Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään. Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää.
Liian kiltti ihminen on usein tottunut katsomaan muita ja muiden tarpeita.
Harvemmin itseään.
Kiltti suorittaja voi olla kuin Näkymätön Ninni.
Hänen tarpeitaan ei ole oikein koskaan kuunneltu.
Hän on oppinut joustamaan, sopeutumaan ja miellyttämään.
Omat mielipiteet ovat jääneet sanomatta.
Omat rajat piirtymättä.
Ja jossain sisällä alkaa kyteä tunne arvottomuudesta.
Muutos alkaa usein siitä, että Näkymätön Ninni pysähtyy.
Siitä, että kaiken kiireen ja velvollisuuksien keskellä hän uskaltaa hetkeksi katsoa itseään.
Katsoa niin, että todella näkee.
Mutta usein näkyväksi tuleminen tarvitsee myös jotakin muuta.
Turvallisen yhteyden toiseen ihmiseen.
Kun ihminen tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, jokin alkaa hiljalleen avautua.
Myös tunteet.
Hiljalleen liian kiltti Ninni alkaa nähdä jotakin sellaista, mikä on ollut pitkään pinnan alla, kätkeytyneenä epämääräisen ahdistuksen taakse.
Viha.
Se on voinut olla lapsuudesta asti kiellettyjen tunteiden listalla. Jotakin, mikä piti piilottaa tai nielaista nopeasti pois – ja olla kiltti.
Silloin se painui syvemmälle kehoon, puristavaksi möykyksi, tunnistamattomaksi pahaksi oloksi.
Mutta viha on lopulta vain yksi tunne muiden joukossa.
Ja usein sillä on tärkeä viesti:
jokin raja on ylittynyt.
Kun Näkymätön Ninni uskaltaa kohdata myös nämä sisälle säilötyt tunteet, hän alkaa tulla näkyväksi.
Asia ja tilanne kerrallaan — myös itselleen.
Ninni löytää mielipiteitä ja arvostuksen itseään kohtaan. Tämä Ninni ei enää veny rajojensa ylitse.
Hän astuu ovesta ulos Pikku Myynä. Sellaisena, jonka ylitse ei enää kävellä.
Lempeydellä, Heli
~~~
Oletko jo löytänyt Instagram-tililleni? Tilini nimi vaihtui juuri @mielipaikka_terapia, tervetuloa
