Kahden siskon tarina

Olipa kerran kaksi sielua, jotka olivat lähteneet kokemaan ihmisyyttä sisaruksina. Toinen järjellä, toinen sydämellä.

Kun elämä oli koettu, selontekoon ensin saapunut järkevä sisko totesi:

”Punnitsin vaihtoehtojen välillä ja valitsin yleensä sen, joka oli järkevin. Järkevyyden määrittelin yleisten normien mukaan. Elämä oli arvaamatonta ja vaikeaa kontrolloida eikä haihatteluun ollut varaa. Aika meni suorittamiseen, piti huolehtia hirvittävän monesta asiasta. Oli tärkeää näyttää muille, kuinka koossa sitä on, ihmiset näet taivastelivat toistensa valintoja ja arvostivat suoritumista niin ihmissuhteissa kuin työssäkin.
Usein se vaati sitä, että laitoin tarpeeni sivuun enkä heiluttanut liiaksi venettä. Tasapaksua oli, ilotonta, mutta onnistuin! Suoriuduin elämästä virheittä.”

Hieman perästä pöllähti vierelle toinen sisko.
Mekko oli likaantunut helmoista, kynsien alla multaa, jalanpohjissa neulasia ja sammalta.

Hiukset olivat sotkussa ja poskia koristi puna.
Likaisten kasvojen keskelle levisi leveä hymy ja silmät hohtivat kirkkaina ja kujeilevana.

”Tein kaiken minkä kuvitella saattaa, hän hihkui! Rakastin aivan valtavasti, voi kuinka rakastinkaan. Ja rakkaus vei minut uskomattomiin seikkailuihin! Vastasin sydämeni kutsuun aina kun sen kävi. Kunnioitin ja olin uskollinen sydämelleni. Opin, että mitä enemmän annoin itselleni, sitä enemmän minulla oli antaa toisille.
Syvyys tuntui niin hyvältä, että melkein pakahduin.

Opin olemaan pelkäämättä elämää. Se oli hurjaa ja vaativaa. En ole koskaan kärsinyt niin kovasti kuin niinä hetkinä kun tuntui, että olin kehoni vanki ja tunteet kävivät aallon lailla ylitseni, pelko, viha, suru. Mutta sain huomata, että vaikka kuinka luuli hukkuvansa, ei koskaan hukkunut.
Opin, että jos luotan, luottamukseni palkitaan aina. Mitä enemmän sukelsin elämään, sitä enemmän minulle annettiin.

Opin, että suurin virhe on pelätä virheitä. Koska silloin pelkää jotakin, mitä ei ole olemassa samalla asettaen itsensa juuri siihen vankilaan, jota virheiden pelossa pakenee.

Olen kiitollinen siitä, etten jättänyt säveliä soimaan sydämeeni vaan lauloin ne ulos.

Elämä maalasi tarinani kaikissa väreissä ja voi kuinka kaunis teos siitä syntyikään.”

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.

Jos haluat työskennellä kanssani esimerkiksi 1:1 ohjauksen muodossa, löydät lisätietoa palveluistani tiiamariel.com