Minä ja Mörkö
Otin tavoitteekseni tämän blogiin kirjoittamisen kanssa, että saisin tänne vähintään kerran kuukaudessa julkaistua tekstin. Nyt kuitenkin edellisestä julkaisusta on kulunut ihan liian kauan – yli kuukausi. Aloittaessani minulla myös oli mielessä hyvinkin selkeät sävelet mistä alan kirjoittaa, nyt en kuitenkaan enää olekaan ihan niin varma.
Mietin liikaa onko kirjoitukseni tarpeeksi mielenkiintoinen, ja kerääkö se tälle yhteisölle yhtäkään lukijaa. Kirjoittelen kyllä, mutta olen niille liian kriittinen enkä julkaisekaan niitä vaan jätän ne vaan roikkumaan. Ihan typerää! Tiedän!
Jostain kummasta mieleeni on päässyt mönkimään vanha tuttavani Mörkö menneisyydestä, joka polkee jalkaa maahan ja huutaa kovaan ja vaativaan sävyyn korvaani; TULOSTA, TULOSTA, LISÄÄ, ENEMMÄN, PAREMMIN, KOVEMMIN!
Olen kuin lamaantunut pidättämään hengitystäni, ikään kuin odottamaan että kyllä se Mörkö varmaan ihan kohta unohtaa minut ja lähtee jatkamaan matkaansa johonkin, ihan sama mihin, kunhan vain lähtee. Mutta voi sentään, eihän se nyt mihinkään ole lähdössä, jos minä itse en sitä ala häätämään pois!
Samaan aikaan kun Mörkö on huudellut ja öykkäröinyt, kasvattanut minun ja julkikirjoittamisen väliin muuria, olen kuitenkin saanut rohkeutta toteuttaa jotakin muuta. Hain nimittäin korkeakoulujen yhteishaussa opiskelupaikkaa, ja ainakin pääsin kaksi päiväisiin valintakokeisiin ennakkotehtävän perusteella. Hieno onnistumisen fiiis jo tästä!
Valintakokeissa näin pieniä pilkahduksia joidenkin töistä, ja hätäännyin vähän kun mietin omia tuotoksiani. Voi herranen aika sentään! Olenko minä yhtään niin hyvä kuin nuo muut? Mitä minä täällä nyt teen tuhertamassa näiden da Vincien keskellä?
Taas, Mörkö se siellä yritti lannistaa minua. Pahimman kiireen keskellä valintakokeessa laskin kynät käsistä ja pysähdyin miettimään minun ja Mörön suhdetta.
Okei, eli aina kun minä saan kerättyä itseluottamusta ja varmuutta, lujuutta uskoa omaan tekemiseeni ja kykyihini, herää Mörkö jostain horroksesta täynnä tarmoa alkaa taas öykkäröidä ja kivittää minua. Näinpä jonkin luovan ponnisteluni hetkellä Mörkö pääsee välillä niin sanotusti hallitsemaan, ja minä heiveröinen hiirulainen taas jään alakynteen. Ja pahimmassa tapauksessa luomisprosessi rikkoutuu Mörön öykkäröinnistä johtuen.
Kesken valintakokeen päätin, että tällä kertaa Mörkö saa luvan väistyä. Minä olin nyt matkannut yksin polkupyörällä ja bussilla toiseen kaupunkiin, mukanani repullinen ja kassillinen taiteilutarvikkeita aikomuksenani tehdä valintakokeen annetut tehtävät niin hyvin kuin vain suinkin osaan. Kotiväkikin tsemppasi ja kannusti niin lähtiessä, kuin puhelimenkin välityksellä bussimatkojen ja taukojen aikana. Ei nyt sopinut käpertyä ja luovuttaa, vaan piti nousta taisteluun Mörköä vastaan. Piti astua taas sinne vyöhykkeelle, missä ei ollutkaan yhtään mukavaa.
Tartuin päättäväisesti tuumasta toimeen asenteeseen takaisin kiinni. Aloin pusertaa työtäni eteenpäin hiljalleen. Mitä enemmän tein ja tsemppasin itseäni, sitä enemmän Mörkökin alkoi väistymään. Lopulta sain tehtyä ohjeiden mukaiset työt joihin olin itse tyytyväinen. Kokonaisvaltaisesti muutenkin kahden päivän valintakoe puserruksesta jäi hyvä fiilis.
Olin iloinen kun olin päässyt valintakokeisiin, sain tehdä mielekkäitä tehtäviä ja viettää kaksi päivää itsekseni. Tässä elämän tilanteessa kun ei liiaksi ole aikaa ja mahdollisuuksia olla ihan vain itsekseen. Iloitsen myös siitä että vaikka opiskelupaikkaa en saisikaan, sain ainakin nauttia kahdesta mukavasta päivästä. Se oli kiva kokemus!
Nimitän Möröksi tuota tunnetta, joka joskus pääsee iskemään kun uskoni omaa tekemistä ja valintojani kohtaan horjuu. Luulen että jokaisella on oma Mörkö joka tiukoissa paikoissa saattaa päästä ikään kuin hihnastaan irti. Osaan taistella omaa Mörköäni vastaan ja tunnistan jo aika hyvin koska se on pääsemässä irti. Joskus kerkeän laittamaan sen hihnan kireämmälle ja ajamaan sen omaan nurkkaansa, ennen kuin se mokoma pääsee edes yrittämään karkaamista.
Tämä teksti ei ole mieleeni, mutta päätän sen julkaista silti. Mörkö saattaa tästä vähän kuiskutella että onpa typerä kirjoitus ja mitä tälläkin yrität sanoa, mutta vastaan sille että kunhan kirjoitan! Yritän avata portteja auki uudelleen julkikirjoittamiseen ja näin taas hätistelen Mörköä omaan nurkkaansa nukkumaan.
Ihanaa tulevaa juhannusta just sulle! <3
