Elämää näkymättömänä
Moni tunnollinen ja liian kiltti suorittaja on oppinut jo varhain laittamaan toisten tarpeet omiensa edelle. Joustamaan vähän lisää. Ymmärtämään muita. Venymään vielä yhden kerran. Häivyttämään itsensä näkymättömäksi.
Mutta tiedätkö mitä tapahtuu kuminauhalle, jota venytetään ääripisteeseen päivä toisensa jälkeen?
Se joko napsahtaa poikki.
Tai jää venyneeksi – eikä enää palaudu takaisin omaan muotoonsa.
Tunnollisen suorittajan arkeen liittyy usein tunne jatkuvista vaatimuksista. Häneltä on totuttu odottamaan paljon. Ja usein hän odottaa eniten itseltään.
Rima on korkealla. Mikään ei tunnu aivan riittävän.
Lisäksi liian kiltti syyllistää helposti itseään. Siksi hän yrittää vielä enemmän. Venyy vielä vähän lisää. Väsyy vielä vähän lisää.
Joskus uupumus voi mennä niin pitkälle, että mielessä käy ajatus:
Kunpa saisin viikon kestävän korkean kuumeen tai joutuisin sairaalaan…
Että saisi hetken levätä ilman vaatimuksia, muita palvelematta.
Liian kiltti suorittaja voi olla kuin Näkymätön Ninni.
Hänen tarpeitaan ei ole oikein koskaan kuunneltu.
Hän on oppinut joustamaan, sopeutumaan ja miellyttämään.
Omat mielipiteet ovat jääneet sanomatta.
Omat rajat piirtymättä.
Ja jossain sisällä alkaa kyteä tunne arvottomuudesta.
Tunteeko kukaan Näkymätöntä Ninniä oikeasti kaiken miellyttämisen takaa?
Entä tunteeko hän itsekään itseään, tietääkö mitä haluaa?
Jotakin alkaa liikahtaa oikeaan suuntaan, kun Näkymätön Ninni pysähtyy. Pysähtyy kaiken kiireen keskellä ja uskaltaa aidosti nähdä itsensä.
Silloin hän huomaa vähitellen, mikä on oikeasti tärkeää – ja mikä on ollut pelkkää miellyttämistä.
Ja samalla kun suhtautuminen omaan itseen pehmenee ja muuttuu lempeämmäksi, myös rajat alkavat piirtyä vahvemmin esiin.
Vaikka sinäkin olisit elänyt pitkään näkymättömänä, oma äänesi ei ole kadonnut. Se on piilossa ja odottaa, että pysähdyt kuulemaan sen.
Lempeydellä, Heli
~~~
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @mielipaikka_terapia, tervetuloa!
