Kohti rauhaa ja valoisampaa huomista
Kohti rauhaa ja valoisampaa huomista
”Uutisoinnin välityksellä olemme nähneet sekasortoa, tuhoa, viattomien ihmisten kärsimystä, epätoivoa, kuolemaa, mutta myös lujaa luottamusta ja taistelutahtoa oikeuden puolesta.”
Sitä päivää ei moni unohda. 24.2.2022 saimme kokea jotakin, mitä emme osanneet odottaa. Venäjä aloitti julman hyökkäyksensä Ukrainaan ja sotaa on nyt käyty jo kokonainen vuosi. Miljoonat ihmiset ovat lähteneet sotaa pakoon, kymmeniä tuhansia ihmisiä on uhrattu sodan verisillä tantereilla.
”Sodan vuosipäivää vietettiin eri puolilla maailmaa vakavin ja murheellisin mielin kunnioittaen sodassa kaatuneiden muistoa, surren menetettyjä rakkaita, tyttäriä, poikia, isiä, äitejä ja isovanhempia.”
Uutisoinnin välityksellä olemme nähneet sekasortoa, tuhoa, viattomien ihmisten kärsimystä, epätoivoa, kuolemaa, mutta myös lujaa luottamusta ja taistelutahtoa oikeuden puolesta. Pahuuteen ja väkivallan voimaan ei ole alistuttu, vaan sota on tuomittu ympäröivien valtioiden toimesta, USA ja useat Euroopan maat Suomi mukaan lukien ovat lahjoittaneet sotakalustoa, varusteita ja tarvikkeita. On asetettu yhtenäisesti pakotteita, mutta kauheuksia ei ole saatu pysäytettyä. Sodan vuosipäivää vietettiin eri puolilla maailmaa vakavin ja murheellisin mielin kunnioittaen sodassa kaatuneiden muistoa, surren menetettyjä rakkaita, tyttäriä, poikia, isiä, äitejä ja isovanhempia. Kaikki joidenkin rakkaita, vihan ja vallanhimon uhreja. Helsingin Senaatintorin portailla sytytettiin presidenttimme johdolla kynttilämeri, joka toi valoa ja toivoa pimenevään iltaan ja sodan päättymiseen.
Maan perintö, sekatekniikka, 2015
”Jokainen hyvä teko luo toivoa, jonain päivänä tämä on ohi ja jälleenrakennus paremman tulevaisuuden eteen voi alkaa.”
Sota on koskettanut kaikkia ja vaikuttanut elämäämme ainakin välillisesti. Useat meistä ovat kohdanneet sotaa paenneita äitejä ja lapsia, osallistuneet keräyksiin, lahjoituksiin tai olleet muuten avustustoiminnassa mukana. Sodan kauheuksien ja kärsimyksen näkeminen on herättänyt yhteistyön, myötätunnon hengen ja auttamishalun, on alettu toimia kärsivien hyväksi ja haluttu ottaa vastaan sotaa pakenevia. Jokainen hyvä teko luo toivoa, jonain päivänä tämä on ohi ja jälleenrakennus paremman tulevaisuuden eteen voi alkaa.
”Mistä löytää voimia silloin, kun tuntuu synkältä, miten pitää yllä toivoa paremmasta huomisesta?”
Useimmat meistä kamppailevat omien arkisten ongelmiemme parissa, kuten terveys, työ, taloudelliset huolet ym. ja joita jatkuva sotauutisointi ja ilmastoahdistus painavat alas, usko ihmisyyteen ja hyvään ovat koetuksella. Mistä löytää voimia silloin, kun tuntuu synkältä, miten pitää yllä toivoa paremmasta huomisesta, omasta jaksamisesta, ympäristöstä, luonnosta, läheisistä, kun tuntuu, että en voi tai osaa tehdä mitään tai ei ole tapaa vaikuttaa, tulla kuulluksi, onko meillä silloinkin toivoa?
Kun päästämme irti peloistamme ja huolistamme kykenemme kääntymään elämän puoleen. Mihin elämä kutsuu minua juuri nyt, mikä on minulle nyt hyväksi?
Juuri toivon, uskon ja luottamuksen menettäminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Jos olemme pelkästään ajattelumme varassa, tilanteet voivat näyttäytyä lukkiutuneilta, näemme vain ongelmia, esteitä ja umpikujia, joille emme voi tehdä mitään. Kun käännämme katseemme sisään päin, läsnäolon puoleen aistien, kuunnellen, kohdaten tunteemme ja ajatuksemme, voimme voimaantua, löytää tilaa ja uusia mahdollisuuksia toimia juuri itselle sopivalla tavalla. Kun päästämme irti peloistamme ja huolistamme kykenemme kääntymään elämän puoleen. Mihin elämä kutsuu minua juuri nyt, mikä on minulle nyt hyväksi?
Kaikella on aikansa, 2019, öljyväri kankaalle
Läsnäololla on mieltä uudistava voima, kykenemme ikään kuin astumaan sivuun huolinemme ja pelkoinemme, jolloin maailma yllättäen saattaa näyttää huomattavasti valoisammalta.”
Toimintaan ryhtyminen voi olla vaikka kuinka pientä tai vähäpätöiseltä tuntuvaa, mutta jos se parantaa oloani edes hitusen, sillä on merkitystä juuri nyt, ja se auttaa irti päästämään tarpeettomasta edes hetkeksi. Lähde kävelylle, mene luontoon, aisti tuulen väre ihollasi, kuuntele linnun laulua, katsele kaunista maisemaa, tarkastele puun runkoa, valon säteiden leikkiä lumisella hangella, tunne jalkapohjiesi askeltaminen, kehosi paino maata vasten, ryhdikäs käyntisi, ympärillä tulviva valo, luonnon raikkaus ja tuulen hiljainen humina. Läsnäololla on mieltä uudistava voima, kykenemme ikään kuin astumaan sivuun huolinemme ja pelkoinemme, jolloin maailma yllättäen saattaa näyttää huomattavasti valoisammalta. Olen siirtynyt uudenlaiseen moodiin, luonnolliseen tilaan, jossa mieli tuottaa jo positiivisempia ajatuksia ja saatan nähdä uhkakuvien sijaan mahdollisuuksia, jopa uudenlaisia ideoita syntyy, löydän yhteyttä jopa luovuuteeni, joka stressaantuessa painuu huoliverhojen alle tavoittamattomiin.
”Mielen lämmetessä ja avautuessa, toimintani muuttui avoimemmaksi, vuorovaikutuksellisemmaksi, palasin elämään. Ja kun elämä on läsnä, kaikki on mahdollista, myös pienet ihmeet, joita voimme arjessamme kokea.”
Sodan alkumetreillä ahdistuksen tarttuessa aloitin piirustusprojektin. Tein pieniä piirustuksia, jossa kuvasin hyvin stereotyyppisesti ihmisen kasvoja antaen piirustuksen soljua omaan suuntaansa. Piirtäminen oli hyvin meditatiivista ja jokainen piirustus oli erilainen. Piirustuksella ei ollut mitään tavoitteita. Minulla oli tärkeää uteliaisuus ja ihmetys piirustusprosessin aikana. Se oli minun yksi tapani käääntyä kohti toimintaa. Se tuotti suurta iloa, vakautti mieltäni ja vapautti lamaannuksesta ja pysähtyneisyydestä. Voisi ajatella, että projektillani ei olisi sen kummempaa merkitystä, kuvat eivät sitä välttämättä paljasta, mutta projekti oli hyvin eheyttävä ja voimaa antava, ja se muutti minua. Mielen lämmetessä ja avautuessa, toimintani muuttui avoimemmaksi, vuorovaikutuksellisemmaksi, palasin elämään. Ja kun elämä on läsnä, kaikki on mahdollista, myös pienet ihmeet, joita voimme arjessamme kokea. Maailma muuttui jälleen avoimeksi, ystävälliseksi ja rakkaudelliseksi paikaksi, jossa asiat rupesivat jälleen soljumaan eteen päin. Minulle nuo pienet piirustukset olivat kuin pieniä rukouksia, huokauksia maailmankaikkeudelle, jotka itsessään olivat jo vastauksia, elämän ja valon sirpaleita arkeen.
Piirustusprojekti, 2022, tussi.
”Koin, että piirtämiseni oli vastavoima pahuudelle, jota uutisointi minulle jatkuvasti välitti, se auttoi minua pysymään pinnalla ja elämään normaalia arkea.”
Tämä oli osoitus siitä, miten toiminta ja liikkeelle lähtö voi muuttaa suunnan, voimaannuttaa ja saada hyvää aikaan. Se minkälainen on sisäinen maailmamme, sitä peilaamme myös ulospäin ja viljelemme ympärillemme, siksi on tärkeä tulla tietoiseksi sisäisestä maailmastaan ja työskennellä puhtaamman ja rakkaudellisemman asenteen eteen, sillä rakkaus on aina meissä, vaikka ikävät tunteemme sen joskus voivat peittää. Koin, että piirtämiseni oli vastavoima pahuudelle, jota uutisointi minulle jatkuvasti välitti, se auttoi minua pysymään pinnalla ja elämään normaalia arkea. Toki se ei ollut ainoa harjoitukseni, mutta se tuntui hyvin konkreettiselta teolta, millä koin olevan suora vaikutus hyvinvointiini, ja sitä kautta myös läheisieni hyvinvointiin.
”Siksi on hyvä, jos käännymme sisintämme kohden, kysymme itseltämme, mitä tarvitsemme juuri nyt, mikä auttaa löytämään jälleen yhteyden iloon ja elämänhaluun, mikä on meille hyväksi juuri nyt.”
Eli vaikeissa tilanteissa, ahdistuksen painaessa alaspäin, ei ehkä ole valmiutta tai voimia ottaa koko tunnekuormaa kerralla tarkasteluun. Siksi on hyvä, jos käännymme sisintämme kohden, kysymme itseltämme, mitä tarvitsemme juuri nyt, mikä auttaa löytämään jälleen yhteyden iloon ja elämänhaluun, mikä on meille hyväksi juuri nyt. Teemme juuri sellaisia asioita jotka helpottavat tuskataakkamme laskemisessa ja irti päästämisessä vapauttaen meidät jälleen valon poluille. Se voi olla ihan pientä, juuri meille sopivaa, mieluista tekemistä, mikä voi tuntua jopa turhalta tai vähäpätöiseltä: piirrä, maalaa, kirjoita, reflektoi, liiku tai tanssi omalla tavallasi, ilmaise itseäsi vapaasti… Meditoi tai rukoile, jos se on sinun tapasi, tapaa ystäviä, katsele kaunista kukkaa, kokkaa, nauti hyvästä ruuasta tai mitä tahansa, mikä ilahduttaa sinua.
”Kaikella on merkitys, ja juuri siksi, että maailmalla roihuaa, jokainen hyvä teko on merkityksellinen ja luo näkyväksi hyvän voittoa.”
Tärkeintä, ettemme anna valtaa pelolle ja huolelle, vaan katsomme kohti elämää. Ei niin, että kääntäisimme selän kaikelle sille, mitä emme halua nähdä, vaan juuri siksi, että olemme tietoisia, luomme omalta osaltamme tasapainoa ja tuomme hyvää tähän maailmaan huolehtimalla ja tukemalla itseämme ja toisiamme. Hyvä rakkaudellinen voima kasvaa keskuudessamme, ja se on lopulta se voima, mikä voittaa vihan ja pahuuden. Näin voimme jokainen olla hyvän, oikean, totuudellisen ja rakkauden palveluksessa, olemme luomassa parempaa maailmaa, jossa valheellisuus ja suuren luokan egoismi murenee tomuna hiekkaan. Tehkäämme siis hyvää, ihan vain pieniä tekoja arjessamme lähtien liikkeelle ja antautuen elämälle kukin omalla paikallamme. Kyse on paljolti asenteestamme ja huomiosta, että voimme sittenkin vaikuttaa, löytämällä kauneutta ja lämpöä sisältämme. Kaikella on merkitys, ja juuri siksi, että maailmalla roihuaa, jokainen hyvä teko on merkityksellinen ja luo näkyväksi hyvän voittoa.
Antakaamme elämämme kukkia miljoonin eri tavoin, sytyttäkäämme sydämiimme valo sodan ja pahuuden voitoksi, jokaisen sodan uhrin muistoksi ja kunniaksi. Tehkäämme jokainen se, mikä meille on mahdollista liittyäksemme rakkauden virtaan ja kulkekaamme kohti unelmiamme, valoa ja pimeyden voittoa. Beatlesin laulun sanoin ”you may say I`m dreamer, but I`m not the only one…, elämä, unelmat ja rakkaus kantavat!