NETTA AROLA: Kylmä kalkkuna – koulunpenkiltä yrittäjäksi

Mitä itse asiaan tulee, isäni oli yrittäjä; hänellä oli autoteollisuuden alihankintayritys, jossa oli useita työntekijöitä ja nimekkäitä asiakkaita. Ensimmäisen kosketukseni yrittäjyyteen sain siellä isäni työpaikalla, kun viikonloppuisin tein 5€ tuntipalkalla muovivaluhommia ja lakaisin lattioita. En ollut erityisen kiinnostunut yrittäjyydestä silloin, mutta tämä tuli muuttumaan.

Yläaste-ja lukioaikoina minulle kävi selväksi, että olen kaupallisesti suuntautunut ihminen – minulla ei ole mitään kädentaitoja nimeksikään, eikä mikään tietty ala huutanut erikseen nimeäni. Silloisen työurani aikana olin ollut pitkälti myynti- ja asiakaspalvelutöissä – kuten meistä useimmat. Lähtötasona mansikan myyjä, siitä ”ylennys” kahvilatädiksi ja vierasvenesataman neidiksi. Kun muutin pois kotikaupungistani Uudestakaupungista Turkuun opiskelemaan korkeakoulussa, sain työpaikan optiikkaliikkeessä. Sieltä tein 1,5 vuotta myöhemmin lähdön ottaakseni vastaan palkattoman harjoittelun markkinointiassistenttina – tämä oli elämäni paras päätös. Viimeistään sen harjoittelun aikana tiesin mitä halusin tehdä, ja ennen kaikkea missä olin hyvä ja sain tuloksia aikaiseksi. Sama paikka työllisti minua loppuopiskeluissani myös osa-aikaisena kampanjasuunnittelijana. Kun valmistuin kesällä 2015, hain markkinoinnin työpaikkoja ympäri maakuntaa tuloksetta – näin jälkikäteen ajatuksena oli kai, että saisin tipsutella korot jalassa ja läppäri kädessä pitkin lasikäytäviä kiireisenä palaverista toiseen, saaden kohtuullista palkkaa vakituisessa työssäni. Näin ei kuitenkaan käynyt – työpaikkaa ei irronnut kuin puhelinmyyjänä. Tämän työn otin vastaan elättääkseni itseni. Olin kesän töissä, jonka kanssa samaan aikaan laitoin yrityksen perustamisilmoituksen menemään rakkaan puolisoni avustuksella (kirjanpitäjä on kätevä puoliso monessakin asiassa). Kesän jälkeen elokuussa, kun yritykseni hakemus oli mennyt läpi ja y-tunnus saapui, päätin koeajan kesken ja hyppäsin tuntemattomaan ilman mitään takeita asiakkaista, tuloista tai tulevaisuudesta.​Ensimmäisten asiakkaiden ja toimeksiantajien saaminen oli kaikista vaikeinta. Ei ole vitsi että ”ensimmäinen vuosi on vaikein”. 1. vuoteni yrittäjänä oli taloudellisesti vaikea, henkisesti raastava ja se heijastui myös parisuhteeseeni sekä mielialaani. Kun viime syksyllä 2016 vuosi yrittäjyyttä tuli täyteen, tuntui että joku päässäni naksahti. Tajusin; ei helvetti – tein sen oikeasti – olen elättänyt itseäni tällä toiminnalla vuoden. Palkinnoksi itselleni, ostin kultaisen sormuksen pikkurilliin, jonka laitan käteeni joka aamu, kun lähden. Se on oma pieni kiiltävä haarniskani – sen kanssa ei kukaan kävele ylitseni.

Kun ensimmäisen vuoden virstapylväs ohittui, moni asia muuttui. Asiakkaita tuli hiljalleen lisää ja näin aidosti toimintani kehittyvän ja kasvavan – yhdelle ihmiselle sopivaksi. Minulla on jatkuvasti seuraavia tasoja, joille haluan ylettää ja asetankin niitä tietoisesti. Jokaisella alalla on tärkeää kehittää itseään, ei pelkästään kilpailukyvyn ja ammattitaidon takia, vaan myös oman hyvinvoinnin takia. Itselleni on äärettömän tärkeää kokea onnistumisia ja saada ahaa-elämyksiä. Suurimmat hehkulamppuhetket saa, kun oma osaaminen ja kehitys tuo konkreettista apua asiakkailleni: kun vaikeuksissa olevan yrityksen suunta saadaan käännettyä, kun asiakas ymmärtää jotakin liiketoiminnastaan, jota ei ole ennen nähnyt tai kun pystyy tuomaan aitoa lisäarvoa yhteistyön kautta.Elämäni varrella minua ovat työntäneet eteenpäin lukemattomat ihmiset; ystäväni, perheeni, ja puolisoni. Jos syrjin elämäni miehiä hetken ja puhun vain Naiseuden Voimasta, niistä ihanista leideistä, jotka ovat olleet tukenani alusta saakka: siskoni ja äitini. Nämä naiset ovat kunnianhimoisia, kilttejä, tunneälykkäitä tukipilareja, joita en vaihtaisi mihinkään. Äitini on erinäisistä elämän vaikeuksista selvinneenä vähintäänkin vahvin nainen, jonka tunnen ja siskoni aina läheisilleen omistautuva toteemieläin, jolle voi myöntää nolotkin asiat – onhan hänellä omasta mielestäänkin valtavan hyvä huumorintaju. 

Mitä siis tällä hetkellä teen?
​No, pitkälti mm. tätä – kirjoittamista. Se on kuitenkin vain yksi osa työtäni. Kun minulta kysytään; mikä olet tai mitä teet, en osaa vastata yhdellä sanalla. Jos itse saisin päättää, olen sisällöntuottajasosiaalisenmedianmarkkinoijakouluttajakonsulttistrategistijamyyjä. Mutta jos nyt pakko olen jotenkin selventää, nimettäköön minut vaikka markkinointiyrittäjäksi. Olen markkinointiviestinnän tuottaja ja strategi, pääpainona sisältömarkkinointi ja social selling. Mukava tutustua. 

Minut ja yritykseni löydättäältä.