Ravintoa mielelle ja keholle – ruoka ja taide

Ravintoa mielelle ja keholle – taide ja ruoka.

Miten elinvoimamme ja luovuutemme voi virrata vapaasti? Voiko ruoka olla taidetta ja päinvastoin?

Hyvä ja ravitseva ruoka on elinvoimamme ja hyvinvointimme perusta

Hyvä ja ravitseva ruoka on elinvoimamme ja hyvinvointimme perusta ja luonnollisen nautinnon lähde. Sain taannoin kutsun Kaarinalaisen Mökki Gallerian ryhmänäyttelyyn HERKKUILLAT. Näyttelyn teokset kukin taiteilija teki huippukokki J.J de Nierin loihtimien kulinaaristen reseptien mukaan. Lähtökohtaisesti reseptit tarjosivat kukin oman ja ihmeellisen maailmansa, jota oli vapaus ilmaista ja tulkita omista lähtökohdistaan, kukin omalla ja ainutlaatuisella tavallaan.

Resepti on ohje tiettyyn ja toivottuun lopputulokseen.

Resepti on ohje tiettyyn ja toivottuun lopputulokseen. Kun on tarkka, kykenee noudattamaan reseptiä ja ehkä oivaltaa reseptistä olennaisen, voi olla että makunautinto palkitsee halutulla tavalla. Elämässämme valintamme, oma toimintamme ja asenteemme saavat aikaiseksi tietynlaisia olosuhteita ja tapahtumia. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta aina on mahdollista tarkastella omaa osuuttaan ja toimintamallejaan. Ainoastaan tiedostaessamme meillä on toivoa myös muutoksen suhteen, jos sitä haluamme. Hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi riippumatta siitä, mitä teemme, tarvitsemme paneutumista, toiminnalle antautumista ja läsnäolevaa energiaa.

En ole ehtinyt vielä kokkaamaan kyseisiä reseptejä, mutta työskentelyprosessi oli kiinnostava ja toi esille monenlaisia ajatuksia. Aloitin työskentelyn Fried Milk, paistettu maito reseptistä. Resepti tuntui ihmeelliseltä. Kuinka nestemäinen maito saadaan paistettavaan muotoon?! Minua kiehtoi nestemäisen maidon lempeä olemus, johon lisätään maissitärkkelys hyytelömäisen muodon saamiseksi. Lämmin kiisselimäinen maito annetaan jäähtyä ja laitetaan jääkaappiin hyytelöitymään. Seuraavana päivänä sen voi leikata paloiksi, leivittää ja paistaa pannulla. Tämä lempeä herkku lienee suussa sulava ja pikantti jälkiruoka joka voi avata oman maailmansa. Minulle tämä maailma avautui maalaamisprosessin kautta. Teos lähti liikkeelle viivojen riimustelusta ja pastellimaisista väreistä, jotka jossain vaiheessa järjestyivät pystysuuntaiseksi sommitelmaksi, kuin hiljaa virtaava joki muodostaen matkatessaan ruusukkeita ja pieniä helmiä muistuttavia planeettoja.

Elinvoima on tasapainoa kehon ja mielen, luonnon, ympäristön ja elämän ilmiöiden välillä.

Maito on perusraaka-aineemme, johon meillä kaikilla on ainakin ollut omanlainen suhteemme. Olemme kaikki maidon kasvattamia ja ruokkimia. Tuo maidon lempeä virta on jatkunut sukupolvien myötä toinen toisille ja edelleen se lakkaamatta jatkaa kulkuaan raviten ja ruokkien vauvasta vaariin. Maito elämänvirtana on ravitseva, ruokkiva, turvaa ja lämpöä tarjoava peruspilari, elämänehto vaikkakaan ei enään välttämättä aikuiselle. Elämässämme tarvitsemme tietynlaisia peruspilareita, ikään kuin rajoja ja kannattelevia rakenteita, joiden varassa saamme olla vapaita. Elämänvoimamme voi virrata, luoda uutta, saamme kehittyä, kasvaa, oivaltaa, erehtyä, kaatua, nousta jälleen, ennen kaikkea elää ja tuntea. Tämä teos sai lopulta ympärilleen avaruudellisen taustan, aivan kuin makumaailmankin voi kokea avaruudellisena ympäristönä, joka avaa erilaisia aistimuksia ja makuvivahteita. Minulle tämä teos kuvastaa lempeästi virtaavaa elinvoimaa. Se ei ole täyteen voimaan valjastettua maksimaalista tehoa ja huippusuoritusta, vaan tasapainoa kehon ja mielen, luonnon, ympäristön ja elämän ilmiöiden välillä. Se virtaa luonnollisesti, pakottomasti elämän impulssien tahdissa luoden itse kullakin omia ainutlaatuisia polkujaan ja tarinoitaan. Elämä on, se on tässä ja nyt jokainen hetki.

Puhdas intentio on ennen kaikkea tietoisuutta ja läsnä olon energiaa, ego-mielen väistymistä.

Toinen minulle valikoitunut resepti oli Paahdetut munakoisot tomaatilla, valkosipulilla ja juustokuminalla. Munakoison syvän liilan musta väri johdatti ikään kuin öiseen avaruudelliseen tunnelmaan. Resepti oli kolmiosainen: ensin munakoisot laitettiin uuniin paahtumaan, puolessa välissä alettiin valmistamaan pannulla tomaatit ja valkosipulit ja juustokumina. Kun munakoisot valmistuivat, ne otettiin uunista ja kaavittiin sisus pannulle, lisättiin tomaattipyre ja paistettiin vielä tovi.

Luovassa prosessissa aloitus on hyvin intensiivinen, siihen sisältyy omanlaista härdelliä ja epävakautta, kunnes prosessi pääsee liikkeelle, selkeytyy ja alkaa etenemään omalla painollaan. Näin kävi tämänkin teoksen yhteydessä. Alun etsinnän ja erilaisten kerrosten myötä alkoi hahmottumaan muotoja, jotka vaihtelivat vuoren, kukan terälehtien ja siipien välillä lopulta asettuen ja seestyen asemiinsa. Teos sai nimekseen puhdas intentio, joka on luomisprosessin keskeinen tekijä. Intentio on se voima, joka kuljettaa prosessia läpi karikoiden ilman että määränpää on välttämättä tiedossa. Puhdas intentio on ennen kaikkea tietoisuutta ja läsnä olon energiaa, ego-mielen väistymistä. Sillä on uutta synnyttävä voima ja tahto. Se ei liity pelkästään taiteelliseen toimintaan, vaan se on kaikkeen elämään ja toimintaan sisältyvä asia. Millaisella moodilla, asenteella ja tarkoitusperillä toimin, teen ja elän. Jos pusken läpi harmaan kiven, pakotan, suoritan ja taistelen, väsyn, uuvun ja pahimmassa tapauksessa palan loppuun ja menetän elämänhaluani ja tasapainoani. Eikä ole muuta mahdollisuutta toipuakseen, kun antaa aikaa, lempeyttä ja läsnäoloa itselleen ja läheisilleen. Keho kertoo meille kyllä erilaisine oireineen, milloin olemme harhautuneet ja tarvitsemme suunnan tarkistusta, lepoa, huomiota ja enemmän läsnäoloa.

Meditatiivisestä nakökulmasta ruoka on lahja maailmankaikkeudelta.

Ruokailu ja itsensä ravitseminen on arvokas ja hyvä hetki pysähtyä, herätä, tulla tietoisemmaksi ja huolehtia itsestään. Erilaiset maut ja aistimukset hemmottelevat, tuovat mielihyvää ja tuulahduksia maailmalta. Meditatiivisestä nakökulmasta ruoka on lahja maailmankaikkeudelta. Tästä ovat puhuneet monet viisaat, kuten vietnamilainen munkki Thich Nhat Hahn. Ilman aurinkoa, tuulta, vesisadetta, suotuisaa maaperää, olosuhteita ja myös ihmisten antaumuksellista työtä, ei olisi ruokaa eikä myöskään meitä. Kaikki ilmiöt ovat vuorovaikutuksessa ja riippuvaisia toisistaan. Hyvässä ruuassa on sopivasti makuja, jotka kuitenkin tasapainoilevat keskenään. Myös elämässämme tarvitsemme erilaisia virikkeitä, toimintaa, luovuutta, vuorovaikutusta, lepoa ym. Jotta pysymme elinvoimaisina meidän on löydettävä meille sopiva balanssi ja tasapaino voidaksemme hyvin.

Ruokailu ei ole vain energiavarastojen täydentämistä, vaan se on myös elämyksellinen ja aistillinen kokemus. Sitä ei pidä unohtaa, olipa ruokamme kulinaarista tai kuinka vaatimatonta arkiruokaa tahansa. Ruoka ravitsee, mutta syvemmässä mielessä se myös kiinnittää ja ankkuroi meidät tähän elämään. Luonto on kaikki se, mitä meillä on, olemmehan me itse myös luontoa, vaikka emme niin aina kokisikaan.

Kaarinalaisen Mökki Gallerian Herkkuillat tarjoavat kuukausittain erityisen mahdollisuuden ainutlaatuiseen ja unohtumattomaan kulinaariseen ruokailukokemukseen 10 eri ruokalajin ja taiteen parissa jo viidettä vuotta. Sitä juhlistamaan syntyi tämä HERKKUILLAT ryhmänäyttely Sibel Kantolan kutsumana. Näyttely jatkuu aina 27.2.2025 saakka. Näyttelystä voit saada myös reseptit mukaan kotiin kokkailtavaksi.