Merkityksellisyys – tie onnellisempaan elämään

Miten löytää merkityksellisyyttä, joka ravitsee sielua ja tuottaa meille iloa?

Mikä lopulta on tärkeää elämässä? Ihan elämän viimeisinä päivinäkin voimme iloita siitä, mitä vielä on jäljellä, mitä olemme saavuttaneet ja kokeneet. Elämä voi osoittaa merkityksellisyytensä vielä silloinkin. Aina se ei ole helppoa, koska usein sisintämme kalvaa tyytymättömyys, todellisuus ja sisäiset vaatimuksemme eivät tunnu kohtaavan. Takerrumme niin helposti mitä moninaisimpiin vaatimuksiin ja käsityksiin siitä, mitä elämän pitäisi olla, jotta voisi tuntea olonsa hyväksi ja elämän merkitykselliseksi. Toisaalta, vaikka olisimme eläneet pitkän elämän, saavuttaneet materiaalisessa maailmassa paljon, tehneet merkittävän uran, ansainneet paljon omaisuutta tai mitä tahansa muuta, sama tyytymättömyys, yksinäisyys ja tyhjyys saattavat vaivata. Miten löytää merkityksellisyyttä, joka ravitsee sielua ja tuottaa meille iloa?

Aina on keskeneräisiä asioita, elämää ei voi hallita, vaikka kuinka haluaisimme

Sain taannoin yllättävän suruviestin lapsuuden ystäväni menehtyessä, se pysäytti minut miettimään elämän merkityksellisyyttä ja sitä, mikä todella on tärkeää ja mistä kestävämpi onnellisuus kumpuaa. Hänen ajallisen elämän päättyminen muistutti jälleen maallisen elämän ja kaiken väliaikaisuudesta. Se muistutti myös elämään sisältyvästä epävarmuudesta, sillä koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja milloin. Aina on keskeneräisiä asioita, elämää ei voi hallita, vaikka kuinka haluaisimme.

Sen tiedostaminen, että lopulta tulee päivä, jolloin on minun vuoroni päästää lopullisesti irti kaikesta joko hitaasti omaan tahtiinsa tai yllättäen, tuo perspektiiviä elämään

Nykymaailmassa kuolema koetaan vieraaksi ja pelottavaksi asiaksi. Kuolema on ikään kuin eristynyt elämästämme, vaikka se on elämän prosessiimme kuuluva yhtä luonnollinen vaihe kuin syntymäkin. Sen tiedostaminen, että lopulta tulee päivä, jolloin on minun vuoroni päästää lopullisesti irti kaikesta joko hitaasti omaan tahtiinsa tai yllättäen, tuo perspektiiviä elämään. Se auttaa näkemään, mikä on todella arvokasta ja tärkeää. Elämä opettaa meille luopumista, hellittämistä ja irtipäästämistä niin ihmissuhteissamme, luonnossa kuin omassa kehityksessämmekin. Emme voi mennä eteen päin, ellemme ole valmiita luopumaan ja päästämään irti vanhasta, tarpeettomasta tai jo hyödyttömästä tavasta, tottumuksesta, asenteesta, käyttäytymismallista tai jostakin muusta turhasta. Elämä opettaa meille kaikille juuri sen, mitä tarvitsemme. Voimme myös harjoitella tietoisesti irtipäästämistä esim. meditaation avulla.

Ystäväni oli sydänystävä, ja on aina sydämessäni, vaikka hän tämän ajallisen matkan jättikin jo taakseen. Matka ei ollut varmasti helppo, mutta hän kuului niihin supernaisiin, jotka säilyttivät avoinmuutensa, lempeytensä ja pehmeytensä katkeroitumatta. Vaikea ja rajoittava sairaus tuli mukaan jo teinivuosina ja vei pitkiksi ajoiksi sairaalaan, jätti jälkensä kehoon ja rajoitti myös tulevaisuuden valintoja, mutta opetti myös nöyryyttä, lujuutta ja elämän arvostusta. Tapasimme viimeksi parikymppisinä, mutta viimeisinä vuosina palasimme yhteyden pitoon kirjoitellen kirjeitä, ja ne soivat välähdyksiä toistemme elämään, mielenmaisemiin, arvoihin ja ajatusmaailmaan.

Karusta kuivasta metsäkankaasta kasvaa jotain uskomattoman kaunista tuoden iloa, sävähdyttäen, tuoksuen ja elävöittäen mieltä

Täällä Raisiossa, nykyisessä kotikaupungissani on Alppiruusupuisto, jossa metsä kukkii joka kesä upeassa väriloistossaan karun mäntyisen metsän keskellä. Se muistuttaa minua Lapista, tänä kesänä juuri poismennyt ystäväni tuntuu olevan läsnä. Karusta kuivasta metsäkankaasta kasvaa jotain uskomattoman kaunista tuoden iloa, sävähdyttäen, tuoksuen ja elävöittäen mieltä. Ystäväni oli sydämellinen ja kaunis ihminen, joka osasi nauttia elämän pienistä asioista. Hän ajatteli lämpimästi muista ihmisistä ja halusi auttaa ja olla läsnä kanssakulkijoidensa elämässä. Hän oli aito ja kykeni koskettamaan toista ihmistä omalla luonnollisuudellaan, ja se välitti tunteen toiselle, että hän on tärkeä ja arvokas. Kauniita lahjoja! Nyt on kipu, matkan teon ajoittainen vaikeus, kaikki se, mitä sairauskin toi mukanaan, saaneet vaihtua valoksi. Hän on läsnä kukkivan metsän kauneudessa, kukkien lempeässä tuoksussa, taivaan loputtomuuteen jatkuvassa ceruleumin sinessä ja sydämessäni.

Merkityksellisyys kumpuaa syvältä olemassaolon ytimestä, ja sen on mahdollista myös uudistaa meitä

Jokaisen elämällä on merkitys, jokainen on arvokas omana itsenään ilman suuren suuria tämän maailman arvostamia meriittejä, jokainen olemme merkityksellisiä jollekin toiselle ja jokainen voimme kohdata ja koskettaa jotakuta toista, jolle se tuottaa merkityksellisyyttä ja iloa. Jokainen voimme kohdata myös itseämme, omia kipupisteitämme, vahvuuksiamme ja sydämen toiveitamme. Löytämällä itsemyötätuntoa ja rakkautta itseämme kohtaan, opimme aidommin rakastamaan myös muita. Merkityksellisyys nousee itsetuntemuksesta ja sydämensä äänen kuuntelemisesta, pienistä, isoista arkipäivän kohtaamisista ja läsnäolon taidosta. Se opettaa meitä elämään tässä hetkessä, ottamaan sydämemme toiveet vakavasti ja kulkemaan sydämen viitoittamaa polkua kohti unelmiamme, kohti niitä asioita, jotka koemme merkityksellisiksi. Läsnäolon tilassa voimme tulla tietoiseksi myös laajemmasta ulottuvuudesta, joka on kaiken taustalla ja kannattelee kaikkea. Saamme välimatkaa ajatuksiimme, tunteisiimme, kehoomme. Voimme kokea syvää rauhaa, tyyneyttä ja yhteyttä kaikkeen olevaan. Saamme havaita, että merkityksellisyys kumpuaa syvältä olemassaolon ytimestä, ja sen on mahdollista myös uudistaa meitä. Kiitos elämälle!