Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vaiko voimallista muutosenergiaa?

Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vai voimallista muutosenergiaa?

Pian on jälleen ytävänpäivä. Voimme juhlia ystävyyttä ja nähdä sen arvon toinen toisissamme. Voimme myös muistaa niitä lähimpiämme, jotka ovat kenties yksin, joutuneet syrjään ja potevat yksninäisyyttä syystä tai toisesta. Meillä on tullut tavaksi lähetellä postikortteja, ja niitä on ilahduttavaa vastaanottaa. Niissä on lämpöinen henkäys siitä, että läheinen tai ystävä jo vuosien takaa on ajatellut ja muistanut minut.

Ystävyys on ennenkaikkea asenne ja se tuo mukanaan paljon elämänrikkautta, kauneutta ja luottamusta elämään eli ei ollenkaan vähäpätöinen juttu. Ystävyyttä ja ystävällistä asennetta kannattaa vaalia ja hoitaa. Jokaisella meillä on ollut elämämme varrella ystäviä, niitä kaikista parhaita bestiksiä ja vähän satunnaisempiakin ystäviä. Osa ystävyyssuhteistamme ovat katkenneet tai hiipuneet elämäntilanteidemme, muutostemme, etäisyyksiemme tai jopa moninaisempien syiden vuoksi. Se on elämän luonnollista muutosta, silti kykenemme halutessamme muistamaan ja tuntemaan sen hyvän, mikä noihin ystävyyssuhteisiin sisältyi vielä vuosienkin jälkeen. Ja mikä on kaikkein ihmeellisintä, kun tapaan läheisen ystävän aikojen takaa, voi tuntua, kuin noita väliin jääneitä vuosia ei olisi ollutkaan. Ystävyys, ehkä se, mihin jäimme, on jälleen meissä yhä voimallisena, kauniina ja iloa tuottavana.

”Ystävyys nousee sydämestä, vapaasta tahdosta ja ilosta, se ei vaadi, pakota tai odota vastapalveluksia. ”

Ystävän kanssa voin jakaa elämääni, on kuin tulisin kotiin. Saan olla sellainen kuin olen, ilman, että ulkoista habitustani, tapaani olla, elää ja ajatella arvostellaan tai ylenkatsotaan, vaikka se poikkeaisikin valtavirrasta. Ystävyys kunnioittaa yksilöllisyyttäni tuputtamatta neuvoja tai rakaisuja elämääni varsinkaan niitä pyytämättä. Ystävien kanssa voi nauraa samoille asioille, pitää hauskaa, ja surujen keskelläkin saada ja antaa tukea sitä tarvitsevalle. Elämässä on rikkaus saada luottaa siihen, että on olemassa joku, johon voin ottaa yhteyttä ja jonka kanssa voi jakaa elämää silloin, kun sille on aika ja tarvetta. Ystävyys nousee sydämestä, vapaasta tahdosta ja ilosta, se ei vaadi, ei pakota tai odota vastapalveluksia. Se joustaa elämäntilanteiden paineissa kuin itsestään ilman syyllisyyttä, ja jälleennäkeminen on sitäkin merkityksellisempää. Erilaiset näkemykset ja tavat ajatella rikastuttavat ja mahdollisesti luovat uudenlaista perspektiiviä asioihin.

”Yksi tie selkeyteen ja vastuullisempaan elämänasenteeseen voi olla meditaatio ja myötätunto harjoitukset.”

Elämässä voi tulla muutoksia, läheiseksikin koettu ystävä voi muuttaa mielensä suhteeni. Se on sallittua ja inhimillistä, jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja omiin valintoihinsa. Yleensä niihin on myös omat syynsä. Ystävällistä asennetta voi myös harjoittaa ja siitä voi tulla tietoiseksi. Nykypäivänä se tuntuukin entistä tärkeämmältä ja merkityksellisemmältä harjoitukselta, sillä kiristynyt maailmantilanne, erillisyyteen johtanut koronatilanne, ilmastonmuutos ja monet muut aikamme vitsaukset koettelevat ja vaaativat meiltä toimintaa ja kärsivällisyyttä.

Ystävällisyysharjoitus lähtee aina pysähtymisestä, siitä, että tulen tietoiseksi tunteistani ja ajatuksistani. Käännyn sisäänpäin ja ystävystyn itseni kanssa, sillä jos olen oman itseni kanssa ristiriidoissa, nuo ristiriidat ilmenevät enemmin tai myöhemmin myös ihmissuhteissani. Kohtaamalla ja löytämällä ymmärrystä ja sopua itseäni kohtaan, herää ymmärrys myös toisia kohtaan. Jos jatkuvasti hylkään itseni, en näe enkä kuuntele toiveitani ja tarpeitani, minusta tulee tyytymätön ja vieras itselleni. Syyttelen onnettomasta olostani helposti ulkopuolista maailmaa, olosuhteita ja toisia ihmisä, en pahuuttani vaan yleensä ymmärtämättömyyttäni. Yksi tie selkeyteen ja vastuullisempaan elämänasenteeseen voi olla meditaatio ja myötätunto harjoitukset.

”Elämä on kaikkialla yhtä arvokasta, ja vain avautumalla ja arvostamalla elämää, voimme muuttua, saada aikaan kestävää muutosta löytäen hyviä ja viisaita ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin.”

Ystävälliseen asenteen kehittämisen voikin aloittaa tulemalla tietoiseksi kehostaan, sisäisestä puheestaan, ajatuksistaan ja tavastaan toimia ja tuntea. Voin antaa sydämeni ikään kuin avautua itselleni ja elämälleni. Mikäli on haastavaa tai mahdotonta löytää rakkaudellista tunnetta itseä kohtaan, voin tuoda mieleeni tapahtuman tai asian, missä olen kokenut tulleeni nähdyksi ja rakastetuksi ehdoitta ja ilman ansioita. Se voi olla myös kokemus luonnossa, ystävyys eläimen kanssa tai lapsen kohtaaminen. Kun saan kosketuksen tunteeseen voin antaa tunteen kasvaa ja täyttää mieleni ja kehoni. Sen lävitse voin tarkastella itseäni ja ihmissuhteitani. Toivotan itselleni onnellisuutta, joka tässä tapauksessa tarkoittaa tyyneyttä ja rauhaa, vapautta kärsimyksestä. Mitä tahansa kohtaan harjoituksessa, voin tarkastella sitä tyyneyden lävitse toivoen itselleni hyvää. Lopulta voin antaa myötätuntoni laajeta ensin lähelle ja sitten kauas. Kaikkialla, missä se kohtaa kärsimystä, toivon onnellisuutta, vapautta ja turvaa. Lopulta myötätunto saavuttakoon kaikki elolliset olennot, vallitkoon kaikkialla onnellisuus ja vapaus kärsimyksestä. Tämä kattaa myös luonnon, joka on eritoten ihmisen toiminnan myötä kärsinyt ja kärsii paljon. Harjoituksen päätteeksi on hyvä kiittää ja omistaa harjoituksen mahdolliset ansiot elämälle.

Tämä on hyvin yksinkertaistettu ja pelkistetty Metta-harjoituksen muunnelma eli rakastavan ystävällisyyden harjoitus, joka avaa sydäntä ja kehittää ystävällisyyttä ensin itseä, mutta myös muita kohtaan. Ja tämä on tärkeää siksi, että elämä on kaikkialla yhtä arvokasta, ja vain avautumalla ja arvostamalla elämää, voimme muuttua, saada aikaan kestävää muutosta löytäen hyviä ja viisaita ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin. Ystävällinen asenne auttaa meitä toimimaan yhdessä yhteisten päämääriemme ja tavoitteiden saavuttamiseksi, elämään rauhassa, rikastuttamaan omaa ja toinen toistemme elämää. Pidetään huolta, ja vaalitaan ystävällisyyttä itseämme ja toinen toistamme kohtaan.