Pystyt mihin vain

Pari viikkoa sitten tein jotain mihin en olisi uskonut pystyväni vielä jokin aika sitten. Juoksin elämäni ensimmäistä kertaa yhteen menoon 21km eli puolimaratonin. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut juoksemisesta, mutta ajoittain olen sitä kuitenkin harrastanut. En kuitenkaan koskaan aiemmin ollut juossut pitkiä matkoja. Nyt eteeni ilmaantui mahdollisuus lähteä kokeilemaan millaista olisi juosta pitkä matka ja enhän voinut siitä kieltäytyä. Olin joskus mielessäni leikitellyt ajatuksella, että vielä jonain päivänä osallistuisin maratoniin ja nyt se päivä oli yllättäen koittanut.

Kaikki alkaa omasta uskosta

Alkukesästä työkaverini ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan juoksemaan puolimaratonin. En edes miettinyt asiaa vaan jostain syystä vastasin hänelle samantien, että lähden mukaan. Siinä vaiheessa ajatus tuollaisen matkan juoksemisesta tuntui lähes mahdottomalta. Silti jokin minussa sanoi, että pystyn siihen kyllä. Ehkä halusin testata oman mieleni voimaa. Tiesin, että mikään ei ole mahdotonta jos siihen todella uskoo. Lopulta kaikessa on kyse omasta mielestä.

Tiesin, että toki fyysistä treeniä pitää tehdä paljon ennen tuollaista suoritusta. Pelkkä mielen treenaaminen ei riitä. Mutta kaikki lähtee mielestä. Kun saa oman mielensä uskomaan, että on kykeneväinen johonkin, voi aloittaa matkan. Joskus pitää ensin uhmata omaa mieltään, mutta sen jälkeen tulokset puhuvat puolestaan. Usko voi saada ihmeitä aikaan.

Askel askeleelta eteenpäin

Aloin siis hiljalleen lenkkeilemään pieniä matkoja. Aloitin viidestä kilometrista ja lisäsin hieman metrejä ajan kuluessa. Alku oli vaikeaa eikä lenkkeily oikein innostanut, mutta jossain vaiheessa huomasin jaksavani juosta enemmän ja aloin jopa nauttia juoksemisesta. Vähän kerrallaan huomasin pystyväni aina hieman parempaan suoritukseen. Maltti oli tässä kohtaa valttia.

Pian juoksin kuuden tai seitsemän kilometrin matkoja eikä se edes tuntunut kovin rankalta. Tämä motivoi yhä enemmän ja aloin uskoa itseeni jopa enemmän. Tiesin, että puolimaratoniin olisi vielä paljon matkaa, mutta se alkoi jo tuntumaan ihan täysin mahdolliselta. Tiesin, että pystyisin siihen jos vain uskoisin pystyväni.

Älä lannistu

Uskoani koeteltiin kyllä kovasti. Jostain syystä lähes kukaan läheisistäni ja kavereistani ei uskonut minuun. Edes työkaverini jonka kanssa olin osallistumassa juoksuun, ei uskonut, että pystyisimme juoksemaan puolimaratonia. Sain jatkuvasti kuulla miten vaativa tuollainen juoksu on ja minulle jopa sanottiin, että ei kannata edes lähteä yrittämään. Onneksi omaan todella jääräpäisen pään ja väitin vain kiven kovaan kaikille vastaan ja yritin pitää positiivista mieltä yllä.

Aika meni tietysti liian nopeasti niin kuin se tuntuu aina menevän, kun valmistautuu johonkin koitokseen. Huomasin, että enää on jäljellä pari viikkoa aikaa harjoitella puolimaratoniin. Aloin edelleen pidentämään lenkkejä ja juoksin reilu kymmenen kilometrin matkoja eikä se tuntunut liian pahalta. Epätoivo kuitenkin meinasi iskeä kun tajusin, että joutuisin juoksemaan tuon matkan tuplana. Se tuntui välillä ihan mahdottomalta ajatukselta. Lisäksi ihmiset ympärilläni lisäsivät mielessäni epäuskoa itseeni.

Näe asiat laajemmin

Olin ajoittain suorastaan vihainen näille ihmisille. En ymmärrä tuollaista toisten alas painamista. Mistä he muka voisivat tietää etten minä pystyisi siihen. Tunsin välillä olevani niin yksin. Taas kerran olin yksin ja minun täytyi vain osata itse olla oma ystäväni ja uskoa itse itseeni. Toki muiden kannustus olisi kiva juttu ja ehkä auttaisikin jotain, mutta ehkä sen puute oli tällä kertaa jopa hyvä asia. En voinut muuta kuin uskoa itseeni ja tahtoni vain voimistui entisestään muiden yrittäessä lannistaa minua.

Eihän kukaan tietenkään tarkoituksella minua yrittänyt lannistaa. Ihmiset nyt vain sattuvat aina vertaamaan itseään muihin ja kun he eivät itse usko itseensä, on heidän vaikeaa myös uskoa muihin. Olen mielestäni todella onnekas, koska omaan näin kovan tahdon ja olen erittäin jääräpäinen. Aina se ei ole todellakaan hyvä asia, mutta monesti se on. Kaikessa on puolensa. Monen asian minkä voi nähdä heikkoutenaan, voi nähdä myös vahvuutenaan. Omat heikkoutensa voi myös kääntää itse omiksi vahvuuksikseen.

Voit tehdä vain parhaasi

Kun koitti itse puolimaratonin aika, olin todella epäuskoinen. Sinä päivänä jalkani tuntuivat sata kiloa painavilta enkä tiennyt voisinko juosta niillä yhtäkään metriä. Tunteet olivat todella pinnassa ja sillä hetkellä olisin vain kaivannut tsemppiä muilta ihmisiltä. Huomasin taas olevani ihan yksin tämän asian kanssa ja meinasin romahtaa ihan täysin.

Päätin kuitenkin yrittää parhaani ja katsoa mihin todella kykenen. Päätin, että vaikken pääsisi maaliin asti, olisin kuitenkin tehnyt parhaani ja se riittää.

Sain kannattajankin yleisöön ja se oli juuri mitä sillä hetkellä kaipasin. Kun oma uskoni oli lähes kadonnut, sain taas uutta puhtia kun näin jonkun toisen ihmisen uskovan minuun. Tiesin, että nyt jos koskaan on kyse omasta mielestä ja miten pystyn sitä hallitsemaan. Mieleni yritti sanoa, että en pystyisi siihen, mutta päätin olla kuuntelematta sen supatuksia.

Päätin pystyä siihen eikä siinä muuta tarvittu. Juoksun viimeiset kilometrit olivat täyttä tuskaa eikä jalkoihini ole koskaan sattunut niin paljon, mutta päättäväisesti juoksin maaliin asti. Kivun yli voi päästä, mutta siinä vaiheessa todella tarvitaan sitä mielen hallintaa. Tämä jos mikä oli paras testi miten hyvin mieltäni pystyn hallitsemaan.

Lopussa kiitos seisoo

Tein sen! Juoksin koko matkan enkä ollut edes viimeinen maalissa. Tavoitteeni oli juosta koko matka eikä ajalla ollut itselleni mitään merkitystä, mutta yllätyksekseni aikakin oli hyvä näin ensikertalaiseksi. Olin todella ylittänyt itseni. Olin tehnyt jotain mitä olin uskonut mahdottomaksi. Sain taas todistaa ettei mikään ole mahdotonta, ei mikään mihin pystyy uskomaan. Kaikki lähtee omasta mielestään. Ja omaa mieltään pitää treenata ihan samalla tavalla kuin kehoaan. Eihän ne lihakset kasva ilman treeniä, ei myöskään mieli kehity jos ei sitä treenaa.

Nyt tästä kokemuksesta rohkaistuneena uskallan sanoa sinulle, että sinäkin pystyt mihin vain! Pystyt siihen mihin päätät pystyä. Usko itseesi. Ole itse oman itsesi kannustaja vaikka muut eivät olisi. Vain sinä voit lopulta vaikuttaa omaan mieleesi. Vain sinä voit olla oman itsesi herra. Älä anna sitä kunniaa muille. Äläkä ainakaan anna sitä kunniaa mielesi lannistaville haamuille.

Se ei varmasti ole helppoa eikä sen pidäkään olla. Miksi me haluamme aina kaiken olevan niin helppoa. Kaikki pitäisi saada valmiiksi pureskeltuna ja mahdollisimman pikaisesti. Jos jotain haluaa saavuttaa, sen eteen pitää nähdä hieman (tai paljon)vaivaa ja sitten se palkitsee. Lupaan, että se on todellakin sen arvoista.

Itseensä uskominen kannattaa aina!