehiin? Olen tiedostamattani ja tietoisesti osannut valita ne välineet, joilla haaviini tarttuu lähes yksinomaan heitä, ketkä ovat kykenemättömiä sitoutumaan, kohtelevat kylmästi tai omaavat narsistisia piirteitä. Muunlaiset ovat niin outoja, että heissä, turvallisissa ja aitoon hyväksyntään sekä parisuhteeseen kykenevissä ihmisissä on oltava jotakin vikaa. Olen mestari kertomaan itselleni satuja. Minä kyllä osaan ja uskallan rakastaa, mutta hupsis. Olenkin valinnut vieheeni niin, että jo lähtökohtaisesti tiedän, että toinen ei ole kykenevä ja halukas sitoutumaan, joten en ole joutunut kohtaamaan itsessäni sitä, että minäkin olen tässä se sitoutumiseen kykenemätön pelkuri, joka ei uskalla heittäytyä aitoon rakastavaan suhteeseen. Annan toisen huomaamatta tehdä likaisen työn, jolloin on helpompi syyttää toista, kuin nähdä tuo kaikki itsessään, ja sama karuselli pyörii ympyrää. On täysin hyväksyttävää ja ymmärrettävää, että lapsuuden suojamekanismit ovat syntyneet suojelemaan haurasta mieltä ja minuutta pettymyksiltä ja kipeiltä tunteilta. Sattuu silti huomata itse toistavansa tätä kaavaa vielä aikuisena, kokea samaa kokemusta kerta toisen jälkeen, mutta on myös todella armollista lopulta nähdä itsensä ja antaa anteeksi, että en ole kyennyt katsomaan itseeni, ennen kuin olen tarpeeksi vahva kohtaamaan omat syvimmät kipuni.

Omia kipuja on helppo totutella katsomaan toisessa, siinä ihmisessä, joka on siinä lähellä peilaamassa tätä kaikkea itselle. Oma syyttävä sormi pystyssä, katsomassa ulkopuolelta sitä kipua, jota ei vielä pysty itsessään kohtaamaan. On lopulta turha syyttää vääränlaista kalaa, vaan katsoa mitä pyydyksiä omasta pakista löytyy. Ne kertovat siitä, mitä itse valitsee pyytää. On ollut tarpeellista pysähtyä kunnolla miettimään, miksi kalareissut päätyvät kerta toisensa jälkeen pettymykseen. Toisaalta on myös tervettä nähdä toisessa ihmisessä hänen puutteensa ja olla hyväksymättä itselle vahingollista käytöstä, asettaa terveet rajat ja valita se, joka on aidosti itselle hyväksi, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että joutuu luopumaan suhteesta tai yhteydestä ihmiseen, jossa on monin tavoin myös paljon hyvää. Kuulostaako tutulle?

Aina voi aloittaa alusta

Jokaisessa meissä on haavamme ja jokaisen haavan esiin tulosta ja parantumisesta voi olla iloinen ja sitä saa juhlia, vaikka se olisikin vaatinut itseltä ja läheisiltä paljon. Itsensä syvä kohtaaminen on rohkein ja palkitsevin teko sekä lahja, jonka voi itselleen antaa, sillä todellinen rakkaus löytyy siitä, että hyväksyy itsensä kaikkinensa rehellisyydellä ja armollisuudella. Antaa itselleen aina luvan aloittaa alusta viisaampana kuin matkalle lähdettäessä. Kun näkee itseensä, ja tunnistaa sen kohdan, jossa kääntyy polulla aina harhaan, seuraavalla kerralla on mahdollista tietoisesti valita toinen reitti. Tie tietoiseen kohtaamiseen toisen kanssa, vie aina itsensä syvän tuntemisen kautta.

Rakkautta kevääseen, lumikasan alta pian pilkottaa kevään kauneimmat kukat <3

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.