Peittääkö ympäröivä kiireen kohina olennaisen?
Työkulttuurissamme korostetaan valitettavan usein puheessa jatkuvaa kiirettä ja monen asian päällekkäistä tekemistä. Tästä saamme helposti käsityksen, että ilman kiirettä emme ole tärkeitä. Kiire -puhe voi jäädä päälle ja muuttua ainoaksi hyväksytyksi puheenparreksi työssä. Testaa huviksesi tätä työkavereillasi ja tuttavillasi; kysy ihmisiltä päivän aikana mitä heille kuuluu. Katso sitten, kuinka monennessa lauseessa ensimmäisen kerran mainitaan sana ”kiire”. Luulen ettet pääse laskuissa kovin pitkälle. Entä miten itsesi kohdalla?
Nykyisessä tehokulttuurissa voi käydä niin, että ajattelemme arvostuksen ja työmarkkina-arvon määräytyvän sen mukaan, kuinka monessa projektissa ja kehittämistyöryhmässä olemme mukana, kuinka monta tuntia jatkamme työtä illalla virallisen työajan päättymisen jälkeen ja moneenko sähköpostiin vastaamme sunnuntai-iltana. Tällä teho-näkökulmalla on kuitenkin toinenkin puoli; työn aiheuttama stressi, josta ei enää palaudutakaan, työn ja vapaa-ajan rajattomuuden aiheuttama kuormitus, suorittaminen sekä uupumisen lisääntyminen. Työpahoinvointi.
On kovin harmillista, että usein myös silloin kun on aikaa (vapaata), meillä on taipumus täyttää sekin heti jollakin, mikä pitää meidät kiireisenä. Saatamme kuluttaa aikaa viihdyttämällä ja suuntaamalla huomiomme itsemme ulkopuolelle; puhelin, tuo monen parisuhteen kolmas pyörä, aukeaa aamulla sängyssä samaan aikaan silmien kanssa, sitä myös usein silitellään illalla viimeiseksi. Puhelimen viihdesisältö toimii monen mielestä palautumisen välineenä, arjesta irrottajana, mikä varmasti pitää osin paikkansa. Samalla se kuitenkin myös passivoi meidät paikoilleen ja opettaa aivomme vaatimaan muuallakin elämässä nopeaa palkintoa. Keskittymiskyky heikkenee ja olon valtaa rauhattomuus.
Olemme aina yhteydessä tavalla tai toisella muuhun maailmaan – kysymys kuuluukin miten toimii yhteys omaan itseemme, ja onko sitä? Kuulemmeko mitä meille kuuluu? Vai peittääkö ympäröivä kiireen kohina olennaisen?
Sisäinen rauha sijaitsee ajan ja kiireen tuolla puolen. Mitä jos ensimmäinen askel olisikin pysähtyä kuuntelemaan, mitä Sinulle tänä päivänä oikeasti kuuluu? Olet tärkeä!
—
Ota Instagram-tilini @sun.askeleita seurantaan. Löydät sieltä lisää tähän teemaan liittyviä ajatuksiani.
