Säilytä luontoyhteys kaamoksessankin
Luonto on minulle yksi suurimmista voimaannuttajista, enkä ole yksin. Me suomalaiset olemme luontokansaa ja saamme energiaa luonnosta. Erityisesti metsän viisaat ja lempeän suojelevat energiat tuovat rauhan ja ilon hetkessä.
Luontoyhteys on voimakas keino kokea korkeavärähteistä energiaa ja pysyä linjassa korkeimman kanssa. Huomaat sen kaupungin ruuhkassa, energia on kiireistä ja egokeskeistä. Luonnossa voit hengähtää. Toki voit saada yhteyden missä vain, kaupunginvilinässäkin voit kokea olevasi Rakkaus. Mutta sielusi lepää puun juurella, linnunlaulua kuunnellen, avaraa taivasta ihaillen.
Kesällä luontoyhteys on helpompaa ja luonto kovin läsnä. Mehän likipitäen muutamme ulkotiloihin kesäisin ja käymme sisällä vain nukkumassa! Varsinki alkutalvesta huomaan helpommin erkaantuvani luonnosta ja kehoni kaipaakin kovasti mullan tuoksua ja tuntua.
Ehkä syystä puhutaan kaamosmasennuksesta. Meidän yhteys luontoon ikään kuin katkaistaan ja sen tuntee moni nahoissaan. Meitä muistutetaan siitä, että pienikin hetki luonnossa maadottaa, joten siihen kannattaa panostaa pimeimpinäkin kuukausina.
Olen joskus sanonut, että jos murehtii säästä, on liian vähän murheita. Sen sijaan, että katselee loskaa vihollisena, voi yrittää löytää harmaastakin maisemasta jotakin kaunista. Sadesäällä ilman vetäminen keuhkoihin on hyvin puhdistavaa ja pimeyttä voi ajatella lempeänä viittana, joka käärii sisäänsä ja kutsuu katsomaan syvemmälle. Myrskyisenä päivänä meri on erittäin voimaannuttava elementti ja metsässä on vihreää aina, kun lumi ei ole maassa.
Pimeimpinä kuukausina voimme myös olla toisillemme aurinkoja. Pidetään huoli, että ainakin välillä kiirehtiessämme vesisadetta piiloon kadulla, katsomme toista silmiin ja annamme pienen hymyn.
