Hyvinvoinnin askeleet

Kun vuosi vaihtui vannoin taas kerran, että nyt alkaa uusi ja parempi elämä. Että alan taas ottamaan itseäni niskasta kiinni ja teen asioita mitkä edesauttaa hyvinvointiani. Että aion olla hyvinvoiva ihminen kokonaisvaltaisesti. Ja tämän saman päätöksen olen tehnyt monet kerrat aiemminkin. Lähes tuloksetta. Tämä on kovin perinteinen ongelma, varmasti useimmille tuttu juttu. Miksi on niin vaikeaa pitää kiinni päätöksestä, että haluaa voida paremmin. Oman hyvinvoinnin pitäisi olla tärkeintä kaikesta, silti se tuntuu jäävän liian helposti kaiken muun alle. Nyt olen saanut lisää ymmärrystä tähän asiaan ja uskon tietäväni mitä pitää tehdä jotta muutos voisi todella onnistua.

Mistä oma hyvinvointi koostuu?

Ensinnäkin pitäisi tietää, mitä hyvinvointi tarkoittaa itselleen. Mitkä asiat ovat niitä, mistä saa voimaa ja mitkä antavat hyvää oloa. Hyvinvointi ei ole kaikille sama asia. Kaikki eivät saa hyvää oloa samoista asioista kuin toiset, joten kannattaa todella miettiä mistä oma hyvinvointi koostuu. Miten paljon tarvitsee aktiivisuutta ja palautumista. Mikä on itselleen sopiva määrä sosiaalisuutta ja rauhoittumista. Tarvitsenko enemmän omaa aikaa vai enemmän muiden ihmisten seuraa. Millainen ruokavalio minulle sopii.

On hyvä tiedostaa mitkä asiat muodostavat oman hyvinvoinnin ja mitkä ovat ne asiat mitä ylläpitämällä voi saavuttaa hyvän olon itselleen. Sitä voi virheellisesti kuvitella, että oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi pitäisi tehdä jotain, mikä todellisuudessa ei ole itselle hyväksi. Älä seuraa muiden mallia vaan kuuntele mitä sinä todella tarvitset.

Mikä on oman hyvänoloni minimi?

Muutosta halutessaan sitä aina ajattelee, että kaikkien tekojen on oltava suuria, jotta niistä saisi parhaan hyödyn. On vedettävä täysillä, omassa maksimissaan. Ajatellaan sitä, mikä on oman hyvinvoinnin maksimi. Entä jos miettisikin asiaa toisella tavalla. Miettisi sitä, että mikä on oman hyvinvointinsa minimi. Mitkä ovat ne pienimmät asiat mitä tekemällä voi parantaa omaa hyvinvointiaan. Ehkä se ei olekaan se, että liikkuu hiki hatussa kolme kertaa viikossa tunnin ajan vaan ehkä se voisi olla liikuntaa kerran viikossa. Ehkä se riittäisi pitämään kehon hyvinvoivana. Ehkä ei tarvitsisikaan meditoida joka päivä puolta tuntia vaan meditoisi kerran viikossa tai pitäisi lyhyitä meditointihetkiä. Tai että ei yrittäisi olla täysin syömättä epäterveellisiä ruokia vaan vähentäisi niiden syömistä. Tekisi vähän parempia valintoja voidakseen paremmin.

Se, että tekee pienen hyvän teon itselleen, on paljon parempi kuin, ettei sitä tekisi ollenkaan. Jos tavoitteet on liian suuria, ne jää helposti täysin tekemättä. Pieninkin hyvä asia minkä tekee oman hyvinvointinsa edistämiseksi, on kotiinpäin. Se on askel kohti parempaa oloa. Ja sitä muutokset ovat, askelia. Paras tapa edetä on ottaa pieniä askelia eikä jättimäisiä harppauksia. Niin jaksaa paljon pidempään ja todennäköisemmin pääsee maaliin saakka.

Mitkä olisi niitä pieniä askelia mitä voisin ottaa hyvinvointiani parantamaan? Niitä pieniä asioita mitkä tiedän pystyväni tekemään ja mitä pystyn hyvin myös ylläpitämään. Ne minimaalisenkin pienet asiat vaikuttavat isosti pidemmän päälle. Jos joka päivä tekee jonkun asian vähän paremmin, sillä on ihan varmasti vaikutusta tulevaisuudessa. Se on kuin säästäisi rahaa säästöpossuun, jossain vaiheessa huomaakin miten pienistä penneistä on kertynyt iso summa.

 

Mitkä ovat uskomukseni itsestäni?

Seuraava askel on omien uskomuksiensa tiedostaminen. Asia mikä olennaisesti vaikuttaa käyttäytymiseemme on  suhtautuminen itseemme. Olen nyt viimein ymmärtänyt, että olen itse leimannut itseni tietynlaiseksi ihmiseksi. Kuvittelen olevani liian mukavuudenhaluinen ja laiska. Toitottelen näitä asioita itselleni. Olen mielestäni aina ollut sellainen enkä muuksi voi muuttua. On helppoa vain jäädä tämän uskomuksen luomaan rooliin ja ajatella, että tälläinen minä nyt vain olen. Uskomuksillamme on niin vahva vaikutus kaikkeen. Olemme sitä mitä uskomme olevamme. Tajuan, että jos haluan muuttaa tapojani pysyvästi, minun pitää muuttaa omaa käsitystä itsestäni. Omia uskomuksiani siitä millainen olen.

En voi koskaan tulla aktiivisemmaksi ihmiseksi, jos en usko olevani aktiivinen ihminen. Jos uskon olevani laiska ja saamaton, toteutan tuota roolia. Olen silloin laiska ja saamaton. Mutta en usko, että me ihmiset synnytään laiskoiksi. Olen oppinut sellaiseksi, mutta se ei ole mikään perusolemukseni. Voin oppia pois siitä, mutta se vaatii oman uskomukseni muuttamisen.

Minun  pitää alkaa uskoa olevani aktiivinen ja aikaansaava ihminen. Minun on lakattava hokemasta itselleni olevani laiska, koska sanat ovat itseään toteuttavia manifestejä. Ristiriita onkin siinä, etten voi uskoa olevani aktiivinen, jos en ole aktiivinen. On siis lähdettävä siitä, että alan pienillä teoillani tekemään itsestäni aktiivisempaa. Ja kun näen olevani aktiivisempi, alan uskoa olevani aktiivinen. Uskomuksen muuttaminen on prosessi ja toisinaan pitkä sellainen.

 

Rakastanko itseäni?

Itserakkaus kuulostaa negatiiviselta ja itsekkäältä eikä asialta mitä pitäisi tavoitella. Tuntuu ettei meidän kulttuurissamme sitä pidetä niin tärkeänä. Tärkeämpää olisi olla epäitsekäs ja asettaa muut edelle. Mutta jos mietimme englannin kielistä sanaa selflove, se kuulostaa heti ihan erilaiselta. Se on jotain mitä kaikki haluaa tavoitella tänä päivänä. Itsensä rakastaminen on ensisijainen asia hyvinvoinnissa. Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta. Kun rakastaa itseään, rakastaa myös muuta maailmaa ihan eri tavalla.

Ennen kaikkea kannattaa aina muistaa oma kannustava puhe itselleen. Se voisikin olla hyvä hyvinvointia kohentava tavoite, puhua itselleen kannustavammin. Sanoa joka päivä jotain hyvää itsestään. Koska jos ei itse usko itseensä, ei voi varmasti päästä eteenpäin. Ja kannustetaanhan me aina muitakin ihmisiä, kun he haluavat jotain saavuttaa. Miksei me siis kannusteta itseämme? Oltaisiin itsellemme omia cheerleadereitä ja annettaisiin aina välillä iso tsemppihalaus itsellemme. Siitä on hyvä aloittaa, jos haluaa voida paremmin.

Nämä asiat kuulostaa ehkä itsestäänselviltä, mutta eivät ne ole. Ainakaan minulle ne eivät ole olleet sitä. Itse olen alkanut toteuttaa tätä matkaa, pienin askelin eteenpäin. Uskon itseeni ja siihen, että pystyn mihin vain päätänkään pystyä. Lähdetkö sinäkin mukaan matkaan?

Tämä matka alkaa siitä, että sanoo itselleen: olet sen arvoinen! 

 

 

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Voiko terapian avulla oppia onnelliseksi

Haluan kertoa omasta terapiakokemuksestani ja miten psykoterapia on vaikuttanut minuun. Olen käynyt...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.