Toksisista hierarkioista rakkauden spiraaliin

Tervehtynyt yhteiskunta-, yhteisö- ja yksilöllinen vuorovaikutusrakenne toimii kaikki samasta lähtökohdasta käsin; toisen menestys on lopulta minun menestykseni. Siksi haluan palvella. Siksi suoristan mattoa toisen edestä ja varsinkin silloin, kun kukaan ei katso. Kaikki toiminta perustuu jakamiseen, välittämiseen ja myötätuntoon. Kohotetaan toinen toistamme, laitetaan hyvä kiertämään. Puhutaan sydämestä. Tälle perustalle rakentuu todellinen hyvinvointiyhteiskunta.

Hierarkisuus perustuu egoistisiin pyrkimyksiin

Kun katsomme ympärillemme, huomaamme yhteiskunnan, yhteisömme ja yksilötason menestyskäsityksen muodostaneet juurensa arvottamisen pohjalta. Sydämen viisaus ja korkeampi universaali tietous on sitä todellista valtaa ja kun oivallat asian ytimen, sinussa käynnistyy perustavanlaatuinen muutos. En lähesty aihetta sukupuolisesta näkökulmasta, vaan enemmänkin ominaisuuksia, tunnusomaista käyttäytymistä, aatteita ja arvoja tarkastellen. Haluan tuoda esiin ongelmat ja haasteet, mutta myös ratkaisuja ja uusia suuntia.

It is not a hierarchy. It’s a circle.

Haluan kiinnittää huomion erityisesti näkymättömiin hierarkioihin, joita ohjaa itsekkäät arvot. Nämä toksiset rakenteet perustuvat valtapeleihin ja aivan pohjimmiltaan kumpuavat hyvin syvällä piilevistä käsittelemättömistä kollektiivisista traumoista. Toisaalta kyseenalaistan hierarkia-sanan käytön, sillä se viittaa joka tapauksessa ”nokkimisjärjestykseen”.

Kohti systeemisempää ajattelua

Terveessä sosiaalisessa rakenteessa jokainen on arvontuotannon näkökulmasta samalla viivalla palvellen omaa spesifiä tarkoitustaan. Rakenne on systeeminen; kun yksi asia muuttuu (niin kuin elämässä aina muuttuu), aiheuttaa se muutosta myös ympärillä. Siksi rakenteen pitäisi olla joustava, läpinäkyvä ja limittäinen. Kaiken keskiössä on tasavertainen vaihdanta, joka ei jätä jälkeensä epätasapainotiloja. Tunnusomaista on virtaavuus vastustamisen sijaan (rakkaus ja luottamus vs. pelko).

Kuvaa ei voi katsoa lineaarisesti; enemmänkin rakenne on spiraalimainen ja jopa pallomainen. Jokainen toimii spesifillä kehällään, mutta myös ”ulommalla kehällä”, joka mahdollistaa tietyn frekvenssin tai energeettisen tilan pitämistä toiselle. Liitymme näin aina yhteen. Kukaan ei ole yksinään irrallinen; kaikki toiminta vaikuttaa myös muihin osasiin ja muovaa toisen yksilön ilmentämisen puitteita ja mahdollisia evoluutiopolkuja. Olemme yhteisö, ja rakennamme yhteisömme menestystä jokaisella valinnallamme (on kyse sitten konkreettisesta teosta, sanoista tai jopa ajatuksista).

Kun tämä oivalletaan täydellisenä, voimme unohtaa käsitteistöstämme esimerkiksi toisen elävän olennon kunnioittamisen, sillä nostamme käsitteiksi asti vain jotain sellaista, mille löytyy maailmassamme myös vastakohta. (Tämä on huikean kaksinaisuuspelimme ydin!)

Hierarkiat vaikuttavat sekä mikro- ja makromaailmassa

Toksisissa hierarkioissa tapahtuu alistamista, laskelmointia, vallan väärinkäyttöä, mentaalista manipulointia sekä laumavietin hyväksikäyttöä. Kaikki omaksi hyväksi. Kyse on pohjimmiltaan itsensä kohtaamisen pakenemisesta.

Yhteiskunnan tasolla voimme osoittaa oikeastaan mihin suuntaan tahansa ja toksiset hierarkiat ovat näkyvissä. Niiden varaan olemme rakentaneet kaiken. Terveydenhuollon, koulutusjärjestelmän, avioliittoinstituution, sosiaalijärjestelmän…

Voidaan edelleen siirtyä yhteisöjen tasolle, jossa hierarkiat näkyvät ja kuuluvat. Korruptio ei ole aina näkyvää vaihdantaa, vaan myös mielen tasolla vaikuttamista ja hyvin herkillä inhimillisillä asioilla pelaamista. Valitettavan usein omien kasvojen pelastaminen menee yhteisen hyvän edelle.

Vuorovaikutustilanteissa näkymättömät hierarkiat levittävät lonkeronsa vaivihkaa ja ajavat omia agendojaan vaarallisen huomaamattomasti. Ehkä joskus olet ollut osallisena kanssakäymisessä, jossa huomaat, että jokin ei täsmää, tilanne syö hirvittävästi energiaasi tai saatat tuntea kehollisesti vahvojakin impakteja. Kuitenkaan et kykene osoittamaan sormella, mikä on vinossa. Ehkä koitat sanoittaa, mutta se mitä tapahtuu, menee jollain tavalla yli rationaalisen mielen ja loogisten selitysten.

Saatat saada napatuksi yhden lonkeron, mutta valitettavasti se ei estä tuo myrkyllistä organismia levittäytymään. Ja jos saatkin erävoiton, tuo eliö vakuuttaa, että tämä ei ole loppu – me kohtaamme vielä. Kyllä, me kohtaamme, niin monta kertaa kuin on tarve.

Hyvä kärsii vain näennäisiä tappioita

Miten sitten pääsemme käsiksi näihin näkymättömiin hierarkioihin? Mikä on vahvin aseemme? Totuuden kirkas valo. Sydämen arvot. Haavoittuvaisuus ja läpinäkyvyys. Inhimillisyys. Rakkaus. Meidän jokaisen, sukupuolesta riippumatta, tulee valjastaa feminiininen puolemme elämään. Se voima, joka synnyttää vankkumattomat periaatteemme – lojaali rinnalla kulkeminen, tasa-arvoinen yhteisöllisyys, aito kohtaaminen, elämän kudelman kunnioittaminen, sen, jossa ei ole vain yhtä totuutta, mutta myöskään yksikään totuus (lue: mielipide, näkemys, maailmankatsomus) ei mene toisensa edelle.

Olemme unohtaneet, että olemme kaikki yhtä ja samaa elämää. Kun synnymme tähän maailmaan, meistä yksikään ei ole kenenkään ylä- tai alapuolella. Maailmassamme on kuitenkin käsityksiä, joiden mukaan synnyinolosuhteet, perheolosuhteet, (puhumattakaan rodusta), koulutus, älykkyyden taso tämän maailman hullunkurisilla mittareillamme mitattuna tai muu elämänkokemus taikka ominaisuudet arvottavat meitä ja asettavat meidät järjestykseen. On aika jättää taakse nämä vanhentuneet ja aikansa eläneet, pelkoon kietoutuneet käsitykset.

Etenemme kohti maailmanaikaa, jossa me jokainen saamme mahdollisuuden kohota uusille tietoisuuden tasoille. Usein rakenteiden totaalisten sortumisien kautta, itsemme kohtaamisen kautta, kompastelujen ja kantapääoppimisien säestyksellä. Mutta juuri siksi on oltava ”pahaa”, juuri siksi, että lopulta emme voi elää itsemme kanssa, jos emme herää totuuteemme. Ja juuri tuo kärsimys on katalysaattorimme. Käytetään sitä löytääksemme oma kaunis voimamme.

Valtapeleillä ei enää ole tilaa pelailla, nuo laskelmoidut omaa etua tavoittelevat agendat tulevat tiensä päähän. Mutta se pyytää meitä seisomaan oman itsemme puolella, sydämen, sielumme johdatuksen puolella. On muistettava, että hyvyys kärsii vain näennäisiä tappioita. Sinutkin teilataan monta kertaa. Pysy silti omassa valossasi ja tietämisessäsi. Anna sisäisen aurinkosi loistaa. Etsi rinnallesi heitä, jotka loistavat. Yksi kerrallaan laskeudutaan ulos vääristyneistä hierarkioista, astutaan mukaan tuohon todellisen kohtaamisen piiriin. Piiriin, jossa kohtaamme ja tulemme kohdatuksi sydämen tasolla. Toiset valitsevat jäädä vanhaan, olla lähtemättä aidolle vastuunkantamisen tielle.

Ja juuri se onkin niin hullunkurista, että hierarkia-asema rinnastetaan valtaan ja VASTUUSEEN, valta kun ei todellisuusdessa koskaan ylety yli omien kehorajojemme ja todellinen vastuumme sijaitsee aivan muualla; meidän jokaisen sisimmässä. Sukulinjoissamme. Niissä traumoissa, joita kannamme ja jätämme perinnöksi tälle maailmalle. Niissä haavoissa, joita väistelemme ja sen ansiosta satutamme toinen toisiamme. Elämme valtataistelujen maailmassa, kilpaillen statuksista. Jätämme kohtaamatta, jätämme kuulematta, näkemättä. Sillä meihin on iskostettu, että maailma pyörii toisaalla, siellä missä asiat hoidetaan moitteettomasti, tarvittaessa jyräämällä muut alleen. Unohdetaan, että kaikista kallein ja arvokkain pääomamme syntyy, kun sinä ja minä olemme tässä, syvälle sieluun toisiamme katsoen, rinnakkain, yhdessä kulkien, ilman pelkoa.

Miten astua tasavertaisuuteen? Katse ensin itseen.

Patriarkaalinen maailmanjärjestys osuu juureemme. Siksi se on niin syvä haaste. Se on rakentunut turvallisuuden tunteemme ympärille. Ennen kuin löydämme turvan itsestämme, emme pysty irrottamaan tuosta kärsimystä ja pahoinvointia aiheuttavasta kompensaatiosta.

Siispä, katse kohti ratkaisuja. Muutos lähtee sinusta.
– Ota vastuu onnestasi, kärsimyksestäsi, tunteistasi, unelmistasi. Sinä olet kaiken luoja.
– Käänny aina sisään päin, löydät jokaisen vastauksen.
– Seiso sitten rohkeasti oman totuutesi puolella. Kaadut ja kompastelet, mutta nouse aina ylös ja yritä uudelleen. Luota luonnolliseen oppimiskykyysi.
– Ole sinä kaikessa epätäydellisyydessäsi, sinä olet riittävä juuri noin.
– Tee sinulle mieluisia läsnäoloa vahvistavia asioita joka päivä, on se sitten hengitysharjoituksia, maalaamista, kirjoittamista, musiikin kuuntelua, tanssia, luonnossa kävelyä – pääasia on, että irtaudut ulkoisesta maailmasta ja tulet säännöllisesti yhteyteen kehoosi.
– Kiinnitä huomiota siihen, millaisia tunteita erilaiset arjen kohtaamiset sinussa aiheuttavat ja reflektoi. Tämä auttaa sinua ymmärtämään, kuka sinä olet.
– Luovu näytelmistä.
– Sivuuta ankeuttajat, älä jää turhan pitkäksi ajaksi pyörittelemään toisten negatiivisia toimia, jotka on saattanut osua kovaakin. Älä anna kenenkään himmentää sun loistoa, anna valosi valaista.

Voimme siis tarkastella koko maailman tasoa, yhteiskuntaamme, naapurustoamme, työyhteisöämme tai sukuamme ja ”koittaa parantaa koko maailman”…. Mutta totuus on, että muutos lähtee paljon lähempää. Kun hierarkia sulaa sinussa, ei enää kukaan ole ylä- tai alapuolellasi. Tulet tasavertaiseksi, olet voittanut sekä ylpeyden että häpeän. Toisin sanoen, kun löydät itsesi tasavertaisena osana koko elämän systeemiä, alat nähdä sekä luonnon että muut ihmiset samoin ja tuo oivallus huokuu sinusta, missä tahansa kuljetkin. Ole muutos, jonka haluat nähdä ympärilläsi.