Eksynyt tietämättään. Viesti uupuneelle suorittajalle
Havahduin varmasti ensimmäisiä kertoja vasta silloin, kun kehoni alkoi antamaan ensimmäisiä isompia merkkejä tarpeesta pysähtymiselle. Lähdin tuolloin mökille levähtämään ja tein erilaisia meditointi ja hengitysharjoituksia useamman tunnin ajan. Palattuani arkeen jatkoin samalla tavalla suorittamista, elämääni niin kuin aina ennenkin, kunnes taas seuraavat oireet pysäyttivät hetkeksi.
Olin jatkuvassa sairastelun kierteessä. Pienetkin kausi flunssat imuroin itseeni, vaikka pyrin ravitsemaan itsenäni terveellisesti. Pienen sairastelun iskiessä en kuitenkaan koskaan pysähtynyt jatkoin vain menoa, kuten ennekin, mutta vain pääkainalossa. Kehoni yritti antaa vihjeitä, että kaipaisi lepoa. En kuunnellut.
Hävettää, että liikunta-alan ammattilaisena en antanut painoarvoa enemmän sille minkälaisia kokonaisuuksia liikunnallisista harrastuksista ja ohjauksista kertyi keholle viikossa. Kovan treenin jälkeen tulisi olla aikaa palautumiselle, mutta seuraavana päivänä saattoikin olla toinen kovasykkeinen treeni tai joskus jopa pelipäivä.
Aloin satunnaisen säännöllisesti tekemään meditointeja ja erilaisia rentoutusharjoituksia. Näiden lisäksi harjoittelin joogaa. Lopulta näistä satunnaisen säännöllisistä pysähtymisistä tuli minulle päivittäisiä ja huomasin, kuinka kaipasin pysähtymistä kehomieli yhteyden pariin aina vain useammin ja aina vain pidemmäksi aikaa. Tein samalla paljon päiväkirjatyöskentelyä harjoitteista nousseista ajatuksista. Lisäksi luovana ihmisenä piirsin oivalluksia ja kuvia mitä meditointi harjoituksista mieleeni oli noussut. Kirjoitin satunnaisesti myös unipäiväkirjaa alitajunnasta yöllä esiin nousseista asioista. Aloin kyseenalaistamaan suorittaja elämäntyylini ja oikeastaan kyseenalaistamaan kaikkea elämässäni. Kyseenalaistin asioita, jotka olivat aiemmin olleet minulle itsestäänselvyyksiä. Aloin pohtimaan miksi toimin tietyllä tavalla ja onko asiat sellaisia, joita teen vain miellyttääkseni muita, vai onko ne oikeasti sellaisia, joita itse haluan elämääni. Alkoi tietynlainen henkinen herääminen ja matka oman näköistä elämää kohti.
Maailman pysähtyessä 2020 keväällä loppuivat yhtäkkiä kaikki liikuntaharrastukset ja ryhmien ohjaamiset kuin seinään. Koko maailma ikään kuin pysähtyi ja kääntyi sisäänpäin, ja vihdoinkin kehoni sai kaipaamansa pysähtymisen siinä samalla. Havahduin siihen, että olin helpottunut, vaikka aika oli henkisesti hyvin kuormittavaa, sai kehoni nyt vihdoin vuorostaan levähtää.
Olin jo pidempään haaveillut lempeämpien liikuntamuotojen ohjaamisesta sekä meditoinnin valmentamisesta. Päätin, että aika oli tullut toteuttaa pitkäaikainen haaveeni. Aloitin joogaopettaja opinnot. Opettaja opintojen aikana koin siihen asti elämäni vaikeimman ajanjakson. Tuona aikana tuntui, että kaikkia perustuksia elämässäni horjutettiin. Tuntui merkitykselliseltä, että juuri tuolloin tein samalla joogaopettajatutkintoa. Sain paljon voimaa vaikeana aikana upean ryhmämme tuesta ja ympärillä olevien ihmisten valovoimaisuudesta. Joogaopettajaksi valmistumisen jälkeen jatkoin vielä toisen haaveeni toteuttamisessa. Lähdin tekemään valmentajan opintoja ja matkaa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Näiden opintojen aikana korttitaloni tuntui luhistuvan tyystin, mutta jälleen kerran koin turvallisen kannattelun ympärilläni. Joltain osin koin, että olin onnistunut ympäröimään itseni turvallisilla aidosti hyvää minulle tahtovilla ihmisillä. Olin myös saattanut oman mindsetin sellaiseksi, että en kokenut uhriutumista, vaan syvää luottamusta, että kaikki menee juuri siten, kuin on tarkoitettu.
Jokaisen takaiskun jälkeen koin, että päästin jostain asiasta irti, joka on hidastanut kasvuani. Jokaisen kokemuksen oli tarkoitettu tapahtuvan juuri niin kuin ne tapahtuivat, ja joka kerta olen päästänyt siitä irti ja lopulta se on vienyt minua aina eteenpäin.
Yhteiskuntamme ihailee suorittajia ja samalla ihailemme myös niitä, jotka ovat katkaisseet kaikki siteet suorittamiskeskeisestä yhteiskunnasta.
Haluan haastaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa elämäänsä. Elätkö oman näköistä elämää?
Haluan myös mainita, että suorittamisessa ei ole mitään vikaa, jos kokee, että se on tapasi elää ja olet onnellinen. Kohdistan tekstini niille ketkä ovat havahtuneet siihen, että kaipaavat elämäänsä muutosta tietämättä vielä mitä se muutos on.
Lämpimästi tervetuloa matkalle mukaan.
