Asuuko kotonasi keittiökostaja – vuorovaikutuksen ihanuus ja kurjuus

Tiedätkö sen tyypin, joka mielensä pahoitettuaan tyhjentää astianpesukonetta paiskeella? Veitset ja haarukat lentävät laatikkoon omiin lokerikkoihinsa kolinan säestyksellä, kaappien ovet paukahtavat kiinni peittäen taakseen kilisevät Iittalan lasit ja kattilakaapista kuuluu kumiseva kongi. Keittiökostaja voi näyttäytyä myös roskapussikostajana jättäen pussin ulko-oven viereen, vaikka kävelee ulos 7 kertaa miltei siihen törmäten. Pyykkikostaja taas laittaa vaatteet ryppykasana narulle ja lumenkolauskostaja puhdistaa pihan vain oman autonsa kohdalta. Yhteistä heille kaikille on osoittaa loukkaantumisensa teoilla, ilmeillä, eleillä ja huokauksilla sanallista vuorovaikutusta vältellen, usein myös kysyttäessä kieltäen minkään olevan vialla.

Meillä on joka päivä mahdollisuus tulla väärinymmärretyksi, tai tulkita itse toisen sanat tavalla, mitä ei tarkoitettu. Tahattomilta loukkauksilta ja väärinymmärryksiltä emme voi välttyä, sillä ne ovat osa ihan tavallista elämää. Erityisesti erilaissa yhteisöissä, kuten työpaikoilla, sekä läheisissä ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa, onkin hyvän ilmapiirin ja hyvinvoinnin vuoksi tärkeää osata – ja tarvittaessa opetella – selvittämään keskinäiset loukkaantumiset.

Voimme reagoida loukkaukseen eri tavoilla; esim. henkisesti vetäytymällä, väittäen, ettemme ole pahoittaneet mieltä, tai toimien keittiökostajana. Mikään näistä ei paranna omaa eikä ympäristön hyvinvointia, vaan voi pahimmillaan kasata ajan kuluessa mielen päälle rekkakuormallisen vanhoja tunnetaakkoja. Nämähän tunnetusti poksahtavat lopulta, mahdollisesti hajottaen jotakin ympäriltään.

Miksi sitten emme vain reippaasti kerro, että toisen sanomiset loukkasivat? Tämä edellyttää valmiutta kohdata rakentavalla tavalla itselle hankalalta tuntuvia tilanteita ja erityisesti niiden aiheuttamia tunteita. Pelko omia ikäviä tunteita kohtaan voi johtaa tottumukseen paeta niitä tavalla tai toisella. Pakeneminen ei valitettavasti kasvata kykyä käsitellä hankalia tunteita vuorovaikutustilanteissa jatkossakaan. Myös esim. hylätyksi tulemisen pelko, omat negatiiviset ennakko-odotukset tai aiemmat huonot kokemukset vastaavista tilanteista voivat vaikeuttaa asian esille ottamista.

Jos omaa haavoittumista on vaikeaa sanoittaa, ei sitä ole helppoa toiselta kuullakaan. Kaikki meistä olemme varmasti joskus kokeneet kaksoisloukkauksen tai toimineet itse niin; tunteiden vähättely, kieltäytyminen puhua asiasta, yliherkäksi tai tosikoksi syyttäminen. Näissä tilanteissa henkilö ei ota vastuuta sanomisistaan, vaan kääntää tilanteen loukkaantuneen syyksi ja näin ollen tuottaa lisää mielipahaa. Rakentava ratkaisu edellyttää loukatun kuuntelua, vastuunottamista ja pahoittelua.

Elämä on sellainen matka, että se tuo meille aina uusia mahdollisuuksia harjoitella näitäkin taitoja. Polku keittiökostajasta parempaan vuorovaikutukseen lähtee oman toimintatapansa tunnistamisesta. Muista kuitenkin myös vanha totuus; vain itseänsä voi muuttaa – vuorovaikutus on vähintään kahden kauppa.

Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @askeleita_kohti_hyvinvointia

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.