Peura ajovaloissa

Monesti hyvinvoinnin parantamisen matkalla käy niin, että kaiken itsetutkiskelun, työstämisen ja jo koetun tasapainon keskelle ilmestyykin jälleen takavasemmalta tuttu heikko ja väräjävä olo. Kuin seisoisi liukkaalla kalliolla vastatuulessa, yrittäen kaikin voimin pysyä pystyssä. Kaikenlainen epävarmuus ympärillä tuntuu yhtäkkiä liimautuvan ihoon. Keho alkaa reagoida jännitystiloilla ja kivuilla, mutta kaikkein pahinta on epävarma ahdistuneisuus, sielun väpätys.

Peura ajovaloissa.

Hyvin helposti reagoimme tähän yrittämällä estää epämiellyttävää tunnetta, työnnämme sitä kaikin voimin ovesta ulos. Jossain vaiheessa se ei kuitenkaan enää katoa – päin vastoin – se imee itseensä voimaa suoraan meistä ja kasvaa. Tuttu epävarmuus, pelko tuntemattomasta on jo perillä ja odottaa, että kuuntelisimme mitä sillä on kerrottavanaan.

Olemme usein todella taitavia lakaisemaan maton alle hankalia kokemuksia ja tunteita. Tämä voi olla täysin tiedostamatontakin, jo lapsuudessa opittua, tai matkan varrella kehitetty tapa selviytyä. Viisas keho laittaa meidät kuitenkin huteraksi bambiksi jäätikölle ja yrittää pakottaa kohtaamaan seuraukset. Tämä voi tapahtua monia kertoja elämän aikana, myös siinä vaiheessa, kun itse jo ajattelemme olevamme tukevasti hetteikköjen tuolla puolen. On nimittäin niin, että kun meillä viimein on enemmän voimavaroja ja tasapainoa, pystymme helpommin suostumaan kannateltavaksi, olemaan pieniä ja tarvitsevia. Kykenemme paremmin pysähtymään ja kuuntelemaan.

Epävarmuudesta voikin tulla neuvonantaja, auttaja, johon voi nojata ja jonka avulla vastaukset alkavat kirkastua.

Tuon ymmärryksen myötä rauha laskeutuu kehoon ja mieleen, jalat vahvistuvat ja bambi alkaa näyttää kauniilta.

Kysy tarvittaessa apua jäätikölle!

Löydät lyhytterapeuttiesittelyni sekä ajanvarausohjeet  Valitseterapian sivustolta  ja Instagramista tililtäni @askeleita_kohti_hyvinvointia

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.