Uskallanko luottaa rakkauteen

Olen elänyt useamman vuoden yksin ja keskittynyt sillä ajalla täysin itseeni. Olen ajatellut, että yksin ollessani minulla on mahdollisuus parantaa omia haavojani ja kasvaa täyteen mittaani. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että olen voittanut omia pelkojani ja löytänyt jonkinlaista tasapainoa elämääni. Luulin jo olevani melko vakaalla pohjalla, kunnes elämäni muuttui hetkessä uuden ihmisen myötä. Tämä uusi suhde, mikä on kehittynyt parisuhteeksi, ei ole ollut minulle mitenkään helppo. On ollut vaikeaa heittäytyä suhteen vietäväksi.

Tuntuu kuin tämä parisuhde olisi avannut kaikki haavani uudelleen ja nyt olen ikäänkuin vereslihalla. Tämä parisuhde on riisunut päältäni suojakerroksia, millä olen näennäisesti itseäni suojannut. Yleensä ajatellaan, että parisuhteen alkuvaihe on mitä ihaninta ja onnellisinta aikaa, mutta ei se välttämättä ole koko totuus. Se voi olla myös mitä pelottavinta ja epävarminta aikaa parisuhteessa.

Kerros kerrokselta muurini ovat murentuneet niin, että sieltä paljastuu kaikki se kipu, minkä olin sinne piilottanut. Olin ehtinyt laittamaan laastaria omiin haavoihini ja luulin niiden jo itsekseen parantuneen, mutta se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. En tiennyt olevani edelleen näin rikkinäinen. Yksin ollessaan pystyy keskittymään eri tavalla itseensä, mutta todellisuudessa silloin on myös helpompi vain laittaa asioita pimentoon, sillä kukaan ei ole niitä kyseenalaistamassa.

Nyt alan todella ymmärtämään, että omaan kasvuun tarvitaan myös muita ihmisiä. Muut ihmiset näyttävät meille sen, mitä me emme itse haluaisi tai pysty näkemään. Uskon, että mitä läheisempi ihmissuhde on, sitä syvemmältä se meille näyttää asioita itsestämme. Tiedän, että oma itsetutkiskeluni on tuottanut paljon tulosta, mutta nyt haluan ottaa seuraavan askeleen ottaen vastaan apua myös muilta. Ja antaa läheisten ihmisten olla osana omassa kasvussa ja matkassa. Kenenkään ei pitäisi joutua aina pärjäämään yksin.

Uskon, että kasvu vaatii aina kipua. Se vaatii sen, että uskaltaa kohdata omat kipupisteensä ja jatkaa matkaa niistä huolimatta. Parisuhde on kaikille varmasti kasvun paikka tai ainakin mahdollisuus siihen. Parisuhde voi olla mahdollisuus siihen, että uskaltaa näyttää omat heikkoutensa ja tulla hyväksytyksi niistä huolimatta. Se voi olla mahdollisuus siihen, että huomaa olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin on. Itselleni tämä on haastavaa ja huomaan miten vaikeaa minun on uskoa siihen, että voisin olla rakastettu tälläisenä.

Keskeneräisenä. Pelokkaana. Epävarmana. Itsekkäänä. Minun on itseni vaikeaa hyväksyä itsessäni näitä epäkohtia, joten miten voisin uskoa jonkun toisen hyväksyvän ne asiat minussa. Huomaan käyttäytyväni välillä kuin pieni lapsi näiden tunteiden keskellä. En tiedä miten kohdata näitä tunteita minussa.

Parhaimmillaan parisuhde on yhteinen matka, jossa tuetaan toista omaan kasvuunsa. Se on myös parhaimmillaan sitä, että näyttää toiselle hänen olevan riittävä ja hyvä omana epätäydellisenä itsenään. Parisuhteen pitäisi olla koti, missä voi olla täysin oma itsensä ja missä uskaltaa jättää haarniskat eteiseen. Parisuhteen pitäisi olla turvapaikka, missä uskaltaa kohdata kaiken. Myös sen kivun, mitä sisällään kantaa.

Tiedän olevani tälläisessä suhteessa, sillä annan itseni tuntea tällä hetkellä paljon kipua ja pystyn myös näyttämään sen kaiken toiselle. Olen antanut suojieni vähitellen sulaa jalkojeni juureen ja nyt uskallan olla tässä lähes alastomana. Kaipaan haarniskoitani ja usein pelkoni ottavat vallan, mutta samalla tiedän olevani turvallisessa paikassa mistä ei tarvitse paeta. Alan luottamaan siihen, että olen rakastettu sellaisena kuin olen.

Välillä epäilen kykyäni rakastaa ja antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee. Antaa toiselle turvallisen paikan olla. En rehellisesti tiedä pystynkö siihen ja välillä mieleni tekisi luovuttaa. Olisi paljon helpompaa vain luovuttaa ennen kuin oikeasti saattaa satuttaa toista ja tulee itse satutetuksi. Rakkauden ottaminen vastaan ilman, että on varma omista tunteistaan ja kyvystään rakastaa, on todella vaikeaa ja ahdistavaa. Tuntuu väärältä ottaa vastaan rakkautta, kun tietää ettei vielä pysty vastaamaan toisen tunteisiin aivan samalla tavalla. Kun ei vielä tiedä, että osaako edes rakastaa itseään.

Enkä tiedä tulenko pystymään siihen, mutta haluan pystyä ja aion antaa tälle mahdollisuuden. Antaa itselleni mahdollisuuden oppia rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan. Eikä se voi olla väärin, koska ei rakkaus voi koskaan olla väärin. Rakkaus voi antaa mahdollisuuden itsensä hyväksymiseen ja paranemiseen ja uskon olevani viimein valmis parantumaan. Haluan oppia luottamaan rakkauteen ja siihen, että olen täysin sen arvoinen.