TÄYTTYMYKSELLISTÄ ELÄMÄÄ: Manifestoinnin salat

Tietoinen manifestointi on kykyä liikkua muodottomuuden ja muodon maailman välillä.

Ensin näemme, tunnemme, muodostamme kuvan sisäiseen maailmaamme. Yhdistämme visiomme, aistimuksemme, koko kehollisen tuntemuksemme kokonaisuudeksi. Sen jälkeen jokainen valintamme, tekomme, sanamme, suhtautumisemme ja reaktiomme luovat tätä kuvaa todeksi ulkoiseen maailmaamme.

Niin tärkeää kuin on asettaakin intentio edetä jotakin tiettyä tavoitetta kohden, yhtä tärkeää on tunnistaa nosteen hetket ja tarttua niihin. Ottaa mahdollisuus vastaan ja antautua liikkeelle. Näen tämän värähtelynä; ikään kuin energeettiset ketjut tai eri tasoiset kentät kohtaisivat ja loisivat törmätessään uutta momentumia. Yksikin itse-epäilyn tai epäluottamuksen ajatus ja kannattelu häviää. Täysi ANTAUTUMINEN ja olet täydellisessä virrassa!

Minun maailmassani manifestointi liittyy paljolti oman potentiaalin valjastamiseen. Se on laajenemista syvyyssuunnassa, sillä koen suurinta täyttymystä löytäessäni itsestäni uusia tasoja ja ulottuvuuksia. Oman syvyyden kautta ulkoinen maailma järjestyy tavallaan uudestaan. Kyse on mentaalisesta tilasta ja kyvystä havainnoida ympäröivää eri tavalla.

Syntyy kaunis kehä joka jatkaa laajenemistaan. Olenkin puhunut monesti ”rakkauden spiraalista” ja myös tässä yhteydessä voidaan puhua tällaisesta nosteesta.

Mitä sinä haluat luoda elämääsi? Miltä haluat elämäsi TUNTUVAN? Se on lähtökohtasi.

Onko maailmasi runsautta vai niukkuutta?

Ainoa asia, mikä meitä estää kohoamasta, valjastamasta potentiaalia ja tuomasta sisäisen luomisvoimamme kautta asioita yhteen – ikään kuin synnyttää uusia maailmoja, ovat omat sisäiset rajoitteemme.

Meitä rajoittaa uskomukset liittyen itseemme ja elämään. Siksi myös oman elämän suuntien ja tapahtumien ilmentämistä voidaan selkeyttää tarkastelemalla ihmisen kognitiivisia prosesseja. Meillä on syvälle juurtunut käsitysmaailma, jonka olemme rakentaneet kokemuksiemme pohjalta. Käsitämme itsemme ja elämämme hyvin subjektiivisesti. Voisi ajatella, että meistä aivan jokainen elää ikään kuin eri maailmassa. Kukaan ei voi täysin astua toisen saappaisiin, sillä niin yksilöllinen henkilökohtainen käsityksemme kaikesta olevasta on. Poimimme jatkuvasti informaatiota skeemojemme pohjalta, eli juurikin kongitiivis-emotionaalisten rakenteiden kautta. Skeemat vaikuttavat siihen, millä tavalla jäsennämme ja tulkitsemme informaatiota.

Skeemalla tarkoitetaan ihmisen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa opittua abstraktia tietorakennetta, joka on kiinnittynyt muistiin.

Kognitiivisen teorian pohjalta on myös muodostunut skeematerapia, jossa tunnistetaan haitallisia skeemoja sekä näihin liittyviä ajattelu-, toiminta- ja selviytymistapoja. Haitallinen skeema muodostuu esteeksi saavuttaa inhimillistä täyttymystä, se estää omaan ehtymättömään potentiaaliin yhdistymistä johtuen juurikin siitä, että emme kykene havainnoimaan ehdollistumiemme läpi mahdollisuuksia, joita on joka hetki käsillämme. Erilaiset tunnelukot jarruttavat ja sokaisevat, sillä niistä johtuvat selviytymismekanismit aktivoituvat estäen nosteeseen tarttumista.

Pienen lapsen maailma on ehtymätön leikkikenttä, runsauden ilmentymä. Kun kasvamme, niukkuus ja pelkomaailma sisäistyvät psyykeeseemme. Matkalla täyttymykseen, meidän on tultava lapseksi jälleen.

Liikevoima voi olla sekä positiivista että negatiivista

Manifestointi ei sanana tunnu sopivan täysin siihen mitä olen, mutta se kuvaa nykykielessä sitä prosessia, joka vie meitä kohti autenttisempaa itseä ja täyttymystä. Manifestointi-sanaan on kietoutunut paljon egoistisia pyrkimyksiä ja jollain tavalla koko käsite on kärsinyt inflaation. Manifestointi käsitetään yhdeksi taidoksi, jonka avulla haalitaan itselle lisää jotakin loistokasta.

Kuitenkin kyse on jostain paljon syvemmästä, elämän pohjimmaisesta olemuksesta ja siihen yhdistymisestä. Luomisesta, ilmentämisestä, muotoon tuomisesta. Olemme manifestoinnin prosessissa aivan joka hetki, tämäkin hetki luo seuraavaa. Prosessiin liittyy kiinteästi ajatusten laatu (ehdollistumat, tunnelukot, uskomukset) sekä emotionaalinen puoli (tunnetaidot, kehoyhteys, sisäinen turva).

Kun intentionamme on inhimillinen kasvu, yhteisen hyvän kasvattaminen, satuttavista kaavoista irtaantuminen ja muut sydämen arvot, vedämme puoleemme upeaa nostetta, jolla on myös syvät juuret. Jos taas intentiomme kietoutuu omistamiseen, valtaan ylitse muiden, jonkinlaiseen oman arvon ja valheellisen turvan pönkittämiseen, syöksymme ennen pitkää naama edellä maahan tai ainakin valmistelemme tällaista tietä seuraaville sukupolvillemme. Toimimme silloin haavoistamme, traumoistamme, selviytymismekaneistamme käsin ja poimimme kenttäämme negatiivista momentumia.

Kuitenkin kumpikaan ei ole toistaan ”oikeampi”, on vain inhimillinen ihminen ja elämän suuret oppiläksyt. Jokainen tekee joka hetki parhaansa. Mutta tietoinen manifestointi sisältää myös oman arvomaailman tarkastelua, omien motiivien tunnistamista sekä elämän isomman kuvan käsittämistä. Se kysyy itsevarmuutta ja uskallusta seisoa itsensä puolella, niin yksinäiseltä kuin se voi tuntuakin. Voidaan puhua asenteesta; ”vain minä tiedän minun tarinani kokonaisuudessaan”, ”minun ei tarvitse selitellä muille sitä, mitä sieluni janoaa”, ”aistin yli fyysisten aistieni ja uskallan seurata tuota kutsua”.

Keskeisimmät inhimilliset rajoitteet

Yksi sisäiseen, äärettömään, potentiaaliin, elämän kauneuteen yhdistymistä rajoittaa kontrolloinnin tarve. Kontrollointi liittyy sisäisen turvan puutteeseen. Haluamme asian juuri näin, sillä kaikki muu tuntuu lähtevän käsistämme. Silloin ihminen on ajatuksiltaan joustamaton. Ilman joustavuutta emme kykenen astumaan oman laatikkomme ulkopuolelle, missä uudet todellisuudet nimenomaan sijaitsevat. On tultava itsessään matkaa niin, että uskaltaa irrottaa siitä, miltä lopputulos näyttää. Se on kuitenkin juuri sinulle rakennettu, sinun sisäisistä osistasi muotoiltu ja siksi se sopii sinulle paremmin kuin rationaalisen mielen rakentama piirun tarkka kuva.

Toisaalta kärsimättömyys rajoittaa yhtä paljon. Kurkotamme liian pitkälle liian nopeasti. Tehokkuutta ja nopeaa tyydytystä ihannoiva maailmamme buustaa tätä kaikki heti nyt mentaliteettia. Todellisuudessa ihminen ei voi oikoa kulmia, vaan jokainen askel on otettava. Varsinkin jos kyse on sisäisien mallien muuttamisesta, emme peruuta pisteeseen, jossa mentaalinen kankaamme on taas puhdas, aivan pienessä hetkessä. Joudumme purkamaan, käymään läpi totaalisen romahtamisen hetkiä, kummallisia välitiloja ja haparointia uuden edessä.

Ennen kuin palikat osuvat lopullisesti yhteen ja upea synergia huipentuu, usko itseemme joutuu testiin. Kuin vetäisi jousipyssyn äärimmilleen, loppumaali jo tähtäimessä. Juuri ennen jousen vapauttamista on keskeisimmät hetket. Pystytkö laskemaan hartiasi, luottamaan kehoosi, pitämään katseesi tavoitteessa, hidastamaan ja terävöittämään aistisi. Sulkemaan ulkoisen maailman hälyn ja luottamaan että sinä pystyt. Mentaalinen virittäytyminen on varmastikin ainakin 80% suorituksesta.

Kapinallishenkinen yhteisöajattelija

Kunpa saisimme tähän kaikkeen enemmän tilaa yhteiskunnassamme, työpaikoillamme ja muissa yhteisöissä. Alkaisimme normalisoimaan erilaiset vaiheet, joita käymme läpi suunnistaessamme kohti omaa autenttista itseämme ja sen ilmaisemista ja ilmentämistä. Valitettavasti kuva on enemmänkin se, että meidät ohjataan yhteen muottiin, katkeamattomaan tehokkuuteen ja automatisoituneisiin elämänvalintoihin.

Normalisoiminen kysyy kokonaista mentaalisen asennemaailman muutosta. Se kysyy yhteisöajattelua, se kysyy ymmärrystä siitä, että me olemme yhtä. Se tarkoittaisi astumista vastakkainasetteluista yhteen rintamaan. Se tarkoittaisi yksilön kykyä asettua ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, kykyä irrottautua inhimillisten tunteiden, reaktioiden ja yhteentörmäyksien henkilökohtaisesta kokemuksesta ja ymmärtää itsensä laajempana.

Näen että inhimillinen parantumisen ja uudelleenohjelmoitumisen matka koetaan yhteiskunnalle uhkana, sillä se tarkoittaisi meidän jokaisen heräämistä tämän maailman hulluteen. Se tarkoittaisi voimaantumista totuudessamme, joka taas uhkaisi patriarkaalista ydintä. Siksi tämä kaikki edellä puhumani vaatii tietynlaista kapinallista henkeä, se kysyy rohkeutta ja sisäistä vahvuutta. On hyvä tiedostaa, että se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa.

Täysi sydämen autenttisuus on tämän maailman silmissä villiä ja hallitsematonta. Siksi voit olla varma, että kohtaat vastarintaa, joka tulee ihan ensimmäiseksi vastaan suhteessa aivan läheisimpiin ihmisiin. Tietysti sukulinjojen traumaketjut kolisevat. On pelottavaa, kun joku luo uutta tietä. Ihminen pelkää tuntematonta, vaikka vanha olisikin satuttavaa ja rajoittavaa. Siksi tuo tie on vaikea ja haastava. Joudut tekemään valintoja oman totuutesi ja kenties rakkaimpien ihmisten välillä.

Mutta palkinto on niin suuri.

Se tunne, kun näet, kuinka uusi alkaa ilmentyä, aivan nenäsi edessä.

Tunnet kuinka sydämesi avautuu ja pehmenee ja tulet yhä läheisempään yhteyteen sisimpäsi kanssa.

Kohoat, laajenet, loistat ja hengität vapaammin kuin koskaan.

Herkistyt elämän ihmeellisille sattumuksille.

Kuinka se aivan pienikin ele sykähdyttää ja saa sinut eloon.

Silloin tunnistat, että olet linjassa korkeamman potentiaalin kanssa ja saat konkreettisia todisteita siitä, mitä olet ehkä vain aistinut jossain kaukaisuudessa.

Nyt se kaikki on käsillä.

On aika tarttua hetkeen ja antaa sen lennättää kohti taianomaisen tuntuista kokemusta. Hyvästi uhritilat, sinä olet luoja.