MITRA VASARA: Vauva voi parantaa elämänlaatua

”Sellainen yllätys, että elämä voi olla parempaa ja jopa helpompaa vauvan kanssa kuin ennen vauvaa. Nukun paremmin (8-9 tuntia yössä katkeamatonta unta, kuten vauvakin), liikun hyvin, pysyn positiivisempana ja valppaampana, minun on helpompi ottaa omaa aikaa myös parisuhteessa, sillä jaamme molemmille vauvatonta aikaa tarpeen mukaan. Käymme myös ulkona syömässä koko perhe, ja näemme ystäviämme. Turhat ärsyyntymiset menevät paljon nopeammin ohi, koska niihin ei vaan jaksa käyttää aikaa. Haluan jakaa tällaisenkin kokemuksen vauva-arjesta. <3 ”Ylläoleva Facebook-päivitykseni sai paljon huomiota. Innostuin kirjoittamaan lisää siitä, että vauvan saapuminen perheeseen ei välttämättä tuo mukanaan vain väsymystä, univajetta ja parisuhteen hoitamattomuutta, vaan elämänlaatu voi tuntua paremmalta.

Halusimme mieheni kanssa molemmat lasta. Mielessäni kävi alkuvaiheessa muutamia pelkoja, sillä olin kuullut paljon tarinoita siitä, miten uuden vauvan kanssa elämä hankaloituu: äiti on jatkuvasti väsynyt, isä ei osaa auttaa, parisuhteelle ei ole lainkaan tilaa, vauva ei nuku hyvin ja itkee paljon. Pohdimme mieheni kanssa asiaa toiselta kannalta, jättäen pelot ja toisten ihmisten tarinat pois ajatuksistamme: koska haluamme molemmat lasta, miksei elämänlaatumme voisi parantua lapsen saamisen myötä? Olen halunnut lasta pitkään, joten enkö voisi kokea täyttymystä ja rauhaa vauvan saatuani?Toiveissamme oli terve lapsi, ja sellaisen vastaanotimme kiitollisina. Aika TAYSin perhehuoneessa oli hienoa. Saimme kaiken mahdollisen tuen ja avun, mitä olisimme voineet pyytää. Hoitajat olivat läsnäolevia, inhimillisiä, avuliaita ja empaattisia. Toimimme tiiminä, jossa minä hoidin imetyksen, mieheni vaipanvaihdot ja pesut. Näin molemmat saivat mahdollisuuden tutustua vauvaan viettämällä hetkiä pienokaisen kanssa kahdestaan. Molemmat pystyivät myös ottamaan vartin taukoja ja käymään ulkona haukkaamassa happea toisen hoitaessa vauvaa. Mieheni oli siis alusta asti mukana vauvanhoidossa, innokkaana ja täysin omasta halustaan. Hoidamme vieläkin vauvaa samalla työnjaolla, tosin mieheni ollessa töissä hoidan tietysti vauvaa yksin. Vapaa-ajallamme käymme yhdessä ulkona syömässä, kävelyillä ja kyläilemässä. Kun vauva nukkuu päiväunia, keskustelemme sekä otamme aikaa hellyydelle ja hieronnalle. Ennen vauvaa sorruimme paljon helpommin turhista asioista riitelemiseen. Nyt käymme erimielisyydet läpi hyvin nopeasti, sillä haluamme käyttää aikamme elämästä nauttimiseen emmekä turhaan jankkaamiseen.

Kun pääsimme sairaalasta kotiin, ensimmäiset kaksi viikkoa menivät imetysasentoja hakiessa ja vauvan hoidon opettelussa, noin neljän tunnin yöunilla kerrallaan. Olin väsynyt ja nänneihin sattui. Tämän ajan jälkeen arki helpottui huomattavasti. Imetys ei enää sattunut, oma keho alkoi parantua nopeaan tahtiin ja vauva tuntui tottuvan elämäänsä meillä. Kotimme on rauhallinen paikka, jossa ei ole turhaa taustamelua, kuten televisiota. Rauhallisessa tilassa on helpompaa tutustua vauvan reaktioihin ja olla läsnä. Kun opin tunnistamaan vauvan erilaiset itkut ja muut signaalit, sekä vauva että minä vältyimme turhalta stressiltä. Rauhallinen kotiympäristö on tukenut minua valtavasti ja auttanut olemaan seesteinen. Uskon, että se vaikuttaa paljon myös vauvaamme. Hän on innokas tutkimaan maailmaa, mutta itkee vain tarvitessaan jotakin. Tarkkailemme, mitä vauva tarvitsee ja annamme hänen myös sulatella kokemaansa itsekseen. Tarkkailemalla vauvaa olen oppinut huomaamaan, milloin hän kaipaa seuraa, milloin taas tutkia maailmaa yksin.

UNI
Noin viiden viikon ikäisenä vauva jätti klo 5 tapahtuneen aamusyötön väliin, ja alkoi nukkua koko yön. Omaan jaksamiseen hyvillä yöunilla on todella suuri vaikutus. Ymmärsimme paremmin vauvan unirytmiä lukemalla Pamela Druckermanin kirjan ”Kuinka kasvattaa bebe?” Druckermanin mukaan ihmisen unisykli on kahden tunnin mittainen. Vauva ei osaa vielä yhdistää näitä eri syklejä toisiinsa, vaan heräilee niiden välissä. Vanhemman tulee malttaa odottaa hetkinen, jotta vauva oppii nukahtamaan syklistä toiseen. Jos vanhemmat eivät anna hänen kokea tätä, vaan nostavat vauvan välittömästi syliin, kun tämä inahtaa, he saattavat itse asiassa herättää vauvan. Tämä saattaa nimittäin inahtaessaan olla unisyklien välissä, olematta täysin hereillä. Jos vauvalle alkaa antamaan tässä vaiheessa rintaa nukuttaakseen hänet uudestaan, ei vauva opi yhdistämään unisyklejään toisiinsa itsekseen. Sen sijaan hän oppii, että nukahtaakseen uudestaan hän tarvitsee rintaa. Parin tunnin välein herääminen stressaa sekä vauvaa että vanhempia. Unisyklin opettelemisen mahdollistaminen on yksi keino helpottaa yöunien pidentymistä.

Vauva saa kuitenkin nukkua pitkät yöunet vain, jos hän kasvaa voimakkaasti. Varmistimme itse neuvolasta, onko turvallista antaa vauvan nukkua täysi yö. Koska hän kasvoi niin reippaasti, neuvolasta vakuutettiin pitkien unien olevan hänen tapauksessaan ok.

LÄSNÄOLO
Vauvamme syö paljon ja tiheästi, joten imetys kestää monta tuntia päivässä. Se tuntuu välillä haastavalta, mutta vastapainoksi käyn yksin kävelyllä, jolloin saan levättyä omassa energiassani. Jo vartissa ehdin päästä omaan maailmaani ja palautua. Toki joskus harmistun, kun lämmin ruoka jää lautaselle jäähtymään vauvan halutessa jotakin. Toisaalta juuri tämä on auttanut minua olemaan enemmän läsnä. Ongelma ei ole siinä, että vauva tarvitsee ruokaa, seuraa tai vaipanvaihdon juuri silloin. Ongelma on siinä, että siirryn mielessäni toiseen hetkeen eli alan vastustaa sitä, mitä on juuri nyt. Jos haaveilen siitä, että pääsisin suihkuun samalla hetkellä, kun vauva haluaa syödä, olen negatiivinen ja äreä. Jos taas otan hetken rauhallisesti vastaan, minulla ei ole ongelmaa. Tiedän, että vauva syö parikymmentä minuuttia, ja sen jälkeen pääsen suihkuun.

Vauvan hoidossa, kuten kaikessa elämässä, tämän hetken vastustaminen aiheuttaa ongelmia. Jos minulla on valtava nälkä ja vauva itkee, syön muutaman lusikallisen, laitan kannen lautasen päälle ja syötän vauvan. Jatkan syömistä, kun vauva on syönyt. Tämä on paljon helpompaa, jos en anna mieleni ajaa minua uhrimielentilaan ajatuksella: ”Taaskaan en saa edes syödä rauhassa”. Tämä ajatus sisältää paljon tarinoita menneisyydestä, egosta ja peloista. Kun en sen sijaan ota eteeni tulevia tilanteita henkilökohtaisesti, minun on helpompi olla. Kiireisissä hetkissä minua on auttanut ajatus: ”Nyt on tällaista”. Jokainen hetki on vain ohimenevä hetki, jonka tilalle tulee pian seuraava hetki. Juuri nyt on kiireistä, kohta taas leppoisaa. Juuri nyt vauva tarvitsee kaiken huomioni, seuraavassa hetkessä olen yksin kävelyllä. Kaikki tapahtumat ovat vain ohimeneviä hetkiä, joihin ei kannata jäädä kiinni.

Olemme helpottaneet arkeamme myös tekemällä teknisen ratkaisun ajankäyttöön. Teimme vauvan synnyttyä yhteisen viikkokalenterin, johon järjestimme aikaa kummallekin omiin menoihin. Kalenteriin varattujen aikojen lisäksi järjestämme aikaa myös muihin menoihin, yhteisiin ja omiin, tilaisuuksien mukaan. Lähdemme siitä, että voimme sanoa monille asioille kyllä. Voimme lähteä toiseen kaupunkiin, voimme käydä ravintolassa syömässä, voimme viettää laatuaikaa yksin tahoillamme. Vauvan kanssa viihtyy levänneenä ja omaa tilaa saaneena hyvin, joten pidemmille omille menoille ei tunnu olevan tarvetta. Juuri nyt haluan olla vain muutaman tunnin omillani, myöhemmin on edessä toisenlainen aika.