Värähtelyn laki – vetovoiman laki vol. 2
Moni on kuullut ja lukenut vetovoiman laista, saat ja saavutat asioita, jos keskityt niihin. Vetovoiman lakia pohtiessani olen löytänyt uuden näkökulman.
En kovasti pidä termistä, sillä se kalskahtaa liikaa materialistiselta. Voi tulla mielikuva pelkkien ulkoisten asioiden tavoittelusta ilman sisäistä onnea tai kuva siitä, että vastoinkäymiset ovat itse luotuja. Siksi värähtelyjen laki on kenties parempi termi. Itse vetovoiman lain uskon olevan yksinkertaisesti tulosta kunnianhimosta. Jos haluaa jotakin, kannattaakin päämäärätietoisesti kulkea kohti haluamaansa. Tehdä valintoja ja tekoja, jotka kuljettavat kohti haluttua päämäärää ja näin tosiaankin saavuttaa haluamansa.
Värähtelyn laissa kysymys puolestaan ei ole siitä, mitä kutsut elämääsi vaan millaisena elämä sinulle näyttäytyy värähtelyjesi mukaan.
Ajatuksin toteutat vetovoiman lakia, värähtelyittesi kautta toteutat värähtelyn lakia.
Kun olet korkeissa värähtelyissä, koet asiat hyvin eri tavoin kuin vaikkapa naapurisi, joka on tiukasti matalissa värähtelyissä. Värähtelykin voi olla laimea termi, voisi sanoa, että olette eri todellisuuksissa.
Sanotaan, että tulee kova myrsky, joka kaataa puita tonteillanne ja aiheuttaa kunnon vahingot. Päälle tulee vielä jotakin häikkää vakuutusyhtiön kanssa ja odottelua siitä, korvataanko vahinkoja. On paljon juoksevia asioita, täytyy tilata raivauskoneita, maisemoida uudelleen, tehdä paperitöitä, soitella vakuutusyhtiöön.
Molemmat kokevat saman vastoinkäymisen, mutta se, millaista roolia tapahtuma elämässänne tulevat viikot näyttelee, voi olla täysin erilaiset riippuen siitä, millaisessa todellisuudessa elätte.
Naapuria stressaa ja kovasti! Hän kokee ylimääräisen vaivan valtavana, hän valvoo öitä laskien kustannuksia, hän harmittelee, toistaa skenaarioita päässään, kertoo tarinaa tutuille, palaa siihen yhä uudelleen, äksyilee vakuutusneuvojalle.
Tilanne on kuin lumipallo joka kasvaa. Negatiivisuus värittää kuvaa ja se leviää yhä laajemmin kokonaisuudeksi. Se vie mielen matalammalle kaikessa. Näen tuota tilannetta visioidessani kaiken hyvin tummana ja tahmeana, kuin värit olisivat iltahämärän tummentamia.
Entäpä sinä? Sinä tiedät, että se mitä asioista ajattelet ja mitä tunnet, heijastuu sinulle kuin peilinä ulkomaailmasta. Siksi tiedät, että kaikella on kulissien takana suuri tarkoitus. Tapahtumat ovat opettamassa sinua, kuljettamassa sinua eteenpäin. Sinulla on valtava hyvänolon tunne sydämessäsi alati, olet yhteydessä aineettomaan maailmaan ja sielusi loistaa vahvana. Toki saatat harmistua, mutta kokemus ei laskeudu sinuun. Se on pieni murunen elämässäsi. Tuo on yksi isoimmista eroista. Kokemus ei laskeudu sinuun. Se lipuu ohi.
Luotat siihen, että asiat järjestyvät etkä ole kiinni materiassa niin, että sen horjuminen vaikuttaisi sinuun. Valoisuutesi vaikuttaa myös siihen, millaisena toiset sinut näkevät ja millaista kohtelua saat. Koko tapahtuma soljuu ohitsesi vaivatta. Ja näin tuo vaivattomuus leviää kaikkeen tekemiseesi.
Sama kokemus, mutta se on näyttäytynyt kahdelle ihmiselle täysin erilaisena. Puut tontilla olivat vain esimerkki, tämä pätee kaikessa, joka hetki.
Riippuen millä värähtelytaajuudella olet, sellaisena koet kohtaamasi tapahtumat. Eli vastaanotat ja koet tapahtuman sellaisen värähtelyn kautta, jota sisälläsi toteutat.
Toivottavasti sait kiinni tästä konkreettisesta esimerkistä. Se voi tuoda ymmärrystä siitä, miten suuri merkitys sinulla on tässä kaikessa ja millainen voima sisälläsi on. Sinä muokkaat todellisuuttasi sen mukaan, mitä ja miten asiota päätät havainnoida elämässäsi. Sinä tosiaankin luot todellisuutesi, sillä todellisuus avautuu aina yhä uudelleen sinulle sillä tapaa, kun sitä katsot.
Esimerkiksi näissä aiemmissa kirjoituksissani kerron siitä, miten nostaa omaa värähtelyään korkeammalle:
https://naiseudenvoima.com/talta-ajatusenergia-nayttaisi-fyysisin-silmin/
