Sinä vahva herkkä nainen, sinä menet vaikka läpi tulen

I
Elämä on pyytänyt sinulta paljon. Se on venyttänyt sinut äärirajoillesi ja vaatinut vieläkin lisää.
On ollut pimeät yöt, polttavat aamut ja silti se ei lakkaa pyytämästä vielä vähän.

Milloin on minun vuoroni, kysyt. Milloin minä saan levätä levollisuudessa, hengittää vapaasti tuulissa. Ottaa vastaan hyvää, olla kepeässä virrassa. Milloin saan huutaa ulos kaiken katkeruuteni ja vihani ja raivoni, lyödä jalkani maahan niin että järisee. Milloin saan antautua kokonaan ja syöstä sisältäni kaiken rakkauden, mitä olen piilotellut häpeissäni ja mikä on ollut tälle maailmalle liikaa. Milloin saan sammuttaa janoni, täyttää maljani sillä elämän täyteläisyydellä mikä minulle kuuluu.

Kerron sinulle, että aikasi on tullut.

Tämä kaikki koettu, elämän koettelemukset, ovat valmistelleet sinua nousuun. Niin monta kertaa se on laittanut sinut polvillesi, vain siksi että olisit valmis. Sinä et koskaan jäänyt tuleen makaamaan, ethän? Sinä löysit aina vahvuutta, jotain alkukantaista, vaikkakin kipeän kautta. Nämä kokemukset muovasivat tietäsi ja kerros kerrokselta kuorivat sinusta kirkkaimman.

Siinä se liekki nyt palaa, valmiina antautumaan elämälle.

II
Oli aika jolloin aallokko kaatoi sinut alleen.
Tänään on päivä, jolloin seisot vahvana, on tyyntä tai myrskyä.
Olet kesyttänyt villin ja nyt olet sen kanssa yhtä.
Olet yhtä kaiken elävän kanssa, ja huomaat että elämä on puolellasi.
On aina ollutkin. Ei se kaatanut sinua rangaistakseen, ei siksi että lopulta väsyisit ja kuihtuisit pois.
Se saatteli sinut muistamaan, kuka ja mitä olet.

Olet lahja. Olet alkuvoima. Olet jumaluuden käsissä muovautuvaa, aina uuden muodon ottavaa, olet tähtipölyä ja raakaa maata. Ethän vähättele enää itseäsi.

Itseään vähätelemällä jatkat vain niiden valintojen tekemistä, jotka vievät sinut taas uudelle koettelemuksen kierrokselle. Voit päättää tuon kierteen tähän. Se on vain yhden oivalluksen päässä. Niin veteen piirretty viiva se on, hetkessä olet valon puolella.

III
Olet kuullut kutsun sisälläsi jo pitkään. On aika suostua.
Tee se kipeä valinta. Päästä irti. Vaihda tietoisesti suuntaa.
Ota rohkea askel kohti itseäsi pienikin teko kerrallaan.
Uskalla kuulla ja toimia sen mukaan, mitä sydämesi pyytää.
Kohtaa sinussa huutava tyhjyys ja ala täyttämään sitä rakkaudellasi.
Ota hellään syleilyyn, ole uskollinen sinulle, vihdoin, anna itsellesi juuri sitä mistä olet jäänyt vaille.

Pyydä toisilta ihmisiltä sitä, mitä tarvitset. Sano että tarvitset rakkautta. Nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Kerro että tarvitset kannattelua, pyydä, voitko sinä kannatella minua tämän hetken yli. Kerro ääneen mitä tunnet ja anna sen tulla näkyväksi kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään. Anna häpeän polttaa, ei se sinua kaada. Sinä jatkat ja vaadit synnyinoikeutesi sen nuolevista liekeistä huolimatta.

Synnyinoikeutesi on olla sinä kokonaisena. Oikeuta kokonainen sinä ja anna sen olla paljaana esillä sillä tämä maailma tarvitsee sinua kokonaisena jumalaisena luomuksena, jota olet. Se on pyhää, se on kaunista, se saa kaikki värit syntymään. Luonto sinussa rehahtaa kukkaan. Anna sen kasvaa villinä ja vapaana, kurotella aurinkoon, uppoutua mehevään maahan, kietoutua yhteen ympäröivän kanssa. Anna kaiken kuolla ja synny taas uudelleen. Sinä olet ikuinen.

IV
Olemme unohtaneet. Painuneet häpeään ja piilottaneet totuutemme.
Minä haluaisin luoda sinulle tilaa muistaa, kuka olet.
Kuinka suuremmoinen olet.
Kuinka väkevä ja valoisa, kuinka raakaa voimaa sinusta löytyykään, jonka sinä herkkyyden kautta ilmennät.
Sinä menet vaikka läpi tulen. Koska olet nainen.

Tule esiin. Me ollaan tässä yhdessä.