Lupa olla sinä
On ihmisiä, jotka jaksavat.
He venyvät ja järjestävät.
Kuuntelevat ja auttavat.
Hoitelevat, selvittävät, kantavat.
Heidän ympärillään elämä näyttää hallitulta,
ehjältä, jopa seesteiseltä.
Mutta sisällä on hiljainen huokaus,
sellainen, jota kukaan ei kuule.
Ehkä sinä olet yksi heistä?
Sinussa näkyy ulospäin vahvuus.
Mutta kukaan ei näe,
kuinka monta kertaa olet nielaissut itkun
ja jatkanut silti.
Sillä ajattelit,
että on pakko.
Sisäinen vaativa äänesi kuiskaa ja komentaa:
“Et ole vielä tehnyt tarpeeksi.”
“Ei lepoa. Vielä tämä asia.”
“Kyllä muutkin jaksavat.”
Ja niin sinä jatkat,
vaikka keho huutaa jo muutosta.
Uskaltaisitko pysähtyä?
Voisit huomata totuuden,
jota et ehkä ole rohjennut ajatella:
Sinä olet ajautunut kauas itsestäsi.
Olet niin väsynyt.
Ja väsymys ei ole heikkoutta.
Se on merkki siitä,
että olet kantanut enemmän
kuin kukaan on nähnyt.
Mitä tapahtuisi,
jos joku antaisi sinulle luvan:
Sinä saat pysähtyä.
Sinä saat levätä.
Sinä saat olla rauhassa.
Ja sinä riität silti.
Jos kuulisit nuo sanat edes kerran,
ja uskoisit niitä,
jokin sisälläsi voisi vihdoin huokaista syvään.
Helpottuneena.
Ei sinun tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi.
Vaan palata takaisin itseesi,
omalle puolellesi.
Siellä olet tarpeeksi.
Sinua ei tarvitse korjata,
perustella tai selittää.
Voisitko löytää tuon luvan itsestäsi?
Luvan olla tässä,
juuri tällaisena.
Väsyneenä, keskeneräisenä, herkkänä.
Luvan riittää,
vaikka et jaksaisi tänään
kantaa enää mitään.
Lempeydellä, Heli
~~~
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @mielipaikka_terapia, tervetuloa!
