Maailman värähtelyt nousevat oman rakkauden kautta

Me ei saada kuvitella olevamme viisaampia kuin se viisaus, joka meidät on tänne tuonut ja täällä pitää.

Niin pitkään me mennään harhaan.

Äiti Maa 🤍 Tietoisuus, joka maana oley muotosi ottanut.

Mä oon niin pahoillani siitä, kuinka me sua satutetaan.

Mutta ennen kun me nähdään meidän oma kauneus, me ei nähdä sun kauneuttasi. Ennen kuin me herätään oman pyhyytemme äärelle, niin pitkään sun pyhyys on meidän sokea piste.

Olet koti, olet äiti, olet yltäkylläinen siinä miten meitä ravitset, mutta me emme kiitä vaan vaadimme lisää. 

Meidän kärsimys loppuu siinä hetkessä, kun erillisyyden verho poistuu edestämme ja näemme millaisen paratiisin keskellä me elämme. 

Niin kauan kuin me satutetaan itseämme, me satutetaan sua.

Me voidaan jatkaa yrittää Äiti Maan hallitsemista, yrittää nousta asemaan, johon meitä ei koskaan ole ohjattu tai pyydetty nousemaan, asemaan, joka ei ole meidän paikka. Se tulee aina jäämään yritykseksi ja se voi joskus tarkoittaa myös suurta kärsimystä, kun me sieltä kolisten tullaan alas kokonaisena ihmiskuntana.

Ja me voimme joutua tekemään sen uudelleen ja uudelleen siihen saakka, kunnes meidän egot hiljenee ja sielut pääsee ääneen. Ne rakenteet, joihin nyt meidän koko elämä perustuu, eivät ole vakaat. Ei kestävät. Ne ovat itse asiassa kestämättömät. 

Ja siitä syystä tavalla tai toisella ne tulevat alas. Se voi tarkottaa vuosisatojen valon ja varjon tanssia. 

Valta ja raha ei voi olla ne pilarit, joilla me seistään. Ja kuitenkin ne ovat nyt ainoat pilarit.

Ei tarvitse katsoa kuin ympärilleen ja näen niin monta ihmistä, jotka ovat hukassa ihmisyytensä kanssa. Samaistuneena omaan tarinaansa ja sen myötä kärsivät. 

Mä en tiedä miksi maapallo on energeettisesti paikka, jossa on aika hurja valon ja varjon vuorottelu. Mä en tiedä miksi täällä ego ottaa niin suuren vallan ja miksi toiset yhtäkkiä muistavat ja sielu astuu siinä hetkessä ohjaksiin. Maapallo ei ole helppo paikka olla, tää ei ole maailmankaikkeuden helpoin mesta. Tää todellakin voi olla taivas ja helvetti, ja ne täällä ovatkin rinta rinnan.

Mutta tähän on hyvin yksinkertainen lääke. Ensin tulee herätä siihen asiaan, että me ollaan muutakin kuin meidän tarina ja keho. Pitää ymmärtää olevansa kokijan lisäksi myös katsoja, tietoisuuden tulee muuttua pään sisällä olevasta kokijasta observoijaksi. Tunnistaa siis egonsa sen sijaan että samaistuu siihen.

Sen jälkeen katsoa tätä maailmaa  ulkopuolelta käsin, alkaa nähdä miten tää paikka pyörii. Ja tehdä sama itsensä kanssa. Siitä alkaa matka, jossa alkemoidaan omia varjoja valoksi. Ja joka ikisellä askeleella ymmärtää, ettei viha ja vastakkainasettelu, vaikka kuinka valosta ne mukamas tulisi, vie mihinkään.

On turha taivastella sitä, missä tilassa maapallo on. On turha taivastella riistoa, koska se ei nosta värähtelyjä.

Tää maailma korjaantuu rakkaudella, niin se vaan on. Se ei ole naiivia, vaikka rahan ja vallan pilareihin nojaava niin väittäisikin. Se on totuus. Universaali totuus. Mutta se on pitkä tie.

Ja se tie aloitetaan itsestä. Se rakkaus mitä sä kykenet tässä hetkessä tuntemaan itseäsi kohtaan, se on se rakkauden määrä, jonka tuot tähän maailmaan. 

”Only when the last tree has been cut down, the last fish been caught, and the last stream poisoned, will we realize we cannot eat money.” Cree indian proverb

Anna anteeksi ja kiitos.

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.