Tulee hetkiä, jolloin huomaat sen tapahtuvan
Tulee hetkiä, jolloin huomaat sen tapahtuvan.
Ei suurena harppauksena,
vaan pieninä tuokioina, jolloin hartiasi kevenevät ja hengitys kulkee vapaana.
Kun huomaat, ettet enää pyytele anteeksi sitä,
että olet väsynyt, hiljainen tai herkkä.
Kun et olekaan aina ensimmäinen, joka nostaa kätensä,
kun vapaaehtoista pyydetään.
Kun alat yhä useammin kysyä myös:
“Mitä minulle kuuluu?”

Kun syyllisyys ei enää hyppää esiin jokaisesta kieltäytymisestä
tai levon hetkestä.
Kun huomaat nukahtavasi ilman,
että mieli käy läpi loputonta tehtävälistaa.
Kun keho ei enää jännity valmiusasentoon
muiden tunteita varten.
Riittämättömyyden tunne ei ole enää elämäsi ohjaksissa.
Teet päätöksiä.
Valintoja.
Tekoja.
Pieniä askeleita, joilla on sinuun suuri vaikutus: pikkuhiljaa huomaat elämääsi hiipineen jotain uutta:
levollisuutta,
tilaa olla sinä,
toivoa,
lempeyttä,
omalle puolellesi palaamista.
Elämää sinuna.
Lempeydellä, Heli
~~~
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @mielipaikka_terapia, tervetuloa!


