Netflixiä ja tietoisuuden laajentumista

Viime päivät ovat olleet omalta kohdaltani hurjaa menoa. Koska kosmiset tuulet puhaltavat kollektiivisesti, tuskin olen ollut ainut, joka on saanut suorastaan pitää hatusta kiinni.

Samalla olemme saaneet teemoja käsiteltäviksemme, yksi niistä on aitona itsenä olo. Minulle se on tarkoittanut pohdintaa siitä, kuinka paljon haluan jakaa henkisyyttäni maailmalle. 

Kun somessa luemme tekstejä tai katsomme videota, jossa joku kertoo henkisestä polustaan, meditoinnista, yksisarvisista, tähti-ihmisistä, koodeista, värähtelyistä, henkioppaista ja enkeleistä, voi ne aiheuttaa lukijasta riippuen silmien pyörittelyä tai ymmärrystä ja kaikkea siltä väliltä. Itse omien kokemuksien myötä olen kutakuinkin avoin kaikelle, vaikka kyllä minussakin se rationaalinen ihminen ajoittain herää.

Joskus ajattelin, että jos joku kokee asioita, jotka perustasolla määritellään ns. yliluonnolliseksi, täytyy sen ihmisenkin olla jollain tapaa luonnoton, erikoinen, hurahtanut tms. Mutta itse olen nyt saanut kokea niin vahvaa tietoisuuden laajentumista (kun en parempaakaan sanaa keksi) että en voi kuin sanoa, että jos olet auki näille asioille, se on täysin normaalia.

Minä pesen pyykkiä, teen lapsille ruokaa, käyn kaupassa, juon viiniä ja katson Netflixiä, jutustelen kaverieni kanssa niitä näitä. Olen tavallinen Tiia, mutta kun istun alas ja hiljennän mieleni, avaan tietoisuuteni ja yhdistyn korkeampaan, saan sen kautta vastaanottaa uskomatonta tietoa ja viisautta.

Aivan kuin minulle olisi ojennettu käsikirja, josta löytyy kaikki universumin vastaukset. Miksi olemme täällä, mikä on kaiken tarkoitus, mistä tulemme, mihin menemme. Koen vastaukset, mutta en osaa määritellä miten. En kuule, en tunne, en näe, vaan saan vastaukset jollain muulla tapaa, en aistieni vaan tietoisuuteni kautta.

Suljen silmät ja tunnen kuinka laajenen kehoni ulkopuolelle. Fyysinen maailma kokonaisuudessaan on kuin jokin pieni yksinkertainen rakennelma, ja minun olevaisuus jotain niin valtavan paljon suurempaa. Tuntuu kuin voisin sormella raaputtaa pois fyysisen maailman aivan kuin se olisi ohut maalikerros.

Koen valtavan suurta ymmärrystä, rakkautta, valoa ja tyyneyttä. Olen äärettömän kiitollinen, että olen kuin vapautettu fyysisen maailman kahleista, mutta kuitenkin niin, että saan olla ja elää täällä, koska meidän maailmamme on valtavan upea, ihana paikka toteuttaa fyysistä olemusta.

Samaan aikaan se rationaalinen puoli minussa naurahtaa ETTÄ MITÄ??? Mitä tämä on? Mistä nämä sanat tulevat, mitä tämä on mitä koen.  En ole henkinen opettaja, en minä tiedä mitä tälle kaikelle kuuluu tehdä! Voisiko joku selventää, huhuu, nyt äkkiä tänne joku guru pitämään kädestä ja opastamaan.  Toisaalta tulee onnellinen olo, että saa ottaa tällaista vastaan. Ja toisaalta ilahtunutkin, tätähän moni toivoo, todisteita siitä, että on muutakin kuin näkyväinen.

Ymmärrän myös sen, kuinka erikoiselta tekstini kuulostaa sellaisesta, jota on valinnut olla täällä vahvasti fyysisten normien mukaan, ns 3D ulottuvuudessa, mutta toisaalta tiedän, että jollekin toiselle tämä kolahtaa täysin ja kokonaan.

Voisin olla asiasta hiljaa. Olla vain ja pitää tämän tilan itselläni. Mutta haluan kuitenkin jakaa tätä tietoisuutta, jotta joku muu voisi kenties rohkaistua, kun minäkin rohkaistun. Jos sinä koet henkistä heräämistä, haluan sanoa sinulle, että astu rohkeasti polullesi. Se antaa sinulle enemmän kuin koskaan uskoit saavasi. Meidän tehtävä on luottaa itseemme.

Totuudessa itseään kohtaan, tavassa olla aito kätkemättä toiselta joitakin puoliaan, asuu todellinen arvostus itseään kohtaan. Jos et ole ylpeä kaikesta mitä olet, jos piilotat jotkut puolesi toisilta ja näytät vain osan niistä, et silloin nosta itseäsi sille arvostuksen tasolle, jolla sinun kuuluu olla. Sinun tarkoitus on olla täysin sinä, ylpeä siitä ja avoinna maailmalle, yksisarvisilla tai ilman.

Vain olemalla mitä aidosti olemme, toteutamme omaa tehtäväämme ja palvelemme aidosti itseämme ja toisiamme.