Minä en usko henkiin, toteaa henki kehossa

Kun joku sanoo, ettei usko ”sellaisiin juttuihin” eli siis aineettomaan, päähäni on viime aikoina pongahtanut huvittava toteamus.

Et siis usko itseesi, kuulen kysyväni mielessäni. Me henget kuljemme siis kertomassa, ettemme usko itseemme.

Meidän maailmamme elää tiukasti kuvassa, jossa totuuden muodostavat keho ja mieli. Muuta ei ole. Mutta ongelmalliseksi tämän kuvion tekee se, että keho ja mieli ovat pieni osanen suurta, sillä kokonaisuuden, koko olemassaolevan todellisuuden ja äärettömyyden, muodostaa henki.

Me olemme henki, joka ilmentyy tässä fyysisessä maailmassa kehon kautta ja keho puolestaan kommunikoi mielen kautta. Näin ollen kun yritämme toimia niin, että suljemme ulos koko ytimen, ja koetamme työskennellä ainoastaan osasilla, törmäämme ongelmiin kaikilla osa-alueilla ja se näkyy yhteiskunnassamme.

Ihminen ei voi kohdata itseään sen enempää kuin toisiakaan niin, että koko ytimen olemassaolo on kielletty. Tällä hetkellä vauvasta vaariin kohtaamme toisemme ainoastaan mielinä ja kehoina, unohtaen tärkeimmän. Henkemme kyllä tunnistavat toisensa, mutta tämä ei laskeudu tietoisuuden tasolle saakka.

Maailmamme siis pyörii sen asian ympärillä, että olemme vain keho ja mieli, ja määrittelemme olemassaolomme uskon asiaksi. Tästä syystä olemme evoluutiossamme vasta aivan alussa. Olemme hioneet fyysisen maailman teknisesti loistavaksi, mutta jossain vaihessa vastaan tulee tyhjyys.

Henkisen heräämisen evoluutio onkin seuraava askel. Joka ikinen päivä isompi määrä ihmisiä havahtuu katsomaan sisälleen ja pohtimaan kaiken tarkoitusta. Tässä ei voi olla kaikki mitä on, he sanovat itselleen. Ja silloin samalla he tulevat avanneeksi sisältään uinuvan tietoisuuden, joka nyt herää.

Kun tietoisuus avautuu, lävähtää sellainen määrä kosmista tietoa ihmisen saataville, ettei hän enää tämän jälkeen palaa koskaan entiselleen. Henkinen herääminen on kuin saisi itselleen elämän käyttöoppaan. Tuolloin oivaltaa myös sen, että keho ja mieli ovat puhtaasti hengen työkaluja, ei suinkaan itsessään mitään olemassa olevaa.

Näin aloitamme muutoksen kaikessa. Alamme ymmärtää itseämme, toisiamme ja koko maailmaa aivan uudella tapaa. Kun henki kohtaa hengen, on vain rakkaus.

Jonain päivänä, kun ihminen on kesyttänyt tuulet, aallot, vuorovedet ja painovoiman, valjastamme Jumalan käyttöön rakkauden energiat, ja silloin, toisen kerran maailmanhistoriassa, ihminen keksii tulen.”

Pierre Teilhard de Chardin

P.S. Rakas Ilon voiman lukija. Kuulen sinusta mielelläni, laita minulle siis ihmeessä viestiä ja ota seurantaan, löydät minut Facebookissa ja Instassa Ilon voima -nimellä.