Paljaus

Tuntuu siltä, että paljaus on tässä yhteiskunnassa ja maailmassa jotakin hyvin voimakasta. Voisiko se johtua siitä, että yhteiskunta ei kannusta saamaan sellaisia kokemuksia, joissa koskee paljauttansa ja kokee sen puhtaasti? Ajatellapa sitä, että monitahoisen ja haasteita kohtaavan ihmisolemuksen uumenissa olisi olemassa paljas, voimakas ja väkevä ihminen.

Miten ihminen voi silloin, kun hänen paljautensa on jossakin piilossa, syvällä ja eksyksissä? Varmaan siitäkin huolimatta monen piilossa oleva paljaus pirskahtelee ja välkehtii näkyville hetkittäin. Ja voiko paljaus olla näkyvillä vaikka sen päälle olisi kertynyt monta kerrosta elämän jälkiä? Se riippuu varmaan siitä, mitä paljauden päälle on kasautunut.

Paljaaseen kehoon liittyy muun muassa häpeää, rohkeutta, luovuutta, vapautta ja pelkoa. Paljaaseen mieleen saattaa liittyä vielä suurempia tunnetiloja, estoja ja suojia. Entäs sitten paljaaseen sieluun tai olemukseen? Itsensä paljas kohtaaminen voi hävettää ja se on myös hyvin rohkeaa. Se, että näyttää toiselle ihmiselle itsestään jotakin suojaamatonta. Syntyy häpeän kautta yhteys voimallisuuteen.

Luomassamme ihmismaailmassa olemme tottuneet suojaamaan kehomme, mielemme tai olemuksemme paljauden arkipäiväisessä elämässämme ja se voi olla erittäin vaikeaa irroittautua tuosta tottumuksesta.

Seuraava on video, jossa minä hetken ajan asetan paljauteni avoimesti näkyville. Myös epävarmuus, epäröinti ja epätasaisuus ovat minussa ja olemisen tavassani näkyvillä. Hitusen jossakin saattaa hävettää tai pelottaa.

 

Miten voisin näyttää omaa paljauttani muille ja itselleni? Kaiken kerralla näyttäminen ei tunnu helpolta, joten otan askelia ja kuljen omaa vauhtiani. Jo pelkästään puun halaaminen ihmisten ohi kulkiessa helposti herättää minussa jonkinlaisen haasteen. Minun ei sentään samantien kerralla tarvitse avata itseäni kaikkineni tai koko paljauttani muiden nähtäville, tai kertoa syviä salaisuuksiani.

Ideaalisti olen ja toteutan omaa itseäni välittämättä mahdollisista muiden ihmisten reaktioista, joita herätän. En pelkää sitä, että vastaantuleva ihminen näkisi minun sisälleni ja todellisen aidon itseni. Sellainen kuulostaa minulle voimalliselta ja paljaalta. En jätä jotakin asiaa tekemättä sen takia, etten kehtaa tai uskalla tehdä niin, vaikka sieluni kirkuu minua tekemään ja toteuttamaan itseäni. Olen sellainen, kuin milloinkin olen, seuraten omaa sydäntäni ja polkuani.

Paljautta on se, että näen avoimin silmin oman itseni, olevaisuuteni ja tapani olla ja miten tämä kaikki muuttuu hetkestä toiseen, elää ja on keskeneräisyyttä. Kuulen oman itseni äänen. Paljautta on varmasti myös se, että kohtaan, hyväksyn, koen ja elän tuon kaiken kasvun ja muutoksen, tuhon ja uudelleen syntymisen, elämän luonnollisen rikkauden, rumuuden ja itsessäni olevan taian. Oma paljauteni auttaa minua näkemään maailman sellaisena, kuin se on.

Paljaalla ihollasi kimmeltää maailmankaikkeus, joka paljas olemuksesi on. Olet ääretön, mutta paljauttasi ovat myös sinun omat rajasi, halusi ja tunteesi. Sinun oma aito tapasi olla olemassa ja toteuttaa itseäsi. Keskeneräisyytesi.”

Me olemme kaikki keskeneräisiä, me emme ole täydellisiä. Kokoaikaista tai täysinäistä paljautta kohti ei tarvitse kulkea, eikä kaikille tai kaikkea tarvitse näyttää omasta itsestään. Paljautta lienee monenlaista. Paljas voi olla toiselle, tai sitten vain itselleen. Ehkä upeinta paljautta voi olla nähdä ja kohdata koko oma olemuksensa tai toisen olemus kaikessa ainutlaatuisuudessaan.

 

 

Lisää kirjoittajalta Alkumaan mies

Paljaus

Tuntuu siltä, että paljaus on tässä yhteiskunnassa ja maailmassa jotakin hyvin voimakasta....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.