Entä jos ei ole enää hihoja, joita kääriä?
Loman jälkeen ”pitäisi” jaksaa. Mutta kaikki eivät aloita syksyä samalta lähtöviivalta.
Sillä elämä ei katso kalenteria.
Joku palaa töihin tai opiskelun pariin levänneenä.
Toisen uni oli katkonaista, sillä pitkään jatkunut työkiire ei antanut hermostolle rauhaa lomallakaan.
Kolmannen krooninen sairaus ei lomaillut. Ei antanut kivuttomia päiviä, mahdollisuutta tehdä iloa tuottavia asioita tai ylipäätään poistua kotoa.
Lomailu erityislasten kanssa oli ehkä arkea kuormittavampaa, kun totuttuja rutiineja ei ollut mahdollista säilyttää täysin muuttumattomina.
Silti heiltä kaikilta odotetaan samaa.
Pitäisi palata “täynnä virtaa”.
Huomaat tuntevasi loputonta väsymystä ja tyhjyyttä. ”Miten ihmeessä jaksan taas tätä samaa rumbaa?”
On yksinäinen tunne, kun ympärillä puhutaan hihojen käärimisestä ja latautuneesta akusta…
jos itse miettii vain, miten selvitä edes ensimmäisistä työviikoista.
Ehkä jopa raskaampaa kuin väsymys, on yrittää peittää, kuinka loppu oikeasti on.
Hymyillä.
Pärjäillä.
Yrittää vaikuttaa siltä, että kaikki on hyvin.
Mutta tässä hetkessä ei tarvita ryhtiliikettä.
Ei tarvitse “ottaa itseä niskasta kiinni.”
Ei pyrkiä parempaan versioon itsestään.
On sinun aikasi alkaa olla omalla puolellasi.
Kaiken suorittamisen, pärjäilemisen ja jaksamisen jälkeen se vasta voikin tuntua oudolta, jopa mahdottomalta.
Olen laatinut kaksi pientä maksutonta harjoitusta avuksesi, pääset lataamaan ne itsellesi Instagram-tilini bion linkistä.
Ehkä tämä hetki voi olla sinun lempeä pysähdyksesi.
Lupa lakata suorittamasta.
Lupa hengittää syvään.
Lupa alkaa kuulua itsellesi.
Lempeydellä, Heli
~~~
Pääset lataamaan harjoitukset itsellesi Instagramissa tililtäni @mielipaikka_terapia
