Lupaus elämälle

Maista, haista, kosketa, kuule ja näe. Koe tämä kaikki niin rohkeasti kuin pystyt, älä turruta tai tukahduta.

Älä jätä yhtäkään ovea, joka on avattavissasi, jäädä kiinni siitä syystä, ettet rohkene avata sitä. Koe kaikki, mitä elämässä voi kokea ja tee se sydämesi kautta, älä mielen kahleiden.

Älä tee mitään siksi, että se pitäisi tehdä tai koska niin on aina ennenkin tehty.

Älä kulje jo kuljettuja polkuja vain, koska et muuhun rohkene, vaan tallaa omat polkusi. Kulje se polku, joka on aidommin sinun. Se, jolle astuminen vaatii eniten rohkeutta, mutta joka samalla on juurikin se, jolle kuulut.

Älä katsele, miten elämä lipuu ohitsesi, älä ole se, joka katsoo toista kateuden silmin siksi, ettei uskalla elää, kuten on tarkoitettu.

Älä aseta itseäsi raameihin, jotka joku toinen on aiemmin luonut vain tunteakseen olevansa ohjaksissa. Niinpä riisu jokainen naamari ja kiipeä jokaisen esteen huipulle totuuden ja rakkauden kautta. Virheitä älä pelkää, sillä niitä ei ole.

Elä aina rakkaus sydämessäsi niin, jottet koskaan satuta ketään tahallaan. Luota siihen, että totuus ei koskaan ole pahasta kenellekään, joten uskalla aina puhua totta, silloinkin kun se satuttaa, sillä totuus on terävänäkin lempeämpi kuin valheen pisto.

Koe seikkailuja, jotka kutkuttavat hyvällä tapaa. Elä rohkeasti  ja pelkäämättä, sillä se on aidoin tapa elää.

Irrota kun on luopumisen aika ja pidä kiinni, kun on taistelun aika.

Rakasta itseäsi perijuuri, jokaista senttiä ja solua, sillä tavoin äärettömästi, ettei mikään horjuta uskoasi itseesi.

Uskalla. Mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin, uskalla joka ikinen päivä.

Näe kaikessa toivo, jottei mikään koskaan näyttäytyisi sinulle toivottomana, sillä toivoa on aina.

Ole uskollinen sydämellesi, silloinkin, kun se vetää sinua paikkoihin, jotka kouraisevat vatsasta ja saavat polvet tutisemaan.

Älä sälytä vastuuta onnestasi kenellekään muulle, koska ketään muu, ei voi niin isoa vastuuta puolestasi kantaa, onnesi on aina sinun.

Näe fyysisyys sellaisena kuin se onkin, verhona todellisuuden edessä, mutta arvosta kuitenkin sitä kauneutta, joka meitä ympäröi tässä ja nyt.

Jos kaipaat ja halajat turvaa, juuri siitä syystä sinun pitää siitä irrottaa, ja opetella kulkemaan ilman, sillä ainut aito turva on ihmisessä itsessään, ei minkään eikä kenenkään muun muodossa.

Elämä on järjettömän upea tilaisuus. Se pitää kokea täysillä, sen täytyy olla täynnä tunnetta, liekkejä, ilotulitusta, makua ja väriä. Se ei voi olla puolilaimeaa, pelon sävyttämää, haaleaa tai mautonta.

Astuessasi polulle, jonka sydämesi on sinulle valinnut, et tiedä, minne matkustat, mutta voit varmuudella luottaa, että se on jotakin todella kaunista ja hyvää.