Terveys omiin käsiin
Ajattelin nyt kirjoittaa vähän siitä, että missä kohtaa kannattaa miettiä kuunteleeko lääkäriä vai ottaako asioista itse selvää. Arvostan todella lääkäreitä ja heidän osaamistaan, mutta lääketiede ja ymmärrys ihmisen toiminnasta ja kehosta kehittyy jatkuvasti eikä lääkärit voi mitenkään pysyä aina ajan tasalla kaikessa. Harmittavan usein lääkärit nojaavat vanhoihin tietoihin ja uskomuksiin eivätkä osaa ajatella avoimesti asioista. Etenkin näin on masennukseen liittyvässä hoidossa.
Joskus voi olla niin, että oma tieto liittyen omaan sairauteensa on laajempi kuin lääkärillä. Jos on perehtynyt asiaan erittäin perinpohjaisesti ja ottanut selvää uusimmista tutkimuksista sekä ihmisten kokemuksista. Näin ei kuitenkaan ole aina eikä ikinä pidä alkaa diagnosoimaan ja hoitamaan sairauksiaan ilman osaavaa lääkäriä. Sitä en tällä nyt tarkoita. Tarkoitan vain sitä, että lääkäritkään eivät tiedä kaikkea eikä ihan aina kannata uskoa heidän sanaansa kaikessa.
Itselläni on ollut nyt yli vuoden ajan tarkkailussa d-vitamiini- sekä ferritiinitasot, sillä ne ovat olleet jatkuvasti matalat. Vaikka syön suuria annoksia hyvälaatuisia vitamiineja, arvot putoavat vähän väliä alas. Ruokavaliolla on varmasti tässä vaikutusta, sillä en syö eläinperäistä ravintoa. Mutta se ei varmasti ole ainoa syy. En ole saanut lääkäriltä mitään vastausta tähän, muuta kuin, että jatka vitamiinien syömistä. Lääkärin tiedossa on kuitenkin, että minulla on myös suolisto-ongelmia ja epäilty ärtyneen suolen oireyhtymä, mistä olen kärsinyt jo vuosia.
Hän ei kuitenkaan ole puuttunut tähän asiaan millään tavalla. Ei ole lähdetty tutkimaan tai hoitamaan suolistoani sen kummemmin. Toinen ja vielä isompi asia on masennukseni. Aloin syömään masennuslääkkeitä myös yli vuosi sitten. Aiemmin en olisi niihin koskenutkaan, mutta siinä kohtaa olin avoin kokeilemaan niitä. Ja ratkaisu olikin hyvä ja toimiva, olen voinut erittäin hyvin ja saanut lääkkeistä tarvitsemaani apua. Ongelma onkin nyt niiden lopettaminen.
Lääkärini mielestä lääkitystä ei pidä lopettaa ja minun pitäisi syödä lääkkeitä koko lopun ikääni. Hän vertasi masennustani/ ahdistustani kilpirauhasen vajaatoimintaan ja sanoi, ettei pitäisi ajatella voivansa elää ilman lääkitystä. Tämä on lääkäreiden nykykäsitys masennuksen sekä ahdistuksen hoidosta. Olimme aluksi sopineet, että syön lääkkeitä vuoden ajan samalla, kun käsittelen asioitani terapiassa. Tämä onkin ollut todella toimiva kokonaisuus. Uskon todella siihen, että terapian yhteydessä masennuslääkkeet voivat olla suureksi avuksi. Nyt kun aloin lopettamaan lääkkeitä, oloni kuitenkin alkoi huonontua radikaalisti.
En saanut minkäänlaista tukea tähän lääkäriltäni, koska hänen mielestään lääkitystä pitää vain jatkaa. Sain kauheita oireita kahden viikon ajan, jatkuvasti huimasi ja oli heikko olo. En edes osannut yhdistää näitä lääkkeiden lopettamiseen, sillä kuulemma lääkkeistä ei pitäisi seurata mitään suuria lopetusoireita, varsinkaan jos ne lopettaa hiljalleen muutaman viikon ajan vähentäen. Olin vähentänyt lääkitystäni jo usean viikon ajan enkä olisi uskonut, että lopetusoireet voivat olla noin voimakkaat.
Menin päivystykseen pahan huimaukseni vuoksi, sillä en pystynyt toimimaan normaalisti. Lääkäri ei löytänyt mitään syytä tähän. Kerroin, että olen lopettanut viikko sitten lääkkeeni eikä hän kommentoinut asiaa mitenkään. Ainoa asia mitä hän sanoi oli, että ehkä oireeni johtuvat jännittämisestä, sillä olin erittäin jännittynyt ja ahdistunut tuolla hetkellä. En kuitenkaan ollut tuntenut tuollaista ahdistusta ennen lääkärin tapaamista, oireeni olivat sitä ennen olleet täysin fyysiset. Lähdin kotiin tyhjin käsin.
Jatkoin taas lääkkeen syömistä, koska oireet alkoivat pelottaa. Ahdistus alkoi kasvaa todella suureksi. Oman lääkärini mielestä ainoa ratkaisu on jatkaa lääkkeiden syömistä. Muuta ratkaisua en saanut enkä tukea lopetukselle. Aloin itse ottamaan selvää masennuslääkkeiden lopettamisesta ja sain selville, että on satoja ellei tuhansia ihmisiä, ketkä painivat saman asian kanssa kuin minä. Lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa kauheita oireita eikä lääkäreiltä saa asiaan mitään apua tai tukea. Onneksi on kuitenkin olemassa myös lääkäreitä, ketkä ovat perehtyneet tähän asiaan ja on olemassa lääkkeiden lopettamisohjelma, mikä on hidasta ja vie aikaa.
Palaan nyt taas niihin vitamiinitasoihini ja suolisto-ongelmiin. Uusimman tiedon mukaan suolistolla on suurempi vaikutus meihin kokonaisvaltaisesti kuin kukaan on osannut arvatakaan. Suoliston vointi vaikuttaa hyvin vahvasti esimerkiksi serotoniinitasoihin ja voi siis olla, että masennus voi johtua myös suolisto-ongelmista. Vitamiinitasoni ovat luultavasti jatkuvasti niin alhaiset, sillä suolistoni ei toimi normaalisti eikä ravintoaineet pääse imeytymään tarpeeksi hyvin. Voisiko näillä kaikilla olla yhteyttä toisiinsa?
Olen miettinyt, että johtuuko masennukseni osittain vain suolistoni huonosta kunnosta. Miksi ihmeessä lääkärit eivät ota huomioon näitä seikkoja? Miksi ihmeessä suolistoani ei ole lähdetty millään tavalla hoitamaan? Toivon todella, että näitä asioita tutkitaan lisää ja että lääkärit saisivat lisää tietoa näistä seikoista.
Tällä hetkellä siis joudun purkamaan lääkitystäni pikkuhiljaa itse omin neuvoin, sillä lääkäri ei tue tässä asiassa. Olen perehtynyt asiaan ja uskon pystyväni siihen. Tiedän myös, että minun tulee huoltaa suolistoani, jos haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Suolistoni ongelmat vaikuttavat varmasti todella moneen asiaan. Sanotaanhan sitä, että suolisto on toiset aivot. Niin paljon suolistolla nähdään olevan vaikutusta meihin.
Haluan jakaa tämän asian kanssanne, sillä nyt tiedän miten monella muulla on samoja vaikeuksia masennuslääkkeiden lopettamisen kanssa. En kuitenkaan halua kannustaa ihmisiä lääkityksen lopettamiseen, sellaista ratkaisua ei pidä tehdä äkillisesti ja on hyvä aina keskustella näistä asioista jonkun asiantuntijan kanssa. Joskus on varmasti tarpeellista ja kannattavaa jatkaa tälläisten lääkkeiden syömistä eikä niiden lopettamista kannata edes harkita. Jos lääkityksestä on itselle suuri apu eikä niistä aiheudu suuria sivuvaikutuksia, suosittelen jatkamaan lääkitystä.
Suosittelen myös erittäin lämpimästi terapiaa hoidon tukena. Itse koen, että psykoterapia on muuttanut käsityksiäni itsestäni ja osaan suhtautua eri tavalla vaikeuksiini ja sen vuoksi olen valmis lopettamaan lääkitykseni. Ja saan onnekseni tukea tässä asiassa omalta terapeutiltani, mikä on myös tärkeää. Haluan sanoa kaikille teille asian kanssa kamppaileville, että ette ole yksin ja oikealla avulla ja tuella kaikesta selviää. Voimia ja jaksamista teille kaikille!
